KUULAPÄÄ KESÄLEIRILLÄ ELI KIKKAKOPOSEN IHMEELLISET SEIKKAILUT osa 1

Kun pudotuspelit jäivät hiuksenhienosti saavuttamatta, vaivuin kevätmasennukseen. Tilastojen pito ei lievittänyt tyhjyyden tunnetta riittävästi, vaikka hengissä pitikin. Harjoituspeliä sai pelata Taiteilijan kanssa, mutta sekään ei tehnyt aina hyvää itsetunnolle, vieläkin on mielessäni eräs keväinen iltapuhde, jonka kahden pelin maalisuhde oli 21-1 eikä tosiaankaan minun hyväkseni. Googlailin NHL94 –hakusanan erilaisilla versioilla ja löysin mielenkiintoisia sivuja, mm. Evanin pitämän www.nhl94.com -sivuston, jossa oli monenlaista mukavaa asiaa ja tietoa The Pelistä. Ja sieltä löytyi myös linkkejä. Niiden kautta löysin muutaman mutkan jälkeen suomalaisille nhlgamer-sivuille. Siellä kehotettiin kiinnostuneita tulemaan irc-kanavalle #nhl94. ”Mikähän helvetti se on”, mietin itsekseni, ja pitkään. Olinhan toki kuullut ja vähän nähnytkin irkkaamis(es)ta, mutta että… No, lopulta tuska kasvoi kauhua suuremmaksi ja rekisteröidyttyäni nhlgameriin kikkakoposena painuin ircciin ihmettelemään.

jatkuu

Se siitä sitten

...nimittäin skouttaamisesta. Jos rosterit valmistuu vasta kuukausi draftin jälkeen (jos silloinkaan), ovat helteiset kesäpäiväni nhl2005a.binin parissa menneet hukkaan. Mutta olen ehkä säästynyt melanoomalta.

Onhan se kuitenkin mukavaa, kun saadaan mahdollisimman todellisen oloiset kokoonpanot liigaan. Paitsi jos Devils ei teekään sopimusta Patrik Eliasin, Jeff Friesenin, Brian Giontan, Scott Gomezin, Jan Hrdinan, Viktor Kozlovin, Jamie Langenbrunnerin, Paul Martinin, David Halen, Sean Brownin, Colin Whiten, Scott Niedermayerin, Brian Rafalskin, Scott Stevensin, Corey Schwabin ja Tommy Albelinin kanssa. Tai itse asiassa Hrdina, Hale, Rafalski, Schwab ja Albelin saavat mennä, kunhan hankitaan korvaajia tilalle. Pitääkin laittaa sähköpostia sinnepäin. Kozlovinkin saisivat vaihtaa vähän nopeampaan menijään...

Itse asiassa en ole vieläkään aivan varma, valitsenko New Jerseytä. En ole aivan varma siitäkään, onko se vapaana, kun minun vuoroni tulee. Molempien mahdollisuuksien todennäköisyysprosentti on kuitenkin samaa luokkaa.

Tänään on muuten NHL:n draftitilaisuus (IRL). Mutta mitäpä noista maallisista asioista.

Skouttaamassa

Pelaajien ominaisuuksiin perehtyminen eli skouttaaminen on kovaa työtä. Jos olisin jonkin seuran GM, en ikipäivänä palkkaisi itseäni siihen tehtävään. Mutta kun asiat nyt ovat niin kuin ovat, pitää kaikki tehdä itse. En ole tehnyt varsinaisia löytöjä, sen sijaan olen keskittynyt viiden tiimin keskinäisten erojen esiin kaivamiseen. Boston, Dallas, New Jersey, San Jose ja Toronto ovat olleet periskoopin edessä, mikroskoopin alla ja myrskyn silmässä viime päivien ajan. Silmissä vilisee lukuja, NHL94:n tarttuva musiikki soi päässä ja paniikki kasvaa. No eipä vainkaan, päätös tulee olemaan helppo kaikessa ilmeisyydessään.

Aloin myös samalla tutkia erästä pelaajaa, joka jo viime keväänä herätti minussa kauhun ja ihailun sekaista kummastusta. Montrealin #11, kapteeni itse, Saku Koivu. Pelailin konetta vastaan Montrealilla ja kyllä, jopa minä taoin maaleja one-timereilla aivan toiseen tahtiin kuin muilla joukkueilla pelaillessani. On toki myönnettävä, että Saku on todellisuudessakin (IRL) erikoisen taitava pelaaja, mutta...

Niin, mutta mitä? Jos virtuaali-Saku olisi todellisen kaltainen, hänen pitäisi joka pelissä loukkaantua ainakin yhden kokonaisen erän ajaksi. Ja ainakin kerran kymmenessä pelissä koko ottelun ajaksi. V-Saku on kuitenkin kestävyytensä lisäksi myös uskomaton kiekonriistäjä, vastustajat lakoavat hänen ympärillään, vaikka hän ei ehdi vielä edes osoittaa mailallaan jokaista. Olenkin tullut siihen tulokseen, että ellei V-Saku ole NHL94@2003/2005:n RoboSniper, pelaajan jäänteiden ympärille koottu maalikone, hän on ainakin saanut käyttöönsä superpähkinöitä, joita napsien pysyy pelin ajan kasassa. Pukukopissa vaikutus lakkaa ja mies huomaa, että "oho, mullahan on jalka polvesta irti". Enkä hämmästyisi, vaikka Taiteilijakin olisi päässyt samalle pussille, niin ylivertaista peliä mies esittää. Vaikka mikäpäs minä olen sanomaan - mies joka ei palkkaisi edes itse itseään.

On se ilmoja pidellyt.

Tulossa lähiaikoina...

Tähän väliin sopii tunnelmaa nostattava ennakkomainos:

Lähiaikoina odotettavissa jatkokertomus
KUULAPÄÄ KESÄLEIRILLÄ ELI
KIKKAKOPOSEN IHMEELLISET SEIKKAILUT

Hermojen sota

Valmistautuminen uuteen kauteen on alkanut. Kausi on minulle tärkeä, pääsenhän nyt alusta saakka mukaan ja saan valita itse joukkueeni, mutta samalla kausi tulee myös olemaan totisempaa leikkiä kuin edellinen - nythän tiedetään jo alusta, mistä on kyse. Lisäksi mukaan tulee myös kuusi konkaria aidan toiselta puolen, ja silloin on leikki kaukana, p%¤k~#e!

Taiteilija palasi tauon jälkeen verkon ääreen ja antoi minulle kevyen oppitunnin, MTL-DAL 6-2. Markus otti yhteyttä iltana eräänä ja otimme kaksi matsia, COL-DAL 7-4 ja DAL-COL 6-4. Siinä siis kotietu oli lähes saman arvoinen molemmille. Ja viime yönä Waylerin kanssa otimme kaksi peliä 5 min erillä, NJ-SJ 1-3 ja DAL-CHI 2-4. Ei ihan mahottomia tuloksia, vaikkakaan en ole varma, mitä Waykka toisella kädellään teki (tässä vihjauksessa ei ole mitään kaksimielistä, kaksimielisyys on päässäsi).

Olen pelannut liikaa Dallasilla, se alkaa nimittäin tuntua aina vain paremmalta valinnalta. TARKOITAN, ETTÄ SE ON AJAMASSA DEVILSIEN OHI!!! Se ei tunnu hyvältä!

Olisinpa saanut varausnumeroksi vaikka kuutosen, olisi paljon vähemmän huolia...

Hullun tuuria ja mielenhäiriöitä

Ykkösvuoron saanut Dirty deed riemuitsi hyvää arpaonneaan, ja jonkin aikaa myöhemmin oli miltei valmis lyömään vetoa, ettei Toronto kiinnosta häntä. Kertoipa vielä, että Super-Mario ja Pittsburgh tuntuivat houkuttavilta.

Pittsburgh?

Mario

Le

mieu

x?

Uuh. Toronto tippuu sohon syliin kuin Sundinin kypsyttämä hedelmä. Ja kun DD myöhemmin kaudella tuskailee, miksei Brooks Orpik pelaa hyvin Dick Tärnströmin eikä Josef Melicharin parina ja mistä löytää vielä kolmas hyökkääjä Lemieuxin ja Recchin ketjuun, minä kiristän solmiotani ennen kuin lähetän jäälle Stevensin pakkipariksi vaikkapa Niedermayerin tai Rafalskin. Tai maalintekoon vitjan V. Bure-Modano-Guerin.

Omituinen asia tuo arpaonni.

Lähtölaukaus ammuttiin

Tänään se alkoi, todellinen valmistautuminen uuteen kauteen. Draftijärjestys arvottiin ja kuin merkkinä itse NHL94:n jumalattarilta, sain onnennumeroni kolmosen. Onhan minulla noita onnennumeroita puoli korttipakallista, mutta kolmonen on niistä pienin, joten...

Toronto tulee menemään sivu suun ja jokin muu, mutta mikä se mahtaa olla? Dallas? New Jersey? San Jose? No, kaksi muuta noistakin jää minulle valittavaksi, joten ei tässä tosiaankaan hullummin käynyt.

Anaheim on siis ainakin varmasti menneen talven lu... jäitä, joten sinne mennään ainoastaan noutamaan pisteet ensi kaudella. Eivät kuitenkaan vaivojeni säästämiseksi lähetä niitä postitse.