Koska en halunnut mennä nhlgameriin paukuttelemaan henskeleitäni olemalla jo kokenut peluri, en maininnut mitään siitä, että olin pelannut vajaan kauden ICL:ssä, vaan annoin ymmärtää olevani uusi verkkopelaamisessa, mutta toki pelanneeni 94:ää Segalla (niin kuin olenkin). Ratkaisu oli ainoa oikea, koska tietenkin meikäläistä vietiin kuin litran mittaa, kun pelaamaan pääsin. Pelaamaan pääseminen oli kuitenkin työn takana, koetin olla aktiivis- positiivinen ja kysellä peliä, mutta usein vastausta ei tullut tai jos tuli, se saattoi olla tyyliä ”mee harkkaan mummoas” (tämä on ensimmäinen muistikuvani eräästä nimeltämainitse- mattomasta rääväsuisesta #nhl94-kanavalaisesta). Jouduin kertomaan, että mummoni oli jo kuollut.
Ajattelin pelailevani siellä oppiakseni uusia asioita ensi syksyä varten, kun liiga taas alkaisi. Ja tietysti ennen kaikkea tyydyttääkseni sisintäni kalvavaa pelihimoa, joka saa minut anelemaan peliseuraa illasta toiseen tappioputkeni pituudesta piittaamatta. Näin jälkeenpäin ajatellen olen oppinut ainakin suuren määrän uusia tapoja herjata kanssaihmisiäni. Onhan sekin parempi kuin ei mitään. Onhan?
jatkuu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti