tiistaina, elokuuta 21, 2007

Apuja hakusessa

Ensi töikseni, jo bussimatkalla kohti bada-bing-kylää, aloin soitella uusia apuvalmentajia. Jostakin alitajuntani syövereistä nousi yhä uudelleen päällimmäiseksi mieleeni tämä mies:


Vielä kun päässä on puoli naamaa peittävät laajakulmalasit ja ääni väräjää, kun mies lausuu, että "on tää niin vaikeeta", niin avot. Tätä valmennusmetodia kutsun "kauhun epätasapainoksi". Ja uskon, että se toimii.

Tosin toivon, että Rane kieltäytyy, niin pääsen pakkomielteestäni.

maanantaina, elokuuta 20, 2007

Suo siellä, vetelä täällä

Niin kuin laulussakin sanotaan, ei kohtaloaan välttää voi (tai jotakin sinne päin). Ja mitäs helvettiä, Devils on suosikkijoukkueeni jo vuosien takaa (J. Ojasen ajoilta... ei vaan, suosikkijoukkueeni Ojasesta huolimatta...) ja kun se nyt kerran otettavissa oli, niin olihan se otettava. Olisihan se toki ollut mahdollista pitää koko ajan, mutta toissa kausi oli sellaista rämpimistä, että oli hyvä lähteä välillä tuulettumaan. Sitä paitsi nyt tiimi on vapaa vanhasta taakasta, siellähän on käynyt totaalinen Scott-puhdistus sitten viime näkemän (Gomez & Clemmensen aikaisemman Scott 'pthyi' Niedermayerin lisäksi).


Drafti on tähän mennessä ollut hmmm... kiinnostava. Taiteilija näyttää pyrkivän tosissaan mestaruuteen, valitsihan mies ainakin edelliskauden vahvimman joukkueen. Muutoksia sielläkin on tapahtunut ja suurimmat kysymykset, Teemu ja 'pthyi', ovat vielä vailla vastausta. Ikuinen lupaus nappasi joukkueen, josta itsekin olin kiinnostunut, mutta joka ei mielestäni ole ihan kovimmasta päästä. Itse asiassa en pysty ihan suoralta kädeltä sanomaan, onko Boston kovempi vai heikompi kuin Minnesota.
Wayler teki mielenkiintoisen valinnan ottamalla Atlantan, joka ei vielä olekaan ICL:ssä esiintynyt (muistaakseni). Mestarilla on näpeissään ainakin huippunopea hyökkäyskalusto - itse katselin Thrashersin suuntaan haikaillen entistä ikoniamme Bobby Holikia. Neljäntenä meni Toronto, joka ottajansa sanoin on "kurajengi". Ei se itse asiassa ole sitä, mutta niin tai näin, zauxin valintaa ei tarvitse sen enempää perustella, koska sen takana ovat puhtaasti tunnesyyt eikä järjen hiventäkään - aivan kuten itsellänikin.
Ja vielä neljä tiimiä tulee mukaan kauteen. Eli kahdeksan jää pihalle. Veikkaisin, että niiden joukossa ovat ainakin Carolina, Phoenix ja St. Louis - ja ehkä myös Chicago. Kolme ensimmäistä siksi, etten ole varma, onko ko. tiimeillä yhtään fania ja viimeinen huonon menestyksensä johdosta. Mutta tämähän on puhdasta arvailua. Ja vieläpä tuntemattomien ihmisten tekemisten arvailua. Eli se voi jopa mennä ainakin osittain pieleenkin.

Valinnanvaraa ja valinnan vaikeutta

Draftivuoro on minun. Pallo heitettiin tänne jo eilen illalla, mutta minä sen kuin jahkailen. Skouttasin ensin turhaan Atlantaa ja Minnesotaa, ne junat menivät jo. Iltamyöhällä katsastin Columbuksen ja Phoenixin, joista kumpikaan ei säväyttänyt, vaikkei pettänytkään (tuloksena kaksi j.a.-voittoa Ikuisen lupauksen Minnesotasta). Aiemmin kokeilin mm. St. Louisia, mutta siitäkin testistä jäi sama laimea maku.

New Jersey houkuttaisi, mutta kun se porukka vain heikkenee vuosi vuodelta, ei toisaalta huvita heittäytyä samaan suohon (hehe) uudestaan. Detroit nostattaa karvat pystyyn ihan noin organisaationa, eikä noita muitakaan vastavapautuneita tiimejä oikein huvita ottaa. Ja Floridan kohdalla lisäpainona vaakakupissa on Nashvillesta siirtynyt maalivahti T. Vokoun.

Sittenhän voisi aina palata Nashvilleen, mutta sielläkin seura on selvitystilassa ja joukkue heikentyi huomattavasti viime kaudesta, joten hulluuden sijasta paluu olisi tyhmyyttä. Chicagossa olisi perinteitä aina Original Sixiin saakka, mutta se porukka tarvitsee Jeesus-luokan ihmeidentekijän pärjätäkseen - tai aikaa Pittsburghin tapaan, vuosien rämpimisen seurauksena hyvät draftivuorot eivät voi olla jossakin vaiheessa näkymättä (paitsi jos organisaation skouttaus on Dallasin tasolla...). Islanderskin odottaa ottajaansa, mutta siinä porukassa taitaa olla jo tarpeeksi hulluutta ilman meikäläistäkin.

Mikä jää jäljelle? No, illalla yritän tehdä ratkaisuni, sillä työpäivä ei anna myöten, että voisin nyt paneutua asiaan sataprosenttisesti.