Haastattelija Siffonen: Sh. Peffonen, olet tänään suostunut salamahaastatteluun, mutta asetit sille melkoiset ehdot. Haastattelija saapui paikalle side silmillä kakskakkosen bussilla, sanelukoneen lisäksi haastattelijalla sai olla mukanaan vain HB3 -lyijykynä ja kierrätyspaperista valmistettu isoruutuinen muistilehtiö ja kahviin piti laittaa kolme palaa sokeria. Mistä tämä johtuu? Ja miksi nuo tekokorvat ja ruudullinen pikkutakki?

Sh.P.: Olen sala-asussa, koska analyysini aihe on niin tulenarka. Käsittelen viiltävästi Taiteilijan ja muinaisten jumalien vihan yhtymäkohtia. Uskoakseni tulen paljastamaan ravisuttavia totuuksia.
H.P.: Shitteri, mitä tarkoitat? Oletko sitä mieltä, että Taiteilija on antiikin Kreikan jumala? Vai uskotko, että kahvissa on liian vähän sokeria?
Sh.P.: Uskon, että me olemme vaarassa, ja se ei johdu sokerista vaan kahvista. Ennen kaikkea se kuitenkin johtuu Ta... siis "hänestä-jota-ei-mainita-nimeltä". Hänen ärsyttämisensä on epäviisasta ja johtaa keskiviikon iltaottelussa nähdyn tapaisiin tapahtumiin, joita kutsun leikkisästi "jumalan vihan purkauksiksi":
H.P.: Jumalan vihan purkaus? Miten se on tunnistettavissa? Kuka sen kohteeksi joutuu?
Sh.P.: Jumalan viha purkautuu kuin sähkövaraus. Tarkkaa hetkeä tai purkaussuuntaa ei voida varmaksi sanoa, mutta noudattamalla tiettyjä periaatteita on mahdollista vähentää kohteeksi joutumisen todennäköisyyttä.
H.P.: Vähentää? Pitääkö välttää aukeita paikkoja ja korkeita puita? Kannattaako pitää aina kumisaappaita? Vai onko syytä kaivaa foliohattu talvisäilöstä?
Sh.P.: Jos otetaan esimerkiksi keskiviikkoiltainen Devilsin ottelu Anaheim "sitä-jota-ei-mainita-nimeltä"sia vastaan, on helppoa sanoa, kuinka olisi tullut toimia.

H.P.: Kuinka, oi Sh? Kerro kuinka?
Sh.P.: Ainoa tapa pelata "häntä-jota-ei-äh-no-antaa-jo-olla" vastaan on seuraava: ottelun ensimmäisten viiden minuutin aikana hän menee kolmen maalin johtoon. Erä päättyy 3-0. Toisessa erässä vastustaja avaa maalitilinsä ja hän iskee neljännen osumansa heti perään. Erän toiseksi viimeisellä minuutilla vastustaja tekee toisen maalinsa. Päätöserässä hän iskee kaksi nopeaa maalia ja aivan erän lopussa vastustaja tekee kolmannen maalin. Ottelu päättyy 6-3. Näin h-ä-n-t-ä ei ole missään vaiheessa ärsytetty (olettaen, että kaikki vastustajan maalit tehdään ansaituista paikoista, mutta ilman nöyryytyksen tuntua tai hänen maalivahtinsa mokia).
H.P.: Mikä tässä pelitavassa nyt sitten on niin erityisen hyvää? Ja kuinka varma se on?
Sh.P.: Hyvää on se, että näin saavutetaan paras mahdollinen tulos T... häntä vastaan. Parempi maalisuhdetta vähän rassaava muutaman maalin tappio kuin sekä maalisuhteen että itsetunnon pahasti miinuksille pyyhkäisevä höykytys. Varmuudesta sen sijaan ei tosiaankaan voi sanoa paljon, sillä vaikka itse pelisuunnitelma on kopioitu suoraan luonnosta, sehän perustuu alistuvan suden kurkun paljastamiseen, on mukana aina huomattava määrä epävarmuustekijöitä. Ennen esimerkkitapauksen kaltaisen pikapelin aloittamista olisi ollut syytä kysyä häneltä ainakin seuraavat kysymykset:
a) hävisitkö edellisen pelisi?
b) saitko mätkyjä?
c) onko joku naarmuttanut autoasi Sittarin parkkipaikalla tänään?
d) saiko naapuriloosin kollega sinun palkankorotuksesi?
e) tuliko anoppi viikon yllätysvierailulle?
f) olenko syönyt evääsi?
H.P.: Sh. Peffonen, kiitos haastattelusta. Miksi toinen korvasi repsottaa? Ja miksi sinulla on noin iso suu?
Sh.P.: Korva repsottaa, koska sen kuuluu repsottaa! Ja minulla on näin iso suu sen takia, että voisin paremmin vastata kysymyksiisi.
Pelle Hermannin asuun vaihtanut Shitteri Peffonen poistuu paikalta. Taivaalta alkaa sataa kuumia kiviä.