NEW JERSEY DEVILS @ ICL 2009-10

OTTELUT

Kahtiajakoinen ja playoffien toiselle kierrokselle päättynyt kausi oli hyvän kevätkauden johdosta lopulta plusmerkkinen, vaikka syksyn rämpimisten aikaan toisinaan tuntuikin turhauttavalta - välivuosi näkyi pelituntuman ja rutiinin puutteena. Kovin suuri ero ei syksyn ja kevään välillä ollut (syksy 9 voittoa, 11 tappiota ja kaksi tasuria; kevät 13-9-0), mutta peli joka tapauksessa tuntui paremmalta. Runkosarjan positiivisiin hetkiin lukeutuvat myös voitot vaikeista ja aiemmin usein meidät voittaneista vastustajista, Ikuisen lupauksen Bostonista (keskinäiset ottelut NJ ensin mainittuna 8-5, 2-6, 5-3 ja 6-3) ja Shawshankin Ragsista (8-3, 3-5, 10-3, 3-5). Myös runkosarjan lopussa otettu voitto buggyn Vancouverista jäi mieleen, vaikkakin Nucks voitti kaikki kolme muuta kohtaamistamme (ne eivät sitten mieleen jääneetkään...).
Tällä kaudella vanhan ylitsekäymättömän esteen (Taiteilija ja mikä tahansa joukkue) rinnalle tuntui nousevan vähitellen toinen, kun VL sai Buffalonsa sellaiseen kuosiin, että sen peli oli myrkkyä Devilsille. Toki me saimme vielä rimpuiltua keskinäisistä yhden tasurin ja yhden voiton, mutta ainakin minun näkökulmastani katsottuna Sabres nousi tällä kaudella pelillisesti uudelle tasolle. On hienoa (ja vähän kadehdittavaakin) nähdä, että monen kauden jälkeenkin tämänkaltainen pelillinen uudistuminen onnistuu "veteraanivalmentajalta" (viittaan virkaikään, kun en muusta iästä tiedä).

Oma lukunsa Devilsin kaudessa ja seuran koko ICL-historiassa olivat sitten playoffien ensimmäisen kierroksen ottelut zauxin Calgarya vastaan. Runkosarjan jälkeen (CGY 2., NJD 7. ja keskinäiset ottelut NJD ensin mainittuna 7-4, 2-13, 5-8 ja 4-7) ei ollut epäselvää, kumpi oli ennakkosuosikki ja ensimmäisen po-pelin jälkeen (0-7) kaikki näytti valmiilta Flamesin marssille kohti seuraavaa kierrosta. Oudon helposti Calgaryn peli oli kuitenkin horjutettavissa, ja kun Devils nappasi ensin vierasvoiton (8-7) ja sen jälkeen siirtyi sarjassa johtoon kotivoiton (4-2) turvin, alkoi vastustajien peli takellella. Flames tasasi vielä ottelut 2-2:een (4-6), mutta kun Devils otti toisen vierasvoiton (5-3), oli sarja kuudennessa pelissä katkolla yllättäen New Jerseylle (tai alun perin yllättävää oli se, että sarja ylipäänsä venyi edes kuuteen otteluun). Kuudes peli oli totaalista hurlumheita ja se päättyi lopulta Devilsin 9-8 -voittoon. Johto vaihtui ottelussa useasti ja viimeisen peliminuutin aikana tehtiin 3 maalia. Voittomaalin isännille iski Patrik Elias ajassa 29:53.
Sarjan jälkeen zaux valitteli playoffien alla joukkueen miehistössä tapahtuneita useita pelaajavaihdoksia. Ymmärrän tämän varmasti vaikuttaneen pelaamiseen, sillä omakin huomioni playoffien jälkeen oli se, että runkosarjassa ja varsinkin kevätkaudella hyvin pelannut ykköskenttä katosi playoffeissa jonnekin, vaikka joukkueeseen liittyneen Ilya Kovalchukin vaikutuksen olisi odottanut olevan päinvastaisen.

Välieräsarjassa Taiteilijan Anaheimia vastaan ei sitten ole mitään (uutta) kerrottavaa. Vaikka NHLGamerin mukaan sarjan kolmas ottelu olikin tasaisempi (5-6), se johtui ainoastaan siitä valtavasta lagista, jossa peli pelattiin. Mitään todellista tasaisuutta ei ollut nähtävissä missään vaiheessa tätä sarjaa, jonka tulokset kertovat kaiken kertomisen arvoisen: 4-9, 5-6, 3-9, 2-10. Kun tähän perään lisää runkosarjan kohtaamisten tulokset 2-7, 5-12, 3-14, 3-6, ei voi olla näkemättä jonkinsorttista trendiä.

PELAAJAT

Maalivahtiosastolla Devils oli tälläkin kaudella yhden miehen show, Martin Brodeur aloitti kaikki Devilsin pelit (44+10) ja lopettikin niistä neljää vaille jokaisen. Yann Danisin kyvyistä ei siis ole paljon sanottavaa.

Puolustuksessa tukipilareina jatkoivat tälläkin kaudella Colin White ja Paul Martin. Oman tonttinsa ilman isompia mainintoja hoitivat Johnny Oduya (joukkueessa runkosarjan loppuun asti), Cory Murphy (joukkueessa runkosarjan loppuun asti), Bryce Salvador sekä Mike Mottau, mutta kauden esiinnousijana puolustuksesta ja itse asiassa koko joukkueestakin haluan erikseen mainita Andy Greenen. Mies liikkui hyvin ja taklasi erinomaisesti. Hän oli käyttökelpoinen niin hyökkäävän kentän takalinjoilla kuin alivoimassakin.

Hyökkääjistössä uudet nimet eivät juuri juhlineet. Tyrkyllä avaukseen oli kyllä mm. David Clarkson, joka runkosarjassa pelasikin jokaisen ottelun, mutta tosipaikan tullen mies kyllä laitettiin penkin päähän alta aikayksikön. Runkosarjan ykkösketjussa parivaljakon Zach Parise - Travis Zajac rinnalla oikeassa laidassa peluutettiin niin Patrik Eliasta kuin Brian Rolstoniakin, mutta valtaosan maaleista iski kuitenkin tuo tehoduo.
Kakkosessa pelasi Jamie Langenbrunner Eliasin, Rolstonin ja Clarksonin vaihdellessa sentterinä ja oikeassa laidassa. Kolmosen veteraaniketjussa pelasivat Rob Niedermayer, Dainius Zubrus ja Jay Pandolfo. Heidän lisäkseen jääaikaa sai mm. av-spesialisti Dean McAmmond, joka liittyi joukkueeseen joulutauolla.

ARVOSANAT, RUNKOSARJA

#30 G Martin Brodeur 8+ - torjunta% 74,37 on hyvä suoritus NHL94:ssä
#35 G Yann Danis 6 - kutonen siitä, ettei murtautunut otteillaan aloitukseen kertaakaan

#2 D Jay Leach 0 - ei otteluita
#5 D Colin White 8- - ei juhlinut pisteillä, vaan äijäili alakerrassa, 26 min jäähyjä, toiseksi eniten joukkueesta
#6 D Andy Greene 9- - vuoden tulokas, kova ja nopea, ei juhli pisteillä vaan taklauksilla
#7 D Paul Martin 8+ - voitti odotetusti puolustajien sisäisen pistepörssin tehoin 2+21
#24 D Bryce Salvador 7 - peruspakki, perusnumero
#27 D Mike Mottau 6 1/2 - puolustaja, pelasi kaikki pelit tultuaan joukkueeseen, mutta näkymättömästi
#28 D Cory Murphy 7+ - teki eniten maaleja puolustajista (4), mutta minun joukkueessani ei ole käyttöä ns. neljännelle hyökkääjälle
#29 D Johnny Oduya 7- - äijäili Whiten malliin, mutta astetta pienemmät munat
#34 D Rob Davison 0 - ei otteluita

#8 F Dainius Zubrus 8- - 16+10, varsin mukavat tehot kolmoskentästä
#9 F Zach Parise 9 1/2 - 47+21, runkosarjan paras pistemies ja ylivoimainen maalipörssin ykkönen
#10 F Rod Pelley 0 - ei otteluita
#11 F Dean McAmmond 7 1/2 - joulutauon jälkeen joukkueeseen liittynyt alivoiman erikoismies, ikä alkaa syödä vauhtia
#12 F Brian Rolston 7 1/2 - 18+18, tärkeiden maalien mies, aika ajoin täysin kadoksissa
#15 F Jamie Langenbrunner 7+ - 28+18, alkukaudella tulessa, mutta paras isku hiipui jo talvella
#16 F Matt Halischuk 0 - ei otteluita
#17 F Ilkka Pikkarainen 0 - ei otteluita
#18 F Nicklas Bergfors 6 - pääsi yrittämään 11 ottelussa, mutta nyt ei vain lähtenyt
#19 F Travis Zajac 9+ - 36+27, pistekakkonen ja kyseenalaisena kunniamainintana jäähypörssin voitto 28 minuutillaan
#20 F Jay Pandolfo 8- - 14+15 kolmoskentästä, ai että minä sitten tykkään näistä raatajista
#21 F Rob Niedermayer 7 1/2 - 16+12, kolmaskin kolmoskenttäläinen liki 30 pisteen kauteen, jauzaa
#22 F Pierre-Luc Letourneau-Leblanc 5 - ei otteluita, mutta pelkästä nimestä tulee jo pisteitä
#23 F David Clarkson 6 1/2 - 10+15, iso ja kankea, ikävä kyllä aika hidaskin
#25 F Andrew Peters 0 - ei otteluita
#26 F Patrik Elias 8+ - 32+16, joukkueen pistekolmonen, jaksaa ja jaksaa

ARVOSANAT, PLAYOFFIT

#30 G Martin Brodeur 8 - loisti Flamesia vastaan, mutta ei mahtanut Ducksien kyydissä mitään
#35 G Yann Danis 0 - ei otteluita

#2 D Mark Fraser 0 - ei otteluita
#5 D Colin White 8- - muutama syöttöpiste, mutta pääasiassa silkkaa puolustamista
#6 D Andy Greene 8- - ei vielä ihan kotonaan isoissa peleissä
#7 D Paul Martin 8 - 1+2, ei siis juhlinut pisteillä enää pleijareissa
#24 D Bryce Salvador 8+ - 0+4, jolla voitto puolustajien po-pistepörssissä, astui askeleen eteen tosipeleissä
#27 D Mike Mottau 7- - kiikaritehot, nyt kaivattaisiin +/- -tilastoja
#28 D Martin Skoula 7 1/2 - 1+2, pelasi ylivoimaa Murphyn kadottua riveistä
#29 D Anssi Salmela 0 - ei otteluita
#32 D Matt Corrente 0 - ei otteluita

#8 F Dainius Zubrus 8+ - 4+4, pistekakkonen, otti vastuuta
#9 F Zach Parise 7 1/2 - 5+1, hävöksissä
#10 F Rod Pelley 0 - ei otteluita
#11 F Dean McAmmond 7 1/2 - 1+1, pelkkää alivoimaa
#12 F Brian Rolston 8- - 3+5, kakkoskenttä oli pleijareissa ykkönen
#15 F Jamie Langenbrunner 8- - 3+4, katso edellinen
#16 F Matt Halischuk 0 - ei otteluita
#17 F Ilya Kovalchuk 8- - 4+4, alussa hukassa, alkoi löytää peliään playoffien edetessä
#19 F Travis Zajac 7 - 3+0, ihan kadoksissa
#20 F Jay Pandolfo 8- - 3+1 kolmoskentästä, ai että minä sitten tykkään näistä raatajista pleijareissakin
#21 F Rob Niedermayer 7 1/2 - 3+2, NHL94 on kolmen kentällisen peli
#23 F David Clarkson 6- - kiikarit ja kaksi kertaa kentällä paikkaamassa loukkaantumisia
#25 F Andrew Peters 0 - ei otteluita
#26 F Patrik Elias 10- - 13+5, aivan omissa korkeuksissaan, jälleen kerran!!!
#82 F Vladimir Zharkov 0 - ei otteluita (=kukakohan tämäkin mahtaa olla?)