Vajaa viikko ja sitten mennään!

Kolmoskauteen lähdetään samalla reseptillä kuin neito vihille - vähän uutta, vähän vanhaa, vähän lainattua jne. Uutta taitaa olla kaikkein vähiten (Ikuinen Lupaus ja minä ylläpidossa, ehkä yksi uusi valmentaja, uusi pelirytmi ja uusimpana uusi kausi), vanhaa on paluu ekan kauden tiukkoihin sääntöihin peliaikojen pitämisestä ja melkein kaikki muukin. Ja lainattua... niin, sitäkin löytyy.

Uusi kausi näyttää ennalta erittäin kiinnostavalta. Kahden edellisvuoden mestareiden lisäksi isoa pyttyä lähtee vakavasti havittelemaan useampikin varteenotettava haastaja. Ja mikä vielä tärkeämpää, koko liiga tulee olemaan tasaisempi kuin kahdella edellisellä kaudella sitä myöten, kun kokemusta kertyy manageristolle.

Muista en tiedä enkä muiden puolesta puhu, mutta minä lähden monin tavoin levollisin mielin uuteen kauteen. Viime kauden alla huolestutti kulttuurien yhteentörmäys ja suuret tasoerot muun muassa, ja kausi osoitti huolen aiheelliseksi. Nyt tilanne on toinen. Pelaajat ovat tuttuja toisilleen ja totuuden nimissä on pakko sanoa, että pahimmat riitasoinnut ovat myös poissa. Ja hyvä niin. Mutta ei tämä mitään auvoa tule olemaan, sen huomaa viimeistään ensimmäisessä kuuden pelin rökäletappioputkessa.

Tällä hetkellä muuten ainakin yksi kiinnostava tiimi on jäämässä pihalle ICL:stä tällä kaudella. St. Louis Blues on vahvistunut huomattavasti ja saa liikkeelle kaksi kovaa ketjua, ja onkin sääli mikäli tiimille ei ottajaa löydy. Tosin mitäpä tässä semmoista toivomaan, niin kuin ei ilmankin jo olisi kovia vastuksia ja kyykyttäjiä liiga pullollaan. Nashvillen kova tavoite olisikin nostaa pistekeskiarvo yli yhden per ottelu - se olisi saavutus minullekin.

Nashvillen pelejä odottelen mielenkiinnolla. Suurimmalla jännityksellä odotan Paul Kariyan paluuta allekirjoittaneen alaisuuteen. Ensimmäisellä kaudella pikkumies oli omaa luokkaansa Anaheimin riveissä, nyt porukassa on monta muutakin kovaa pelaajaa, mutta eiköhän Paulikin pääse vanhaan potkuunsa, kun kuulee tutun managerin karjahtelevan käsittämättömällä kielellään. Eli ei muuta kuin HAVUJA PERKELE!

Ffat teh wvuk?

Olen päättänyt päästä Grand Ole Opryyn. Olen jo tilannut netistä vetimet tähän malliin, akustisen "skitan" ja kitaransoiton alkeiskurssin DVD:llä. Tahdon nimittäin toisaalta sulautua uuteen kotikaupunkiini ja toisaalta varautua siihen, etten lopultakaan saa kiekkomanagerin uralleni tarvitsemaani nostetta ja joudun siitä joskus luopumaan. Sitä paitsi tuo musiikinlaji näyttää siltä, että vaikka valmentaisin jopa S. Bowmanin vuosille asti, voisin senkin jälkeen vielä siirtyä lauteille.


Ja koska pyrin aina varautumaan kaikkeen, totean lopuksi etten voi sietää kantria, poislukien Neil Youngin ja Freukkareitten tuotannot. Koskahan se kausi alkaa?

Vaikeuksien kautta ongelmiin

Kylläpä nyt meinaa tihkoa tuon ICL:n käyntiin saamisen kanssa. Drafti seisoo ties monettako päivää. Olikohan se maanantain vuoro, millä DD otti oranssinvärisen tiimin ristikseen? Ilmeisesti, kun palsta on ollut tiistaista asti suljettuna. Mutta miksei politbyroo kokoonnu ja laita jotakin infoa ICL:n sivuille?

Ja minulla tökkii läppäri. Edelleenkään en saa Gensiä pelittämään kuin fps 15:llä. Eli toistaiseksi pystyn pelaamaan vain kotoa, silloin kun kotiin satun pääsemään. Ja silloin kun sitten onnistun vielä pysymään hereillä.

Nashvillellä ei töki, ei ainakaan sen suhteen että ne nappasivat J-P Dumontin riveihinsä. Tosin jostakin luin jo pohdiskeluja, että Dumontin palkkaaminen tarkoittaa melko varmasti Scott Hartnellin myymistä. Se meneekin sitten taas jo sen tihkomisen puolelle.

Mutta olisipa jo pikku hiljaa mukava päästä pelailemaan. Sujuvasti.