Kuurupiiloa

Kun jumitus Devilsien riveissä paheni pahenemistaan viime viikon lopulla, kevennettiin treenejä merkittävästi. Tehtiin kaikkea kivaa - ja katso, peli hpmanin Philadelphiaa vastaan näytti merkkejä paremmasta. Tästä rohkaistuneena perjantain harjoituksissa leikittiinkin nostalgisia seuraleikkejä. Pelaajat olivat innoissaan ja kuin poispyyhkäistyjä olivat tappioiden murheet. Harjoitusten lopuksi, intiaanipokerin, vistinhyppelyn ja avaimenkätkennän jälkeen leikittiin vielä kuurupiiloa. Yllätyksekseni joukkueen nuoriso-osasto innostui leikeistä niin, että vielä sunnuntai-iltaan mennessä Zach Parisea ei ole löytynyt. Paul Martin piilotteli siivouskomerossa harjanvarren takana ja löytyi aika helposti.

On vielä tunnustettava, että myöskään Krzysztof Oliwaa ei ole löydetty. Siihen tosin on kaksikin syytä, ensinnäkin se että kerroin etsijöille että Krys oli jo lähtenyt kotiin ja toiseksi se, että opastin hänet piiloutumaan hallin pihassa olleen rekan konttiin. Rekassa oli muuten Texasin rekisterikilvet...

Juorupalsta

Norjalainen villapaita

Epämääräisestä lähteestä tullut tieto kertoo, että kuulapään laitostuminen on siinä pisteessä, että hän on alkanut virkata ajankulukseen. Saatuaan harjoitustyönsä (pannunalunen, josta tuli sipulipussi sekä baskeri, josta tuli iso sipulipussi) valmiiksi, hän on nyt alkanut työstää XXL-kokoista täysvillaista pelipaitaa Martin Brodeurille. Apuhoitajan ihmetellessä asiaa kuulapää oli todennut ykskantaan, että "kun se Marty tuntuu olevan aina niin kylmänä, niin aattelin josko villapaita lämmittäis". Mikäli nimettömänä pysyttelevä apuhoitajalähteemme, jonka voitte pian bongata köyhänmiehenPlayboymme keskiaukeamalta, kuuli oikein, valmentajaraunio jatkoi jotenkin siihen malliin, että "ja jos ei paita nyt auta, niin se auttaa ainakin troolarilla, missä uus työpaikka odottaa hyvin pian".

Bada bing.

Tri Jekyllin transformaatio-terapia on ilmeisesti alkanut vaikuttaa kuulapäähän, sillä luotettavien lähteiden mukaan illan Philadelphia-pelin aikana kuulapää muuttui erehdyttävästi Jari Sarasvuon näköiseksi. Kenetköhän näemme seuraavalla kerralla? (Vrt. Arja-täti)

Olen kuullut on kaupunki tuolla

... ja sen nimi on Ottawa. Viime kaudella päästyäni Anaheimin luotsiksi aukesi legendaarisen Montreal Canadiensin valmentajan paikka. Mietin silloin, pitäisikö pistää hakemus vetämään, mutta ajattelin että otettu projekti on vietävä loppuun. Nyt olen viettänyt unettomia hetkiä ajatellen, kuinka herkullisesti olisin muuttanut historiaa, mikäli olisin hakenut (ja päässyt) Habsien penkin taakse - ICL:n ensimmäisen mestarijoukkueen nimi kirjoitettaisiin tänään muilla kirjaimilla.


Ja nyt on taas auki valmentajanpaikka kiekon kotimaassa Kanadassa. Myönnän heti tähän, että olisin voinut valita vuorollani draftissakin kanadalaistiimin, mutta Markkanen veräjänvartijana oli jotenkin aivan ylipääsemätön este (hyvä, että edes jossakin estää jotakin...) valinnalle. Mutta takaisin asiaan. Nyt kynsisieneni syyhyää, kun ajattelen mahdollisuutta siirtyä sinne, missä jääkiekkoa arvostetaan. Pahat kielet, jos sellaisia ICL:ssä olisi, sanoisivat tietenkin heti, että haluan vain aloittaa uudestaan rämmittyäni New Jerseyn kanssa neljä peliä, varsinkin kun olen julistanut Devils-faniuttani pitkin aikoja. Voi olla, että siinäkin olisi perää, mutta ei kukaan voi kai kiistää sitä, että Kanada on Kanada on Kanada. Sitä paitsi Senatorsissa näytetään hoidetun tuo kestävyysharjoittelukin paljon paremmin kuin meillä Devilsissä, meillä kun 6-7 parasta hyökkääjää ovat kaikki kestävyydeltään korkeintaan liigan alempaa keskisakkaa.

Hyvä Ylläpito. Minun nimeni on kuulapää. Olen kovasti kiinnostunut Ottawan valmentajanpaikasta, vaikka tiedän hyvin, että minulla on jo joukkue...

Pii paa

Announcement from New Jersey Devils Headquarters:

Devilsin valmentaja kuulapää on jouduttu toimittamaan pikaisesti takaisin terapiahoitoon. Edellinen hoitojakso päättyi loppukesästä, mutta nyt tapahtunut taantuminen pakotti seuran johdon nopeisiin toimenpiteisiin. Dr. Roger Mugfordin opein annettu käytösterapia ei nähtävästi kuitenkaan tuottanut tarvittavaa tulosta. Koska liigassa on nykyään käytössä palkkakatto, emme enää voi palkata kovaliksaisia terapeutteja. Niinpä kuulapää on toimitettu puolivirallisen puoskarin, Dr. Jekyllin transformaatio-terapiaan ja ruiskehoitoihin. Dr. Jekyll lupasi, että mies on käytettävissä peleissä penkin takana, joskin hetkittäin hieman poissaolevana.

Turpaanottamisen jalo taito

Häviäminenkin on taitolaji. Ainakin siitä päätellen, että New Jersey Devils ja valmentaja-kuulapää nostetaan esiin lähes järjestään peliraporteissa ja liiga-arvioissa yhtenä merkillepantavana tiiminä menemään pitkälle, parantamaan asemiaan, olemaan todella kova luu ja pyyhkimään kissalla pöytiä ennen pitkää. Taitavasti tässä tarvotaan tappiosta tappioon ja jätetään kaikille kuva kovasta joukkueesta. Tai sitten ne vaan ***tuilee?

Täyttä tohinaa

Liiga on pyörähtänyt käyntiin, Devilsien osalta vähän kaksijakoisissa tunnelmissa. Hokiollin Tampalta saatiin pisteet tiukan taistelun päätteeksi ja Waylerin Carolinalle ne menetettiin samoin loppunumeroin, mutta tosiasiassa paljon selvemmin.

Mogilny on tuonut hyökkäykseen aimo annoksen piristystä sekä nopeudellaan että kyvyllään haistaa tilanteita. Muu hyökkäyskalusto on vielä toistaiseksi aika yhtä ja samaa massaa. Pettymyksiä ensi peleissä ovat olleet Jamie Langenbrunner ja John Madden. Varsinainen murheenkryyni on kuitenkin puolustus. Omassa päässä kaivattaisiin nyt selkeää ryhtiliikettä, jonkun pitäisi astua etenkin Scott Stevensin tilalle. Niedermayeria (pthyi) ei varsinaisesti voi korvata, siltä osin peliä pitää vain pelata toisella tavalla. Brodeur on ollut entisensä, eli vähintäänkin hyvä, vaikka maaleja selän taakse onkin mennyt 10 kahdessa pelissä. Clemmensen ei vielä ole kehiin päässytkään - tosin minun tyyliini kuuluukin selkeä ykkösvahti, viime kauden Anaheimissakin Gerber pääsi kentälle vain puolikkaaksi peliksi.

Viime yönä New Jersey pelasi kaksi harjoitusottelua Martin St. Louisin aka nahkahomon Minnesotaa vastaan. Jälkimmäinen peleistä televisioitiin, ja sitä videota tänään on tahkottu niin, että joukkueen jääharjoituksetkin muutettiin videotreeneiksi. Tarkoitus oli saada nauhalle molemmatkin pelit, mutta paikallisen kaapelifirman tekniikka petti ensimmäisessä pelissä. Videotreenitkin piti pitää kahdessa osassa, kun käskyttäjän heleä ääni petti jo toista erää kommentoidessa ("Ei perrkele, ei näin pojat...")

Ottelu päättyi vierailevan Minnesotan 7-5 voittoon. Numerot itse asiassa mairittelevat New Jerseytä, vasta parin viimeisen minuutin aikana Devilsien Brian Gionta ja Sergei Brylin pääsivät kaunistelemaan numeroita. Videosta näkyy selvästi se ero, mikä on toimivalla pelisysteemillä ja sunnuntaihiihtelyllä. Kiekonmenetyksiä, osoitteettomia syöttöjä ja väärää sijoittumista. Hyökkäyspäässä on heikkoa valoa nähtävissä, vaikka sieltäkin puuttuu tiettyä kylmäpäisyyttä. Itse asiassa lyhyesti laitettuna - onneksi kausi on pitkä, ehkä mekin vielä opimme.