Pakkovoitto ja voittamisen pakko

Season III:n edetessä jyvät ovat taas erottuneet pakanoista ja herrat hidalgoista. Kauden alun pirteät yllättäjät jäävät yksi toisensa jälkeen tasoaan nostavien dieseljyrien alle ja kuherruskuukaudestakaan ei ole jäljellä enää kuin likaisia lakanoita. Mutta mitä sitten? Sellaista se elämä tuppaa olemaan, tai niin kuin F. Gump sanoi, paska tapahtuu. Eikä oikeastaan ole kyse paskastakaan, sillä pitkäjänteiseen kehitykseen panostamalla tasoaan voi nostaa kuka vain. Tai ainakin melkein kuka vain, sillä ikääntymisen vaivoja vastaan pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys eivät ole tehokkaimpia hyveitä.

Mutta millä hinnalla pelejä voitetaan - ja hävitään? Nukkuvatko sarjataulukon keskivaiheilla majailevien tiimien valmentajat levollisemmin kuin voitto- tai tappioputkissa porskuttavien seurojen kollegat? Tuskin, tuhahtavat menestyvät miehemme, väheksyen hännillä majailevien joukkueiden valmentajien pahenevaa univajetta. Mutta miksi rahalla saa hankittua tietoja unissaan anteeksipyytöjä sopertelevista ns. "paremman kastin" managereista? Miksi voittamisen tuskasta vaietaan? Miksi suomalainen mies ei vieläkään itke eikä avaudu?

Pakkovoitto on vaikein voittamisen laji, voittamisen pakko taas peli-ilonpilaaja. Kun tärkeintä on olla parempi kuin toinen, onko syyttäminen Eino Leinoa?

Paha ei ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.

On, mikäli lukuharrastus ei ole jatkunut ylläolevaa säettä pidemmälle. Tuotahan sitä on hyvä toistella mantranaan, kun mättää kiekkoja armoa sanoitta anelevan vastustajan verkkoon. Mutta jos jatkaisikin vain pari riviä eteenpäin, muuttuisi tilanne tyystin:

On hyvää rinnassa jokaisen,
vaikk' aina ei esille loista.

Kausi ei muuten ole vielä likikään puolessa. Herätys!

Sitä pienet perässä

Puolustuksen painiskeltua pitkään eksistentialististen dilemmojen parissa liittyi hyökkääjistö viime pelissä mukaan painipiiriin. Nyt myös hyökkääjät kadottivat käsityksen siitä, miksi heitä laatikkoon luistelutetaan. Peliä kelatessani tuntuu suorastaan maagiselta se tapa, miten pelaajat onnistuvat olemaan kokonaisen pelin ajan väärissä paikoissa törmäämättä toisiinsa sen useammin. Ikäänkuin kaukalossa olisi joukko samaa varausta olevia magneetteja (ja myös vastustajat, kaukalon laidat ja kiekko ovat sitä samaa varausta). Luistavaa menoa.


Ohessa näkyy pikaisesti piirtämäni taktinen kuvio kolmannen erän ratkaisuhetkille. Pian tämän taulun tarkastelun jälkeen joukkueen peli sekosi lopullisesti ja Ruslan Fedotenko pääsi tekemään ottelun ratkaisseen Tampan viidennen maalin.



Koska Devilsin Lou Lamoriello on suurin esikuvani, en pian voi muuta kuin jalkauttaa koko toimihenkilöstön ja hoitaa kaikki hommat itse. Mutta sitä ennen täytyy vielä äkkiä kokeilla kaikki 38 455 892 652 eri kokoonpanovaihtoehtoa ja toivoa, että se oikea löytyy. Muuten tulee noutaja.

Kenellä kulkee, kenellä ei - 8 ottelua takana

Kahdeksan pelatun ottelun jälkeen voidaan todeta, että Nashvillella kulkee juuri niin puolivillaisesti, kuin luotsaamillani joukkueilla yleensäkin. Eräänlaisen Midaksen kosketus sekin.

Mutta miten menee pelaajilla, kenellä on natsannut ja kenellä loksahtanut? Näitä päätelmiä tehdessä on tarkasteltu viimeisiä 5 ottelua.

Kulkee:
Jason Arnott - 7 maalia, 1 voittomaali
Paul Kariya - 5 maalia, 11 tehopistettä
Josef Vasicek - 3 maalia
Chris Mason - 2 ottelua, torjuntaprosentti 72%
Ryan Suter - 4 syöttöpistettä

Ei suju:
Marek Zidlicky - 0 maalia, 2 syöttöpistettä
Tomas Vokoun - 3 ottelua, 22 päästettyä maalia
Alex Henry - 3 ottelua, 0 pistettä
Dan Hamhuis - 0 pistettä
J-P Dumont - 1 maali

Arnott on takonut maaleja tasaisesti, viidessä viime ottelussa mies jäi kerran ilman maaleja, samoin kuin Kariyakin. Vasicek nousi ykkösketjuun ja on piristynyt huomattavasti tästä siirrosta. Chris Mason nousi viimein aloitukseen Ottawaa vastaan ja torjui heti voiton. Seuraavassa pelissä Anaheim pujotti kahdeksan maalia Masonin taakse, mutta silti torjuntaprosentti on mainio. Puolustuksesta ainoa positiivisen maininnan arvoinen on nuori Ryan Suter, joka on paitsi pelannut tasapainoisesti, myös syöttänyt neljä maalia.

Alisuorittajien lista täyttyykin sitten puolustajista. Hyökkäävä Zidlicky on kauden kahdeksassa pelissä saanut kasaan kaikkiaan kaksi syöttöpistettä, Henry on pudonnut avauskokoonpanosta ja Hamhuis katosi hyvän alkunsa jälkeen. Sekaan mahtuu myös ykkösvahti Vokoun, joka imuroi kiekkoja taakseen yli 7 maalin keskiarvolla per peli pelaamissaan kolmessa ottelussa sekä Dumont, joka edelleenkään ei ole alkanut ns. tienata palkkaansa. Syöttöpisteitä on tullut mukavasti, mutta maaliinkin olisi kiekon pitänyt löytää useammin kuin kerran kauden aikana.

Kaikkiaan joukkueella on ryhtiliikkeen aika, sillä näin pelaillen kausi on pian kuralla. Tokikaan kaikkea ei vielä ole menetetty, mutta paljoa ei ole saavutettukaan. Pitänee sulloa koko rosteri tehosekoittimeen, painaa pari kertaa nappia ja voilá - uusi kokoonpano on valmis!

Palvelukseen halutaan

Puolustus saa paikan. Kelpoisuusvaatimuksena luistelutaito sekä kyky muistaa läpi pelin, kumpi pää on puolustuspää. Aiempi pelikokemus katsotaan eduksi. Työhakemukset ja palkkatoivomukset voi jättää Gaylord Entertainment Centerin edessä olevan puhelinkopin lampun päälle.



















Puolustukselta toivotaan kuvasta aistittavissa olevaa puolustustahtoa.