ICL@NHL94, kuulapään tilinpäätös (vuodet 2005-10)

Se on ohi. Keskiviikkona 21.4. pelasin viimeisen ICL-matsini. Ensimmäisen virallisen pelasin 20.2.2005, joten runsaan viiden vuoden ajan liiga oli osa ajankäyttöäni, talven viikkoina usein olennainen osa sitä. ICL tarjosi minulle hienoja hetkiä ja tutustutti minut moneen persoonalliseen pelaajaan, joista toki suurimman osan tunnen ainoastaan nickeinä, en oikeilla nimillään, mutta sehän kuuluu asiaan. Ikävä kyllä muistissa on myös monia vähemmän mukavia hetkiä vuosien varrelta, mutta kaipa sekin kuuluu asiaan, kun kyseessä on toiminta, jossa kilpaillaan paremmuudesta toisten pelaajien - oikeiden ihmisten - kanssa. Lopettamiseni ei kuitenkaan johdu ikävistä muistoista jo siitä yksinkertaisesta syystä, että hienoja hetkiä on toisessa kupissa paljon huonoja painavampi keko.

Aivan ylivoimaisesti suurin syy lopettamiseeni on se, että aikani ei riitä. Tai toisaalla riittäisi, mutta siellä missä olisi aikaa, ei ole mahdollisuutta pelata. Kun joudun olemaan työni takia poissa kotoa keskimäärin kolme yötä viikossa, minulla olisi (on) huomattavasti vapaata ilta-aikaa, mutta koska vuokrakämppäni nettiyhteys on surkea (samasta purkista kulkee piuhat viiteen talouteen), en pysty vapaata aikaani peliajoiksi muuttamaan. Peliaikani joudun repimään harvoista koti-illoistani, niistä hetkistä kun perhe on jo nukkumassa ja minunkin pitäisi olla. Tämä ei toimi.

Ja heti tähän perään on todettava, että se on toiminut ja siitä on kiittäminen muita ICL:n managereita, jotka vuodesta toiseen ovat mukautuneet minun minuuttiaikataululla tehtyihin vaatimuksiini. Vain pari kertaa pelien järjestämisessä on ollut ongelmia - tosin ikävä kyllä molemmilla kerroilla kyse oli kauden tärkeimmistä peleistä: playoff-sarjoissa Depchiä ('06) ja Avaruuspiimää ('08) vastaan aikataulut eivät ottaneet järjestyäkseen millään ja ko. sarjoista jäikin suuhun sangen paskainen jälkimaku.
Kokonaisuudessaan tämä kuvio ei kuitenkaan toimi sen vuoksi, että pelaamiselle on järjestettävä aikaa nukkumisen kustannuksella. Useammin kuin kerran olen talven pimeinä aamuina kironnut väsymystäni junnatessani sitä yhtä ja samaa tietä kohti työpaikkaani. Ja useammin kuin kerran väsymys on johtunut iltamyöhän ICL-pelisessiosta.

Ja kun nyt aloin avautua, niin miksi lopettaa lyhyeen? ICL:n jättämisen nyt tekee helpommaksi se, että liiga on vuosi vuoden jälkeen hiljentynyt. Itse pelit ovat edelleen hienoja - itse asiassa aina vain hienompia, kiitos kohonneen taitotason - mutta muu oheistoiminta on vähentynyt eikä ICL@NHL94 ole enää kovin tiivis yhteisö. Se on harmi. Aina valtaisan "Muumi-kauden" jälkeen (jossa mukanaolostani kyllä olen ylpeä - 28 joukkueen ja 48 runkosarjakierroksen sarjan onnistuminen niin vähäisillä pelaamattomilla peleillä oli hieno saavutus) olen ollut sitä mieltä, että liigan olisi ollut viisainta tiivistää joukkuemäärää ja jossakin määrin myös sulkeutua sen sijaan, että joka kaudelle on haalittu mukaan uusia pelaajia, joiden opastamisessa "talon tavoille" menee aina oma aikansa. Eivätkä kaikki opi sittenkään. Voi olla, että suljettuna herrakerhona ICL olisi loppunut jo, mutta voi myös olla, ettei olisikaan. Jos oheistoiminta omine .comin ketjuineen olisi jatkunut vireänä, olisi liiga toisaalta voinut saada tuulta alleen aivan uudella tavalla - eikä sulunkaan olisi tarvinnut olla totaalinen ja lopullinen. Siinä olisi vain valittu toinen tie nyt valitun jokavuotisen rekrytoinnin ja yleensä tarvitun täydennysrekrytoinnin sijaan.

Joku voisi sanoa ja varmaan sanookin, että edellisen kappaleen kaltainen tilitys on turhaa silloin, kun on jo ilmoittanut jättävänsä liigan. Mutta itse katson asiaa toisesta kulmasta ja sanon, että kehittämisehdotusten esittäminen tässä vaiheessa kuvaa hyvin omaa suhdettani ICL:ään. Olen koko liigassaoloni ajan pyrkinyt toimimaan niin, että liiga jatkuisi ja kehittyisi, en näe mitään syytä siihen, ettenkö liigan jättäessänikin toimisi samoin. Toivotan kuitenkin teille kaikille, jotka liigaa jatkatte, hyviä vääntöjä vielä vuosiksi eteenpäin! (Ja varaan tietysti mahdollisuuden palata takaisin, mikäli jokin tuossa kuviossani olennaisesti muuttuu eli joko yhteys paranee tai reissaaminen vähenee.) Kiitos ja kumarrus.

NEW JERSEY DEVILS @ ICL 2009-10

OTTELUT

Kahtiajakoinen ja playoffien toiselle kierrokselle päättynyt kausi oli hyvän kevätkauden johdosta lopulta plusmerkkinen, vaikka syksyn rämpimisten aikaan toisinaan tuntuikin turhauttavalta - välivuosi näkyi pelituntuman ja rutiinin puutteena. Kovin suuri ero ei syksyn ja kevään välillä ollut (syksy 9 voittoa, 11 tappiota ja kaksi tasuria; kevät 13-9-0), mutta peli joka tapauksessa tuntui paremmalta. Runkosarjan positiivisiin hetkiin lukeutuvat myös voitot vaikeista ja aiemmin usein meidät voittaneista vastustajista, Ikuisen lupauksen Bostonista (keskinäiset ottelut NJ ensin mainittuna 8-5, 2-6, 5-3 ja 6-3) ja Shawshankin Ragsista (8-3, 3-5, 10-3, 3-5). Myös runkosarjan lopussa otettu voitto buggyn Vancouverista jäi mieleen, vaikkakin Nucks voitti kaikki kolme muuta kohtaamistamme (ne eivät sitten mieleen jääneetkään...).
Tällä kaudella vanhan ylitsekäymättömän esteen (Taiteilija ja mikä tahansa joukkue) rinnalle tuntui nousevan vähitellen toinen, kun VL sai Buffalonsa sellaiseen kuosiin, että sen peli oli myrkkyä Devilsille. Toki me saimme vielä rimpuiltua keskinäisistä yhden tasurin ja yhden voiton, mutta ainakin minun näkökulmastani katsottuna Sabres nousi tällä kaudella pelillisesti uudelle tasolle. On hienoa (ja vähän kadehdittavaakin) nähdä, että monen kauden jälkeenkin tämänkaltainen pelillinen uudistuminen onnistuu "veteraanivalmentajalta" (viittaan virkaikään, kun en muusta iästä tiedä).

Oma lukunsa Devilsin kaudessa ja seuran koko ICL-historiassa olivat sitten playoffien ensimmäisen kierroksen ottelut zauxin Calgarya vastaan. Runkosarjan jälkeen (CGY 2., NJD 7. ja keskinäiset ottelut NJD ensin mainittuna 7-4, 2-13, 5-8 ja 4-7) ei ollut epäselvää, kumpi oli ennakkosuosikki ja ensimmäisen po-pelin jälkeen (0-7) kaikki näytti valmiilta Flamesin marssille kohti seuraavaa kierrosta. Oudon helposti Calgaryn peli oli kuitenkin horjutettavissa, ja kun Devils nappasi ensin vierasvoiton (8-7) ja sen jälkeen siirtyi sarjassa johtoon kotivoiton (4-2) turvin, alkoi vastustajien peli takellella. Flames tasasi vielä ottelut 2-2:een (4-6), mutta kun Devils otti toisen vierasvoiton (5-3), oli sarja kuudennessa pelissä katkolla yllättäen New Jerseylle (tai alun perin yllättävää oli se, että sarja ylipäänsä venyi edes kuuteen otteluun). Kuudes peli oli totaalista hurlumheita ja se päättyi lopulta Devilsin 9-8 -voittoon. Johto vaihtui ottelussa useasti ja viimeisen peliminuutin aikana tehtiin 3 maalia. Voittomaalin isännille iski Patrik Elias ajassa 29:53.
Sarjan jälkeen zaux valitteli playoffien alla joukkueen miehistössä tapahtuneita useita pelaajavaihdoksia. Ymmärrän tämän varmasti vaikuttaneen pelaamiseen, sillä omakin huomioni playoffien jälkeen oli se, että runkosarjassa ja varsinkin kevätkaudella hyvin pelannut ykköskenttä katosi playoffeissa jonnekin, vaikka joukkueeseen liittyneen Ilya Kovalchukin vaikutuksen olisi odottanut olevan päinvastaisen.

Välieräsarjassa Taiteilijan Anaheimia vastaan ei sitten ole mitään (uutta) kerrottavaa. Vaikka NHLGamerin mukaan sarjan kolmas ottelu olikin tasaisempi (5-6), se johtui ainoastaan siitä valtavasta lagista, jossa peli pelattiin. Mitään todellista tasaisuutta ei ollut nähtävissä missään vaiheessa tätä sarjaa, jonka tulokset kertovat kaiken kertomisen arvoisen: 4-9, 5-6, 3-9, 2-10. Kun tähän perään lisää runkosarjan kohtaamisten tulokset 2-7, 5-12, 3-14, 3-6, ei voi olla näkemättä jonkinsorttista trendiä.

PELAAJAT

Maalivahtiosastolla Devils oli tälläkin kaudella yhden miehen show, Martin Brodeur aloitti kaikki Devilsin pelit (44+10) ja lopettikin niistä neljää vaille jokaisen. Yann Danisin kyvyistä ei siis ole paljon sanottavaa.

Puolustuksessa tukipilareina jatkoivat tälläkin kaudella Colin White ja Paul Martin. Oman tonttinsa ilman isompia mainintoja hoitivat Johnny Oduya (joukkueessa runkosarjan loppuun asti), Cory Murphy (joukkueessa runkosarjan loppuun asti), Bryce Salvador sekä Mike Mottau, mutta kauden esiinnousijana puolustuksesta ja itse asiassa koko joukkueestakin haluan erikseen mainita Andy Greenen. Mies liikkui hyvin ja taklasi erinomaisesti. Hän oli käyttökelpoinen niin hyökkäävän kentän takalinjoilla kuin alivoimassakin.

Hyökkääjistössä uudet nimet eivät juuri juhlineet. Tyrkyllä avaukseen oli kyllä mm. David Clarkson, joka runkosarjassa pelasikin jokaisen ottelun, mutta tosipaikan tullen mies kyllä laitettiin penkin päähän alta aikayksikön. Runkosarjan ykkösketjussa parivaljakon Zach Parise - Travis Zajac rinnalla oikeassa laidassa peluutettiin niin Patrik Eliasta kuin Brian Rolstoniakin, mutta valtaosan maaleista iski kuitenkin tuo tehoduo.
Kakkosessa pelasi Jamie Langenbrunner Eliasin, Rolstonin ja Clarksonin vaihdellessa sentterinä ja oikeassa laidassa. Kolmosen veteraaniketjussa pelasivat Rob Niedermayer, Dainius Zubrus ja Jay Pandolfo. Heidän lisäkseen jääaikaa sai mm. av-spesialisti Dean McAmmond, joka liittyi joukkueeseen joulutauolla.

ARVOSANAT, RUNKOSARJA

#30 G Martin Brodeur 8+ - torjunta% 74,37 on hyvä suoritus NHL94:ssä
#35 G Yann Danis 6 - kutonen siitä, ettei murtautunut otteillaan aloitukseen kertaakaan

#2 D Jay Leach 0 - ei otteluita
#5 D Colin White 8- - ei juhlinut pisteillä, vaan äijäili alakerrassa, 26 min jäähyjä, toiseksi eniten joukkueesta
#6 D Andy Greene 9- - vuoden tulokas, kova ja nopea, ei juhli pisteillä vaan taklauksilla
#7 D Paul Martin 8+ - voitti odotetusti puolustajien sisäisen pistepörssin tehoin 2+21
#24 D Bryce Salvador 7 - peruspakki, perusnumero
#27 D Mike Mottau 6 1/2 - puolustaja, pelasi kaikki pelit tultuaan joukkueeseen, mutta näkymättömästi
#28 D Cory Murphy 7+ - teki eniten maaleja puolustajista (4), mutta minun joukkueessani ei ole käyttöä ns. neljännelle hyökkääjälle
#29 D Johnny Oduya 7- - äijäili Whiten malliin, mutta astetta pienemmät munat
#34 D Rob Davison 0 - ei otteluita

#8 F Dainius Zubrus 8- - 16+10, varsin mukavat tehot kolmoskentästä
#9 F Zach Parise 9 1/2 - 47+21, runkosarjan paras pistemies ja ylivoimainen maalipörssin ykkönen
#10 F Rod Pelley 0 - ei otteluita
#11 F Dean McAmmond 7 1/2 - joulutauon jälkeen joukkueeseen liittynyt alivoiman erikoismies, ikä alkaa syödä vauhtia
#12 F Brian Rolston 7 1/2 - 18+18, tärkeiden maalien mies, aika ajoin täysin kadoksissa
#15 F Jamie Langenbrunner 7+ - 28+18, alkukaudella tulessa, mutta paras isku hiipui jo talvella
#16 F Matt Halischuk 0 - ei otteluita
#17 F Ilkka Pikkarainen 0 - ei otteluita
#18 F Nicklas Bergfors 6 - pääsi yrittämään 11 ottelussa, mutta nyt ei vain lähtenyt
#19 F Travis Zajac 9+ - 36+27, pistekakkonen ja kyseenalaisena kunniamainintana jäähypörssin voitto 28 minuutillaan
#20 F Jay Pandolfo 8- - 14+15 kolmoskentästä, ai että minä sitten tykkään näistä raatajista
#21 F Rob Niedermayer 7 1/2 - 16+12, kolmaskin kolmoskenttäläinen liki 30 pisteen kauteen, jauzaa
#22 F Pierre-Luc Letourneau-Leblanc 5 - ei otteluita, mutta pelkästä nimestä tulee jo pisteitä
#23 F David Clarkson 6 1/2 - 10+15, iso ja kankea, ikävä kyllä aika hidaskin
#25 F Andrew Peters 0 - ei otteluita
#26 F Patrik Elias 8+ - 32+16, joukkueen pistekolmonen, jaksaa ja jaksaa

ARVOSANAT, PLAYOFFIT

#30 G Martin Brodeur 8 - loisti Flamesia vastaan, mutta ei mahtanut Ducksien kyydissä mitään
#35 G Yann Danis 0 - ei otteluita

#2 D Mark Fraser 0 - ei otteluita
#5 D Colin White 8- - muutama syöttöpiste, mutta pääasiassa silkkaa puolustamista
#6 D Andy Greene 8- - ei vielä ihan kotonaan isoissa peleissä
#7 D Paul Martin 8 - 1+2, ei siis juhlinut pisteillä enää pleijareissa
#24 D Bryce Salvador 8+ - 0+4, jolla voitto puolustajien po-pistepörssissä, astui askeleen eteen tosipeleissä
#27 D Mike Mottau 7- - kiikaritehot, nyt kaivattaisiin +/- -tilastoja
#28 D Martin Skoula 7 1/2 - 1+2, pelasi ylivoimaa Murphyn kadottua riveistä
#29 D Anssi Salmela 0 - ei otteluita
#32 D Matt Corrente 0 - ei otteluita

#8 F Dainius Zubrus 8+ - 4+4, pistekakkonen, otti vastuuta
#9 F Zach Parise 7 1/2 - 5+1, hävöksissä
#10 F Rod Pelley 0 - ei otteluita
#11 F Dean McAmmond 7 1/2 - 1+1, pelkkää alivoimaa
#12 F Brian Rolston 8- - 3+5, kakkoskenttä oli pleijareissa ykkönen
#15 F Jamie Langenbrunner 8- - 3+4, katso edellinen
#16 F Matt Halischuk 0 - ei otteluita
#17 F Ilya Kovalchuk 8- - 4+4, alussa hukassa, alkoi löytää peliään playoffien edetessä
#19 F Travis Zajac 7 - 3+0, ihan kadoksissa
#20 F Jay Pandolfo 8- - 3+1 kolmoskentästä, ai että minä sitten tykkään näistä raatajista pleijareissakin
#21 F Rob Niedermayer 7 1/2 - 3+2, NHL94 on kolmen kentällisen peli
#23 F David Clarkson 6- - kiikarit ja kaksi kertaa kentällä paikkaamassa loukkaantumisia
#25 F Andrew Peters 0 - ei otteluita
#26 F Patrik Elias 10- - 13+5, aivan omissa korkeuksissaan, jälleen kerran!!!
#82 F Vladimir Zharkov 0 - ei otteluita (=kukakohan tämäkin mahtaa olla?)

2.12.2009 New Jersey Devils@Calgary Flames 2-13 ( - , - , - )

Devilsin peli romahti totaalisesti tässä keskiviikkoillan ottelussa. Brodeurkin sai ensi kerran tällä kaudella väistyä maaliltaan kesken pelin. Mutta tätä pelillistä romahdustakin suurempi haaveri sattui ottelun jälkeen, kun jäin ilman ottelun tilastoja.

Devilsin molempien maalien tekijä oli Parise ja syöttäjä Zajac. Jälkimmäisessä maalissa oli myös toinen syöttäjä, mutta häntä en muista.

Maalivahtien torjunta(päästö)prosentit jäivät saamatta, samoin jäähyjen saajat. Koko kauden tilastojen pitämisestä meni kertaheitolla maku, omaksi ilokseni aion niitä silti pitää, mutta niiden esittelemisessä ei enää ole mieltä.

Pienenä sivuhuomiona, kaikkien näiden kausien aikana minulta on kahdessa pelissä jäänyt saamatta tilastokuvat (ensimmäisellä kaudella en niitä hoksannut vielä ottaa) ja molemmissa peleissä vastassa oli Calgary.

29.11.2009 New Jersey Devils@Ottawa Senators 8-5 (2-2, 1-3, 5-0)

Sunnuntai-illan otteluna Senatorsin kotihallissa pelattiin Devilsin ja Sensin välinen kamppailu. Ottelut NoGoodin joukkueita vastaan ovat olleet usein viihdyttäviä, vaikkakin myös melkoista hurlumhei-kiekkoa.

1. erä
Erän alku katseltiin ja tunnusteltiin ja vasta, kun lähes viisi minuuttia erää oli kulunut, alkoivat maaliverkot soida. Ensin ne soivat isäntien päädyssä, kun Zach Parise vei vieraat johtoon ja vajaan minuutin kuluttua Dainius Zubrus lisäsi johdon jo lukemiin 2-0. Sitten tuuli kääntyi. Spezza kavensi ja aivan erän lopussa Michalek tasoitti.

2. erä
Toisen erän ensimmäinen maali oli taas niitä pelin erikoisia, joita syntyy joka kausi, muttei onneksi sentään joka pelissä. Senatorsin pakki sai kiekon keskellä omaa puolustusaluettaan, syötti sitä eteenpäin mutta onnistuikin saamaan aikaiseksi jäänuoliaisen suoraan kohti Devilsin maalia. Brodeur imaisi kiekon patjojensa välistä maaliin ajassa 11:42. Tämän osuman vieraat vielä onnistuivat kuittaamaan Jay Pandolfon taisteluosumalla, mutta erän jälkipuolisko olikin sitten isäntien heiniä. Ensin osui Ruutu ja sitten Alfredsson ja kotijoukkue johti toisella erätauolla 3-5.

3. erä
Erätauolla joukkueen huoltaja jakoi pukukopissa joka jannulle tikkarin. Pelaajien keskittyessä rapistelemaan muoveja auki kiersin kopissa ja otin tikkarit pois pojilta. Koko porukka istui hölmistyneen näköisenä penkeillä, White pyyhki kuolaa suupielestään nuolaistuaan liian aikaisin. Sanoin "tuolta te näytitte kentälläkin", nakkasin tikkarit keskelle lattiaa ja toivoin vähän enemmän taistelumieltä jatkossa.

Erän puoliväliin mennessä Zajac oli jo iskenyt hattutempun ja sen toisella puoliskolla Niedermayer ja Clarkson viimeistelivät loppulukemiksi 8-5. Devils voitti erän 5-0 ja sen laukaukset 10-0. Taistelumieltä siis löytyi, tai sitten pojat vaan ilahtuivat tikkareistaan ja riehuivat sokerihumalansa pois.

Devilsin plussat ja miinukset:
++ Travis Zajac 3+1
+ Dainius Zubrus 1+2
+ Jay Pandolfo 1+2

- Joukkueen ailahtelevuus erästä toiseen
- Liikaa jäähyjä

26.11.2009 Boston Bruins@New Jersey Devils 6-2 (0-0, 3-1, 3-1)

Torstai-illan huipensi odotettu vääntö Ikuisen lupauksen Bostonia vastaan. Pelit IL:a vastaan ovat aina olleet trillereitä vailla vertaa, niissä on nähty maaleja ja vauhtiakin on ollut välillä yli tarpeen, mutta ikävä kyllä viime kohtaamista lukuunottamatta ei pisteitä juurikaan ole näistä väännöistä mukaan lähtenyt. Viime pelin voiton jälkeen oli selvää, että vastustaja tulisi peliin hyvin latautuneena, mutta toiveikkain mielin ja päättäväisenä Devilskin illan otteluun lähti.

1. erä
Peli oli tarkkaa eikä tilanteita liiemmin auennut, varsinkaan isännille. Bruins oli puoli potkua edellä pitkin erää, mutta maalit jäivät tekemättä puolin jos toisinkin. Vieraat ottivat peräti kolme jäähyä, mutta isännät eivät onnistuneet Bostonin sumppua avaamaan.

2. erä
Heti erän alkuun vieraat iskivät alivoimalla, kun kahden miehen läpiajon päätteeksi Begin avasi ottelun maalitilin. Maalista vieraat saivat lisää virtaa ja alkoivat painaa päälle entistä lujemmin. Oman pään sumppu roikkui isäntien kiekollisen pelaajan edessä kuin lukki verkossaan silloin harvoin, kun Devils kiekon onnistui hyökkäysalueelle saamaan. Yleensä isäntien eteneminen katkesi kuitenkin keskialueen karvaukseen/kampitukseen ja nopeaan suunnanvaihtoon.
Bruins hallitsi taktiikkansa hyvin, isännät jäivät täysin toiseksi ja mikä omituisinta, ottelun kahden viimeisen erän jäähyt puhallettiin Devilsille. Peli kuitenkin jatkui loppuunsa saakka samanlaisena, kotijoukkueen miehet pistettiin nurin ja kiekko Brodeurin selän taakse.

3. erä käsiteltiinkin jo edellä.




























Ottelun jälkeen joukkue lähti läheiseen biljardihalliin katsomaan, kuka pussittaa näyttävimmin. Lähtiessään joukkueen manageri ilmoitti maksavansa ekan rundin todeten "pitää sitten mennä muualle pitämään hauskaa vaikka rahan kanssa, kun se ei pelissä ole mahdollista". Kiitos ja anteeksi. Varsinkin.

21.11.2009 New Jersey Devils@Chicago Blackhawks 7-3 (2-1, 2-0, 3-2)

New Jersey Devilsin ja Chicago Blackhawksin välinen toisen kierroksen ottelu pelattiin lauantain myöhäisotteluna. Devilsin tiimissä oltiin edelleen tuohduksissa tiistain tappiosta Oilersille ja ennen peliä painotettiinkin turhien jäähyjen välttämistä sekä tarkkaa oman pään peliä.

1. erä
Peli alkoi tunnustellen, mitään rynnistystä ei kumpikaan joukkue alkuun esittänyt. Erän toisen minuutin lähestyessä täyttymistään tuomari nosti käden pystyyn merkkinä rangaistuksesta isännille. Kiekko kuitenkin pysyi Devilsillä, joka käytti terävästi tilaisuuden hyväkseen. Jamie Langenbrunner vei kiekon kulmaukseen ja näki sieltä maalille nousevan Zach Parisen, joka syöksyi tilanteeseen kuudentena kenttäpelaajana suoraan vaihtoaitiosta. Parise tälläsi hirmulämärillä kiekon Blackhawksin maaliin.

Seuraavaa maalia odoteltiin nelisen minuuttia ja siitä vastasi Devilsin kolmoskenttä. Jay Pandolfo - taklaaja herran armosta - katkaisi Blackhawksin kiekollisen pelaajan etenemisen keskialueella. Kiekko jäi pyörimään isäntien siniviivan tuntumaan, josta sen ennätti ensimmäisenä nappaamaan Dainius Zubrus. Hän ajoi maalille ja kiepautti kiekon tyhjään nurkkaan.

Erä näytti jo menevän turvallisesti vieraille, kun vain 19 sekuntia ennen sumutorvea kotijoukkueen Ladd iski kiekon Brodeurin selän taakse hienon kuvion päätteeksi. Erä 2-1 vieraille.

2. erä
Ensimmäisen erän viime hetken maalin takia vieraille painotettiin erätauolla tarkkaa oman pään pelaamista ja rauhallista pelinrakentelua. Rauhassa peliä sitten pelattiinkin, sillä erän ensimmäinen maali syntyi vasta, kun erää oli kulunut lähes seitsemän minuuttia. Maalista vastasivat New Jerseyn ykkösylivoimakentällisen puolustajat, Andy Greene syötti Paul "Dry" Martinin keskeltä läpi. Puoli minuuttia myöhemmin Langenbrunner vei vieraat jo 4-1 -johtoon. Näissä lukemissa siirryttiin erätauolle. Devils-puolustus onnistui annetussa tehtävässä ja pystyi pitämään oman pään puhtaana.

3. erä
Viimeisessä erässä mätettiin maaleja yhtä paljon kuin kahdessa ensimmäisessä yhteensä eli jossakin vaiheessa varovaisuus taas unohtui. Devils meni jo turvallisen tuntuiseen 6-1 -johtoon, kunnes isännät tekivät vielä kaksi nopeaa kavennusta. Näiden jälkeen Devilsin puolustus onnistui sulkemaan luukut ennen suurempaa tulvaa ja aivan ottelun lopussa vieraat viimeistelivät loppunumeroiksi 7-3.

Pelin toinen erä puolustustaisteluineen oli avainasemassa tämän ottelun voitossa. Myös isäntiä onnistuneempi vastahyökkäyspeli käänsi peliä varsinkin ottelun alkupuolella.

Devilsin plussat ja miinukset:
++ ykkösketju, tehot yhteensä 4+3, etenkin Elias oli vahvasti esillä
++ Andy Greene, pelkkää ylivoimaa pelaava Greene tehoili 0+2
+ kolmoskenttä, varsinkin Pandolfon taistelumieli

- puolustuksen paketin leviäminen kolmannessa erässä

17.11.2009 Edmonton Oilers@New Jersey Devils 4-3 (1-0, 0-2, 3-1)

Tiistai-iltana pelattiin ottelu, josta tilastot (ja PtG) ennustivat tiukkaa matsia ja todennäköistä jatkoaikapeliä. Jatkoajallehan meni myös kauden ensimmäinen kohtaamisemme, joka tuolloin päättyi tasapeliin vielä jatkoajan jälkeenkin. Maaleja tuli silloin alkukauden malliin paljon eli 14, mutta nyt oltiin ainakin kotijoukkueen leirissä valmiita vannomaan vähämaalisemman pelin puolesta.

1. erä
Avauserä oli tarkkaa peliä, vastustajan vetopaikkoja peitettiin ja muutenkin kummatkin keskittyivät oman pään tarkkaan peliin. Erän ainoa maali syntyi jo melko varhaisessa vaiheessa, ennen erän toisen peliminuutin täyttymistä. Laukaukset menivät 6-4 vierasjoukkueelle, mutta varsinaista pelin hallintaa kumpikaan osapuoli ei kyennyt hankkimaan.

2. erä
Toiseen erään isännät tulivat huomattavasti paremmalla jalalla kuin ensimmäiseen. Heti erän alussa nähtiin Devilsin ykköskentän hurja myllytys, jossa kiekkoa hakattiin maalin rautoihin ja ohi maalista, vaikka paikkoja maalin tekemiseen olisi ollut useampiakin. Kolmen ja puolen minuutin tienoilla sitten kolmoskenttä otti vastuuta ja iski kotijoukkueen avausmaalin, tekijänä Dainius Zubrus Rob Niedermayerin syötöstä. Kolmisen minuuttia tästä isännät siirtyivät riemukkaasti ja ansaitustikin johtoon Travis Zajacin iskiessä kauden 12. maalinsa Zach Parisen ja Jay Pandolfon napsiessa syöttöpisteet. Siinä erän maalit sitten olivatkin, vaikka enempäänkin olisi siis paikkoja ollut. Ottelu alkoi mennä rikkonaiseksi, koska tuomari innostui jakelemaan rangaistuksia jäähyttömän avauserän jälkeen. Laukaukset kertovat isäntien parantuneesta otteesta, 9-5 Devilsille.

3. erä
Toisen erän lopussa Brian Rolston (ei yhtään rangaistusminuuttia kauden aiemmissa otteluissa) onnistui tyrmäämään Edmontonin pelaajan suoraan aloituksesta. Tätä isoa rangaistusta oli jäljellä vielä minuutti päätöserän puolella, mutta sitä mies ei ehtinyt istua loppuun, sillä jo puolen minuutin pelin jälkeen Oilers tasoitti ylivoimalla. Ja ajassa 22.55 vieraiden lasileukataktiikka tuotti tulosta, kun tällä kertaa Zajac tipautti aloituspisteen vastapuolelle kumartuneen öljymiehen suorilta jaloilta jäähän. Seurannutta neliminuuttista tapettiin ansiokkaasti yli kolme minuuttia, kunnes tuomarilla napsahti lopullisesti. Devils-pakki taklasi laitaan alueelle ehtineen Oilersin hyökkääjän ja tuomari nosti kädet pään päälle ristiin, ummisti silmänsä ja puhalsi pilliin niin, että herne muuttui pölyksi ja katosi. Pelin jälkeen se löytyi materialisoituneena kotijoukkueen managerin nenästä. Rankkarin Edmonton tietenkin upotti maaliin ja siirtyi johtoon. Ja ennen kuin edellisestä toivuttiin, rankaisivat vieraat vielä shokkitilassa olevaa kotijoukkuetta iskemällä maalin lähes heti aloituksesta. Erän kahdeksannella minuutilla tuomari yritti sitten hyvittää törmäilyään passittamalla vieraiden Sourayn jäähylle. Tämän paikan isännät käyttivät hyväkseen 13 sekunnissa, mutta siihen kiri sitten tyrehtyikin. Viimeisen minuutin aikana Edmonton piti kiekkoa ja Devils luisteli perässä yrittäen saada sen pois. Ei saatu.

Tämä tappio oli järkytys joukkueelle. Vielä Oilersin 2-2 -tasoituksen jälkeenkin isäntien penkillä oltiin varsin varmoja siitä, että homma hoidetaan kotiin. Ei hoidettu. Ottelun tuomarille vietiin sitten pelin jälkeen new jerseyläinen tervehdys, häntä ei siis enää tulla Pru'ssa näkemään.

Devilsin plussat ja miinukset:
++ Travis Zajac, mies on hurjassa tikissä, pisteitä 13+10 13 ottelussa
+ Zach Parise, tänään 0+2, siitä kuitenkin vain yksi plussa hukattujen maalitilanteiden takia
+ koko joukkue hyvästä taistelusta toisessa erässä ja kolmannen lopussa

- koko joukkue tehottomuudesta

Lepinkäisen kirkko vai Zeuksen päähänpisto - Shitteri Peffonen avoimena

Haastattelija Siffonen: Sh. Peffonen, olet tänään suostunut salamahaastatteluun, mutta asetit sille melkoiset ehdot. Haastattelija saapui paikalle side silmillä kakskakkosen bussilla, sanelukoneen lisäksi haastattelijalla sai olla mukanaan vain HB3 -lyijykynä ja kierrätyspaperista valmistettu isoruutuinen muistilehtiö ja kahviin piti laittaa kolme palaa sokeria. Mistä tämä johtuu? Ja miksi nuo tekokorvat ja ruudullinen pikkutakki?

Sh.P.: Olen sala-asussa, koska analyysini aihe on niin tulenarka. Käsittelen viiltävästi Taiteilijan ja muinaisten jumalien vihan yhtymäkohtia. Uskoakseni tulen paljastamaan ravisuttavia totuuksia.

H.P.: Shitteri, mitä tarkoitat? Oletko sitä mieltä, että Taiteilija on antiikin Kreikan jumala? Vai uskotko, että kahvissa on liian vähän sokeria?

Sh.P.: Uskon, että me olemme vaarassa, ja se ei johdu sokerista vaan kahvista. Ennen kaikkea se kuitenkin johtuu Ta... siis "hänestä-jota-ei-mainita-nimeltä". Hänen ärsyttämisensä on epäviisasta ja johtaa keskiviikon iltaottelussa nähdyn tapaisiin tapahtumiin, joita kutsun leikkisästi "jumalan vihan purkauksiksi":

H.P.: Jumalan vihan purkaus? Miten se on tunnistettavissa? Kuka sen kohteeksi joutuu?

Sh.P.: Jumalan viha purkautuu kuin sähkövaraus. Tarkkaa hetkeä tai purkaussuuntaa ei voida varmaksi sanoa, mutta noudattamalla tiettyjä periaatteita on mahdollista vähentää kohteeksi joutumisen todennäköisyyttä.

H.P.: Vähentää? Pitääkö välttää aukeita paikkoja ja korkeita puita? Kannattaako pitää aina kumisaappaita? Vai onko syytä kaivaa foliohattu talvisäilöstä?

Sh.P.: Jos otetaan esimerkiksi keskiviikkoiltainen Devilsin ottelu Anaheim "sitä-jota-ei-mainita-nimeltä"sia vastaan, on helppoa sanoa, kuinka olisi tullut toimia.

H.P.: Kuinka, oi Sh? Kerro kuinka?

Sh.P.: Ainoa tapa pelata "häntä-jota-ei-äh-no-antaa-jo-olla" vastaan on seuraava: ottelun ensimmäisten viiden minuutin aikana hän menee kolmen maalin johtoon. Erä päättyy 3-0. Toisessa erässä vastustaja avaa maalitilinsä ja hän iskee neljännen osumansa heti perään. Erän toiseksi viimeisellä minuutilla vastustaja tekee toisen maalinsa. Päätöserässä hän iskee kaksi nopeaa maalia ja aivan erän lopussa vastustaja tekee kolmannen maalin. Ottelu päättyy 6-3. Näin h-ä-n-t-ä ei ole missään vaiheessa ärsytetty (olettaen, että kaikki vastustajan maalit tehdään ansaituista paikoista, mutta ilman nöyryytyksen tuntua tai hänen maalivahtinsa mokia).

H.P.: Mikä tässä pelitavassa nyt sitten on niin erityisen hyvää? Ja kuinka varma se on?

Sh.P.: Hyvää on se, että näin saavutetaan paras mahdollinen tulos T... häntä vastaan. Parempi maalisuhdetta vähän rassaava muutaman maalin tappio kuin sekä maalisuhteen että itsetunnon pahasti miinuksille pyyhkäisevä höykytys. Varmuudesta sen sijaan ei tosiaankaan voi sanoa paljon, sillä vaikka itse pelisuunnitelma on kopioitu suoraan luonnosta, sehän perustuu alistuvan suden kurkun paljastamiseen, on mukana aina huomattava määrä epävarmuustekijöitä. Ennen esimerkkitapauksen kaltaisen pikapelin aloittamista olisi ollut syytä kysyä häneltä ainakin seuraavat kysymykset:
a) hävisitkö edellisen pelisi?
b) saitko mätkyjä?
c) onko joku naarmuttanut autoasi Sittarin parkkipaikalla tänään?
d) saiko naapuriloosin kollega sinun palkankorotuksesi?
e) tuliko anoppi viikon yllätysvierailulle?
f) olenko syönyt evääsi?

H.P.: Sh. Peffonen, kiitos haastattelusta. Miksi toinen korvasi repsottaa? Ja miksi sinulla on noin iso suu?

Sh.P.: Korva repsottaa, koska sen kuuluu repsottaa! Ja minulla on näin iso suu sen takia, että voisin paremmin vastata kysymyksiisi.

Pelle Hermannin asuun vaihtanut Shitteri Peffonen poistuu paikalta. Taivaalta alkaa sataa kuumia kiviä.

11.11.2009 Anaheim Ducks@New Jersey Devils 12-5 (2-3, 4-2, 6-0)

Kun Pittsburghin pelaajat vielä keräilivät kamppeitaan vieraspukuhuoneessa ja zamboni kiersi Prudential Centerin jäätä Penguins -pelin luistimenuurteita paikaten, kolkuttelivat Anaheim Ducksin pelaajat jo innokkaina hallin ovella. Ottelua ei ollut varsinaisesti sovittu keskiviikoksi, mutta pikapikaa se kuitenkin järjestettiin periaatteella "kun nyt satuttiin olemaan tässä nurkilla". Tämä osoittautui virheeksi, mutta sen huomaamiseen vaadittiin kauden (tähän asti) kovin selkäsauna.

1. erä
Ottelu alkoi pikaisesti kokoon kyhätyn suunnitelman mukaisesti puolustaen. Puolustus olikin hyvin kasassa, sillä vieraiden avausmaalin syntyyn kului aikaa yli puolitoista minuuttia ja kahden maalin johtoon he siirtyivät vasta runsaan neljän minuutin pelin jälkeen. Kaikki näytti sujuvan odotetusti, kunnes Brian Rolston pääsi varsin vapaasti lyömään kiekon lähietäisyydeltä J-P Gigueren selän taakse ajassa 5:23. Tämän voi laskea pelin käännekohdaksi. Kolme ja puoli minuuttia myöhemmin Zach Parise tasoitti pelin läpiajosta ja aivan erän lopussa Rolston osui toistamiseen siirtäen kotijoukkueen johtoon. Erätauolla kotijoukkueen pelaajat istuivat pukuhuoneessa pahaenteisen hiljaisuuden vallitessa ja katselivat taivaalle kerääntyviä sysimustia, kuin kiinteästä aineesta muotoutuneita pilviä, joita tuuli ajoi Pru Centerin ylle kaikista ilmansuunnista.

2. erä
Kuin osoituksena korkeammasta suunnitelmasta tai determinismistä ottelu jatkui ensi erän avaamilla raiteilla. Tosin käsikirjoituksen tekijällä oli draaman tajua, sillä erää pelattiin yli ottelun puolivälin ennen kuin jysähti: ajassa 15:05 Patrik Elias iski ylivoimalla Devilsin kahden maalin johtoon Andy Greenen syötöstä. Greene avasi kauden pistetilinsä tällä syötöllä. Lopullisena kamelin selän katkaisijana toimi Rob Niedermayerin osuma ajassa 16:00. Tämän jälkeen väistämätön alkoi tapahtua.
17:22 3-5, 18:27 4-5, 19:03 5-5, 19:26 6-5.

3. erä
Anaheim laukoi seitsemällä laukauksellaan kuusi maalia: 24:34 7-5, 25:48 8-5, 26:06 9-5, 27:26 10-5, 28:44 11-5 ja 29:08 12-5. Ottelun päätyttyä jäältä jouduttiin hakemaan pois Zach Parise ja David Clarkson, jotka eivät löytäneet luukkua pukuhuoneen suuntaan, vaihtopenkin alta taas löydettiin niiskuttava Cory Murphy, joka toisteli toistelemistaan sanoja "baby please don't go". Devilsin kaljupäinen manageri löytyi vasta vartijakierrolla huoltokäytävän siivouskomerosta roskakärryn takaa. Löydettäessä hänellä oli päässään kengänkiillokkeella mustaksi värjätty moppi, edestä auki revityn paidan alta paistavaan paljaaseen rintaan oli samalla aineelle kirjoitettu "Bufallo Sodier" ylösalaisin ja koko käytävä tuoksahti miellyttävästi vihdanlehdiltä.

Devilsin plussat ja miinukset:
+ Martin Brodeurin selkäranka
+ Devilsin kannattajat
+ äiti

- kaikki kotijoukkueen maalintekijät
- kuulapää

11.11.2009 Pittsburgh Penguins@New Jersey Devils 2-5 (0-2, 1-1, 1-2)

Ensimmäisen kierroksen viimeisessä ottelussa Devilsiä vastaan asettui Pittsburgh Penguins, jonka luotsi raiB on uusi tuttavuus. Pengs sen sijaan on kautta aikojen ollut yksi Devilsin päävastustajista, joten täydellä tohinalla kotijoukkue peliin lähti, vaikka epätietoisuuden perhoset vatsassa lepattelivatkin.

1. erä
Isännät lähtivät otteluun voimakkaasti karvaten ja ottivatkin pelin haltuunsa. Pittsburgh kuitenkin puolusti sinnikkäästi ja iski myös vaarallisesti vastahyökkäyksistä. Marty Brodeur kotijoukkueen maalissa esti kuitenkin Pengsin taitavien hyökkääjien maalintekoyritykset. Maalinteko ottelussa alkoi kuuden minuutin tienoilla Brodeurin syötettyä Travis Zajacin keskeltä puolittaiseen läpiajoon, josta Zajac onnistui kaatuessaan liruttamaan kiekon Fleuryn taakse. Kuumapäinen Fleury osoitti maalin jälkeen tyytymättömyytensä joukkueensa pelaamiseen varsin näkyvästi. Kotijoukkue onnistui avauserässä toisenkin kerran, kun aikaa oli jäljellä 1:21. Maalin rakensi Devilsin kakkoskenttä Jamie Langenbrunnerin toimiessa viimeistelijänä Brian Rolstonin loistavasta syötöstä, kakkossyöttö Colin Whitelle. Erään mahtui myös Pengsin rangaistuslaukaus, jonka Brodeur torjui eleettömän varmasti.

2. erä
Erän alku sujui varovaisissa merkeissä, mutta edelleen kotijoukkueen tahtiin. Devils pääsi heti erän alussa kokeilemaan ylivoimaakin, mutta tulosta ei sillä kertaa tullut. Seuraavalla ylivoimalla sen sijaan syntyi, ajassa 14:27 Zajac teki illan toisen maalinsa onetimerilla Patrik Eliasin ja Zach Parisen syötöistä. Ykkösketju siis heräili parin uinutun ottelun jälkeen ja oli kokonaisuudessaan mukana ottelun voittomaaliksi jääneessä osumassa. Tämä maali oli myös viimeinen pisara Pittsburgh -vahti Fleurylle, joka poistui jäältä varusteitaan paiskoen ja käsittämättömästi mölisten. Runsaat kaksi minuuttia ennen erän loppua Pengsin uurastuskin sai viimein palkintonsa, kun Talbot napautti kiekon pienestä kulmasta Brodeurin taakse. Erän jälkipuolisko oli muutenkin vieraiden hallinnassa, Devilsin onneksi hallinta ei kuitenkaan realisoitunut kuin yhtenä maalina. Myös tässä erässä nähtiin rangaistuslaukaus, tällä kertaa Devilsin toimesta. Vetäjän (Langenbrunner?) kädet jäätyivät täysin ja mies luisteli päin hievahtamatonta Pengsin maalivahtia, kerrassaan surkuhupaisa suoritus.

3. erä
Tätäkin erää pelattiin pitkästi yli puolen välin ennen kuin syntyi yhtään maalia. Vapauttavan kotijoukkueen neljännen osuman iski Jamie Langenbrunner Rob Niedermayerin rohkeasta poikittaissyötöstä (tähän ketjuun pitäisi ehkä kokeilla oikeaan laitaan Letourneau-Leblancia, siinä loppuisi tulostaulusta tila, kun hän olisi toisena syöttäjänä). Vaikka kotijoukkueen ote tämän maalin jälkeen herpaantuikin hetkeksi niin, että Guerin pääsi kaventamaan, ei Devilsillä enää ollut hätäpäivää. Lopullisen niitin iski sitten jälleen kolmosketju, tällä kertaa oli Jay Pandolfon vuoro osua suoraan Niedermayerin poikittaissyötöstä, kun peliaikaa oli kulunut 28:39.

Penguins pelasi vahvaa ja hyökkäävää peliä, sillä oli mm. kaikkiaan 10 läpiajoa. Viimeistely ei kuitenkaan ollut kovin tehokasta, tosin siitä oma osansa oli Marty Brodeurilla, joka hoiti oman tonttinsa mallikkaasti. Kaikkiaankin Penguins pyrki laukomaan hanakasti, mutta usein myös Devilsin puolustus ehti blokkaamaan vedot.

Devilsin plussat ja miinukset:
+ Brodeur
+ ykkösketju
+ kolmosketju

- pelin ailahtelu, erien alut vaikeita

7.11.2009 New Jersey Devils@Detroit Red Wings 3-5 (2-1, 1-2, 0-2)

Devilsin ottelu-urakointi jatkui lauantaina, kun joukkue pelasi neljännen ottelunsa kolmen päivän sisään. Superperjantain jälkeen odotukset olivat korkealla, kun vastaan luisteli oudompi vastustaja, Bresakin luotsaama Detroit Red Wings. Mutta kuten niin usein ennenkin, odotusten ollessa korkeimmillaan peli ei sujunut parhaalla tavalla.

1. erä
Vieraat ja etenkin Devilsin kakkoskenttä aloitti vahvasti. Ennen erän puoliväliä Devils hankkiutui kahden maalin johtoon David Clarksonin johdolla. Ottelun avausmaali oli hänen käsialaansa ja toisessa maalissa hän toimi syöttäjänä Jamie Langenbrunnerin viimeistellessä osuman. Erän jälkimmäisellä puoliskolla Red Wings otti vuorostaan otteen pelistä ja Franzen kavensi erän loppulukemat 2-1:een.

2. erä
Kotijoukkue jatkoi vahvaa peliään ja meni johtoon Franzenin osuessa toisen kerran ja sen jälkeen Filppulan maalatessa. Peli oli sekavaa ja verkkaistakin, erän laukausmäärä kertoo tiukasta puolustuksesta. Aivan erän lopussa Langenbrunner onnistui tasoittamaan pelin väkivahvalla maalineduspelillään.

3. erä
Devils kadotti otteensa totaalisesti päätöserässä. Kotijoukkue teki maalinsa nopeasti jo erän alkupuolella, vieraat eivät tähän kyenneet vastaamaan mitenkään. Erän loppupuolella kahden maalin takaa-ajoasemassa loppukirivaihteen käynnistämistä häiritsi sitten tuomari, joka passitteli vieraspelaajia jäähyboksiin varsin vapaamielisesti. XXXn neljän minuutin rangaistukseen johtaneessa tilanteessakin Zetterberg suorastaan luisteli hänen olkapäähänsä ja olisi itse ansainnut jäähyn törmäilystään.

Devilsin plussat ja miinukset:
++ David Clarkson, 1+2, hyvää huomenta!
+ muut kakkosketjulaiset, etenkin Langenbrunner kahdella maalillaan

-- ykkösketju täy-sin kadoksissa
- organisoitu pelaaminen ei onnistunut joukkueelta lainkaan

6.11.2009 New York Rangers@New Jersey Devils 3-8 (1-1, 0-4, 2-3)

Perjantain myöhäispelinä pelattiin ottelu, jossa Devilsin vieraaksi saapui yksi suurimmista arkkivihollisista, Rangers sillan takaa New Yorkista. Jos oli edellisen pelin vastustaja ollut vaikea, niin Rags on ollut liki mahdoton ja onkin yleensä tehtaillut melkoiset määrät maaleja keskinäisissä otteluissamme. Bruinsia vastaan pelatun pelin jälkeen fiilikset olivat joukkueella toki katossa, mutta vastaavissa tilanteissa on usein osattu lähteä peliin takki niin auki, että se on mennyt hukkaan jo ennen ensi erän loppua.

1. erä
Ottelun avauserä oli vauhdikasta ja suhteellisen avointa kiekkoa, huono jää tosin vaikutti osaltaan siihen, että maalilukemat jäivät pieniksi. Ottelun avausmaalin iski kukapa muu kuin Ragsin uusi tähti Marian Gaborik. Isäntien tasoituksesta taas vastasi Dainius Zubrus. Laukaukset isännille 9-7.

2. erä
Erä alkoi räväkästi, kun Travis Zajac ryöstäytyi suoraan keskialoituksesta maalintekoon. Aikaa tähän kului 7 sekuntia. Erän puolivälissä vieraiden Prospalin istuessa jäähyä maalivahdin häirinnästä viime peleissä liekkeihin syttynyt puolustaja Cory Murphy vei isännät kahden maalin johtoon. Tämän jälkeen iskivät vielä David Clarkson heppoisella suupaisullaan, joka oli tarkoitettu syötöksi ja jonka jälkeen Rangers vaihtoi maalivahtiaan sekä Jay Pandolfo. Erä kotijoukkueelle kaikkien hämmästykseksi 4-0.

3. erä
Patrik Elias vei ensimmäisen minuutin maalillaan Devilsin jo 6-1 -johtoon. Rangers ei kuitenkaan luovuttanut, vaan Gaborikin toinen maali nostatti vielä toiveita sinipaitojen penkin takana. Ja kun Murphy pistettiin erän puolivälissä jäähylle tilanteesta, josta olisi kaiken järjen mukaan kuulunut jäähy Devilsin maalille rynnineelle vieraiden hyökkääjälle, otti vieraiden manageri kuudennen kenttäpelaajan ja yritti näin kavennusta. Ratkaisu kuitenkin kostautui nopeasti, sillä vain 20 sekunnin kuluttua jäähyn alkamisesta Rob Niedermayer iski kiekon tyhjään Rangers-maaliin. Gaborik viimeisteli hattutemppunsa osumalla maaliin vielä samalla ylivoimalla, mutta illan viimeisen maalin viimeisteli jälleen Elias.

Jään heikko kunto heikensi iloa ottelun voitosta, mutta toki vain hieman, haittasihan se molempia yhtäläisesti. Tässä ottelussa kotijoukkueen peli sujui molemmissa päädyissä hyvin ja hyökkäyksen kaikille kentällisille jakautuneet tehot ilahduttivat vaativimpiakin faneja.

Devilsin plussat ja miinukset:
++ Martin Brodeur, torjuntaprosentti huikea 87 Rangersia vastaan
+ Patrik Elias, silminnähden piristynyt ykköskenttään siirron jälkeen
+ Paul Martin, 0+2
+ Dainius Zubrus, kauden avausmaali, muutenkin piristymään päin

- ei nyt tule mieleen mitään?!?

6.11.2009 New Jersey Devils@Boston Bruins 8-5 (4-1, 1-2, 3-2)

Perjantaina Devils matkusti Bostoniin Ikuisen lupauksen vieraaksi. Historiatilastoista katsottuna ottelulla oli vain yksi suosikki, sillä yksikään IL:n ja Devilsiä luotsaavan karjuvan managerin välisistä sarjaotteluista ei ollut päättynyt ensin mainitun joukkueiden tappioihin. Edellisestä kohtaamisesta oli aikaa lähes kaksi vuotta, joten muuta muistikuvaa IL:n pelistä ei ollut kuin se, että mies iskee maalinsa jäätävällä varmuudella ja kykenee lähes tuskastuttaviin viime hetken tasoitus- ja voittomaaleihin.

1. erä
Kotijoukkue aloittikin vahvasti, kun nuori Krejci siirsi Bruinsin johtoon jo reilun minuutin pelin jälkeen. Tasoituksen iski pari minuuttia myöhemmin Cory Murphy, jonka pelille viime pelissä syntynyt Devils-avausmaali näyttää tehneen hyvää. Erän jälkimmäinen puolisko kääntyi sitten vieraille jopa pelottavan helpon tuntuisesti. Edellisissä peleissä moititut Brian Rolston ja Dainius Zubrus juonivat Devilsin johtoon ylivoimalla ajassa 6:08. Ajassa 8:18 Patrik Elias kiitti joukkueenjohtoa siirrostaan ykköskenttään ja tälläsi kiekon maaliin, syöttöpiste Travis Zajacille. Erän viimeisen maalin viimeisteli sitten Zach Parise vajaat puoli minuuttia ennen summeria.

2. erä
Erän alkupuoli sujui vielä lähes samassa nosteessa kuin ensimmäisen erän loppu. Zajac vei vieraat jo neljän maalin johtoon, ennen kuin kotijoukkue alkoi näyttää heräämisen merkkejä. Erän jälkimmäinen puolisko menikin sitten kotijoukkueelle, joka nousi kahden maalin päähän Beginin ja Thorntonin (ei Joe) osumilla.

3. erä
Jo vajaan minuutin pelin jälkeen kotijoukkue nousi jo maalin päähän, kun Ryder osui ylivoimalla. Vieraiden ryhtiliikkeen aloitti sitten Rolston lyömällä kiekon ilmasta Bostonin maalin perukoille vain 14 sekuntia Ryderin maalin jälkeen. Ja kun vain muutamaa hetkeä myöhemmin David Clarkson luikerteli kotijoukkueen maalille ja ujutti omituisesti ja Bruinsin maalivahdin (Rask?) avustamana kiekon pömpeliin, alkoi kotijoukkueen penkiltä kuulua selkärankojen rutinaa. Wheeler nosti vielä toiveita hetkeksi erän puolivälin maalillaan, mutta kun Bruinsin maalit jäivät siihen, sai Elias kunnian viimeistellä ottelun loppunumerot erän viimeisten sekuntien aikana.

Peli oli lopulta yllättävän helppo, ja nyt saakin seuraavaksi jännittää, oliko kyseessä tilastotappio, vai tippuiko tällä voitolla isokin karhu hartioilta. Ottelun lyhyeksi jääneessä ja viestein viimeistellyssä lehdistötilaisuudessa jäätiinkin jo odottamaan seuraavaa kohtaamista.

Devilsin plussat ja miinukset:
++ Brian Rolston, siirto kakkoskentän sentteriksi piristi silminnähtävästi
++ Patrik Elias, ykköskentän oikeana laiturina löysi heti yhteisen sävelen tehopari Parise-Zajacin kanssa
+ Zach Parise
+ Travis Zajac

- Jay Pandolfo, iso rangaistus Bergeronin telomisesta (jos pitää teloa joku, telotaan vaarallisin mies (Savard) ja koko pelistä pois, ei vain erän ajaksi)

5.11.2009 Buffalo Sabres@New Jersey Devils 6-6 ot (3-2, 0-2, 3-2, 0-0)

Devilsin ja Sabresin välinen klassikko-ottelu pelattiin torstain myöhäispelinä. Täysi kotihalli odotti hyvää peliä, vaikka jännittikin sitä, minkälainen "punakone" vastaan luistelisi - löytyihän Buffalo sarjataulukon kärkipäästä.

1. erä
Maalinteon ottelussa aloitti vahvassa nosteessa pelaava Zach Parise jo toisen minuutin puolivälissä, syötön maaliin antoi Martin Brodeur. Pian kotijoukkueen kannattajien riemu laantui, kun Hecht tasoitti pelin vajaan minuutin kuluttua avausmaalista. Loputkin laulut vaimenivat erän loppupuolella, kun vain 14 sekunnin välein Sabres iski kaksi maalia ja siirtyi 3-1 -johtoon Vanekin ja Connollyn toimesta. Lohtua ja toivoa saatiin kuitenkin vielä erän lopussa, kun kakkospakkiparissa pelaava Cory Murphy avasi maalitilinsä Devils-paidassa ja kavensi erän loppunumeroiksi 3-2. Tässä maalissa syöttäjänä oli Patrik Elias.

2. erä
Kotijoukkue jatkoi toisessa erässä siitä, mihin ensimmäisessä jäätiin. Näin erä olikin Devilsin, isännät siirtyivät sen kuluessa maalin johtoon. Ensin Parise iski toisen maalinsa Johnny Oduyan syötöstä ja erän viimeisellä minuutilla joukkueen kapteeni Jamie Langenbrunner pelasi alivoimalla jälleen kerran loppuun asti ja pääsi maalin edestä viimeistelemään 4-3 -johtomaalin. Syöttöpisteet Paul Martinille ja Brodeurille.

3. erä
Päätöserän alussa näytti siltä, että peli ratkeaa, kun Parise teki hattutempun. Hän viimeisteli osumansa ylivoimalla hieman yli minuutin pelin jälkeen. Buffalo ja etenkään Vanek ei kuitenkaan luovuttanut. Mies iski kaksi maalia ja toi vieraat tasoihin. Vielä kerran kotijoukkue nousi johtoon, kun Parise punnersi kiekon väkisin maaliin, mutta vajaat puoli minuuttia ennen ottelun päätöstä, Buffalon pelatessa vajaalla kun Vanek oli kärsimässä kahden minuutin rangaistusta maalivahdin häirinnästä, Pominville pääsi läpiajoon. Devilsin Colin White ehti häiritsemään Pominvillea, mutta tuomari näki Whiten toimineen sääntöjen vastaisesti ja tuomitsi rangaistuslaukauksen. Tilanteesta olisi voitu aivan yhtä hyvin viheltää toinen jäähy maalivahdin häirinnästä, mutta nyt näin päin. Pominville teki varman maalin ja peli meni jatkoajalle.

Jatkoaika
Jatkoajan alussa Devilsillä oli reilun minuutin ajan mahdollisuus ratkaista peli ylivoimalla. Tässä kotijoukkue ei kuitenkaan onnistunut. Molemmat joukkueet pelasivat suhteellisen tarkasti, eikä paikkoja avautunut sen paremmin erikois- kuin tasakentällisinkään. Jatkoajan lopussa tuomari, joka totta puhuen näyttikin biisonilta, halusi vielä antaa vieraille mahdollisuuden pelin ratkaisemiseen ja pisti kotijoukkueelta jäähypenkille ensin David Clarksonin ja sitten Johnny Odyuan. Vierasjoukkue ei kuitenkaan tarttunut tilaisuuteen ja näin peli päättyi tasatulokseen.

Devilsin plussat ja miinukset:
+++ Zach Parise
+ rohkea pelityyli, selkeästi enemmän laukauksia kuin vastustajalla

- Brodeur haparoi parissa maalissa, etenkin rangaistuslaukaus oli otettavissa
- Rolston jatkaa kiikarointiaan
- Zubrus, iso kiltti jätti

1.11.2009 New Jersey Devils@Vancouver Canucks 3-5 (0-1, 0-3, 3-1)

Turhan pitkäksi venähtäneen tauon (12 pv) jälkeen Devils kohtasi sunnuntain iltaottelussaan fakiirin luotsaaman Vancouver Canucksin. Nucksin(kin) kauden alku on ollut hankala, mutta fakiiri on aina ollut vaikea vastustaja, ja näin oli nytkin.

1. erä
Devils oli erässä täysin vastaantulijana, siitä kertovat laukauslukemat 2-11 vieraille. Osin Canucksin epäonnistuneiden viimeistely-yritysten ja osin Martin Brodeurin hyvän torjuntatyöskentelyn ansiosta Devils pääsi ensimmäiselle erätauolle ainoastaan yhden maalin tappioasemassa, Vancouverin avausmaalin iski H.Sedin erän puolivälin jälkeen.

2. erä
Erän alkuun Canucks iski toisen maalinsa (Burrows) ja jatkoi muutenkin vahvaa peliään. Laukausten valossa (6-9) kotijoukkue pääsi peliin mukaan hieman paremmin, mutta maaleja ei vain syntynyt. Ja kun yrittäminen erän lopussa meni yliyrittämiseksi, kävi Devilsille klassisesti: Canucks iski kaksi maalia erän viimeisellä minuutilla (Samuelsson 19:22 ja Wellwood 19:57).

3. erä
On toki hienoa, että kotijoukkue ei luovuttanut neljän maalin tappioasemassakaan, mutta toisaalta taistelun olisi voinut aloittaa aiemminkin. Ja voihan olla, että vieraiden puseroon pääsi erätauolla hiipimään voitonvarmuus, mutta niin tai näin, kolmannessa erässä pelitahdin määräsi vihdoin kotijoukkue. Ajassa 22:07 Zach Parise avasi Devilsin maalitilin David Clarksonin syötöstä. Runsaat neljä minuuttia myöhemmin alkukauden tehomies Travis Zajac pyöräytti kiekon Roberto Luongon selän taakse Brodeurin syötöstä ja ajassa 27:27 Patrik Elias toi kotijoukkueen jo maalin päähän, syöttöpiste Colin Whitelle. Kiri kuitenkin katkesi, kun puolitoista minuuttia ennen peliajan täyttymistä vieraat iskivät kiekon tyhjään maaliin: Brodeurin avaus, joka jostakin ahtojäärailosta johtuen suuntautui aivan minne sattuu, päätyi Demitran mailan lapaan. Tämä löi kiekon Devilsin maaliin Brodeurin seuratessa tapahtumia katseellaan maalin takaa.

Devilsin plussat ja miinukset:
+ ykkösketju (varsinkin Parise-Zajac -parivaljakko)
+ Brodeur (paitsi viimeisen maalin syöttö)
+ joukkueen periksiantamattomuus tappiotilanteessa

- hätäilystä johtuva puolustuspelin mureneminen
- Rolston (kiikaritehot)
- Zubrus (peli hukassa)

20.10.2009 Calgary Flames@New Jersey Devils 4-7 (2-0, 0-1, 2-6)

Ottelun alku viivästyi sovitusta lähes tunnin, kun Devilsin joukkue jäi ihastelemaan tähtitaivasta ja kadotti ajantajunsa totaalisesti. Manageri taas saapui hieman myöhässä saarna-/luentomatkoiltaan, joita hän on pakotettu tekemään seuran talouden tasapainottamiseksi.

Kotijoukkue lähti peliin sekavissa tunnelmissa edellisten otteluiden kehnon puolustuspelin ja menetettyjen johtoasemien vuoksi. Calgary Flamesin ja zauxin tiedettiin kykenevän iskemään maalin aina, kun tilaa löytyisi. Aiemmissa peleissä tilaa Devilsin maalin edestä on löytynyt vaikka leirinuotioille, joten huolestuminen ei ollut perusteetonta.

1. erä
Flames hallitsi ensimmäistä erää selkeästi. Vaikka kotijoukkue onnistuikin pitämään ottelun maalittomana lähes seitsemän minuuttia, painoi Calgary päälle ja lopulta paine riitti murtamaan helmasyntiinsä hätäilyyn langenneen Devils-puolustuksen. Kiekkoa lyötiin joka suuntaan maalin nurkalla, kunnes se päätyi maalivahdin alueella maalivahdin ja maalin välissä olleelle C.Stuartille, joka löi sen verkkoon. Toisen maalinsa Flames teki rangaistuslaukauksella, kun Devilsin puolustus oli rikkonut alivoimalla ollessaan läpiajoon päässyttä D.Boydia. Martin Brodeur meni Boydin harhautukseen ja torjui kiekkoa aivan toisesta nurkasta kuin mihin se upposi.

2. erä
Tässä erässä kotijoukkue pääsi peliin paremmin mukaan ja teki myös sen ainoan maalin. Tämä tapahtui jo erän alussa, kun Zach Parise pyörähti vapaaksi Calgaryn puolustusalueen laidassa, pujahti M.Kiprusoffin maalin eteen ja luritti kiekon maaliin. Syöttöpisteet Travis Zajacille ja Paul Martinille.

3. erä
Päätöserässä nähtiin jälleen kerran, että jääkiekko on peli ja pelissä kaikki on mahdollista. Erän alku oli kotijoukkueelle synkkä, kun Devilsin tasoituksen sijasta kaukalossa juhlittiinkin Flamesin kolmatta maalia. Osuma oli J.Bouwmeesterin yksilösuoritus, pakki kun otti kiekon Calgaryn puolustusalueella ja rynni laidan kautta Devilsin maalille kenenkään pystymättä häntä tässä estämään. Sen jälkeen punnerrettiinkin ilman maalia aina yli erän puolivälin. Ajassa 25:07 Travis Zajac onnistui kaventamaan, kun hänen kaaressa Calgaryn maalille lähettämänsä kiekko lörpsähti maaliin huonossa asennossa olleen Flames-vahdin räpylästä. Tästä kavennuksesta nautittiinkin sitten kokonaista 12 sekuntia, kunnes vieraiden kolmoskenttä kuittasi. Tehokkaan kuvion päätteeksi F.Sjöström löi kiekon one-timerilla verkkoon samaan aikaan, kun C.Glenncross ajoi vauhdilla Brodeurin kylkeen ja siirsi tätä pois tieltä. Peli alkoi tuntua selvältä.

Peli oli kuitenkin korkeintaan yhtä selvä kuin Devilsin manageri tavallisena tiistai-iltana lähibaarin tiskillä nuokkuessaan. Ajassa 26:15 Flamesin paha poika R.Regehr (3 x 2 min) otti jäähyn poikittaisesta mailasta. Samassa ajassa Devils otti aikalisän, jonka aikana ei huudosta ja huitomisesta päätellen niinkään kerrattu kuvioita kuin heräteltiin joukkuetta. Ja vain 9 sekuntia myöhemmin Devils juhli kavennusta, kun Zajac otti aloitusvoiton Flamesin p-pisteellä ja punnersi oman laukauksensa reboundin maaliin. Tästä eteenpäin pelissä oli enää vain yksi joukkue. Devils vääntäytyi väkisin rinnalle ja lopulta kirkkaasti ohikin tehden kaikkiaan viisi maalia kahden minuutin ja 21 sekunnin sisään.

Ajassa 27:21 Brian Rolston laukoi maalin edestä tasoituksen, kun vieraiden puolustus ei onnistunut pysäyttämään laidasta päätyyn syöksynyttä Jamie Langenbrunneria eikä katkaisemaan hänen syöttöään. Toisen syöttöpisteen sai kiekon pitkänä avannut Brodeur.
28:05 syntyi ottelun voittomaali, kun Zach Parise spurttasi yksin läpi ja harhautti Kiprusoffin. Syöttöpiste Zajacille.
28:29 Rolston uitti kiekon Kiprusoffin maalin takanurkkaan Colin Whiten syötön jälkeen ja 28:45 Parise viimeisteli pelin viimeisen maalin ja täydensi hattutemppunsa Patrik Eliasin ja Travis Zajacin toimiessa syöttäjinä.

Ottelussa oli monta onnistujaa, kärjessä tietenkin hurjat tehot (2+3) takonut Travis Zajac ja hattutempun tekijä Zach Parise. Myös kakkosketjun neljä ottelua kiikaroinut Brian Rolston ilahdutti kahdella osumallaan. Martin Brodeur maalilla kokosi itsensä hienosti välittämättä ennakkoarvioista, joiden mukaan hän ei olisi ollut parhaassa vireessään ennen peliä. Ja koko joukkueen puolustuspelikin alkaa ainakin ajoittain löytyä, joten jossakin vaiheessa saattaa jo olla lupa odottaa vaikka kahden voiton putkeakin. Tuskin kuitenkaan ihan vielä.

Kakkosketjun säätäminen jatkunee edelleen, koska siellä Zubrus jatkaa edelleen ilman tehoja. Tulossa saattaa olla jopa kahden tasavahvan hyökkäysketjun pelitapa, kenpä tietää.