ICL@NHL94, kuulapään tilinpäätös (vuodet 2005-10)

Se on ohi. Keskiviikkona 21.4. pelasin viimeisen ICL-matsini. Ensimmäisen virallisen pelasin 20.2.2005, joten runsaan viiden vuoden ajan liiga oli osa ajankäyttöäni, talven viikkoina usein olennainen osa sitä. ICL tarjosi minulle hienoja hetkiä ja tutustutti minut moneen persoonalliseen pelaajaan, joista toki suurimman osan tunnen ainoastaan nickeinä, en oikeilla nimillään, mutta sehän kuuluu asiaan. Ikävä kyllä muistissa on myös monia vähemmän mukavia hetkiä vuosien varrelta, mutta kaipa sekin kuuluu asiaan, kun kyseessä on toiminta, jossa kilpaillaan paremmuudesta toisten pelaajien - oikeiden ihmisten - kanssa. Lopettamiseni ei kuitenkaan johdu ikävistä muistoista jo siitä yksinkertaisesta syystä, että hienoja hetkiä on toisessa kupissa paljon huonoja painavampi keko.

Aivan ylivoimaisesti suurin syy lopettamiseeni on se, että aikani ei riitä. Tai toisaalla riittäisi, mutta siellä missä olisi aikaa, ei ole mahdollisuutta pelata. Kun joudun olemaan työni takia poissa kotoa keskimäärin kolme yötä viikossa, minulla olisi (on) huomattavasti vapaata ilta-aikaa, mutta koska vuokrakämppäni nettiyhteys on surkea (samasta purkista kulkee piuhat viiteen talouteen), en pysty vapaata aikaani peliajoiksi muuttamaan. Peliaikani joudun repimään harvoista koti-illoistani, niistä hetkistä kun perhe on jo nukkumassa ja minunkin pitäisi olla. Tämä ei toimi.

Ja heti tähän perään on todettava, että se on toiminut ja siitä on kiittäminen muita ICL:n managereita, jotka vuodesta toiseen ovat mukautuneet minun minuuttiaikataululla tehtyihin vaatimuksiini. Vain pari kertaa pelien järjestämisessä on ollut ongelmia - tosin ikävä kyllä molemmilla kerroilla kyse oli kauden tärkeimmistä peleistä: playoff-sarjoissa Depchiä ('06) ja Avaruuspiimää ('08) vastaan aikataulut eivät ottaneet järjestyäkseen millään ja ko. sarjoista jäikin suuhun sangen paskainen jälkimaku.
Kokonaisuudessaan tämä kuvio ei kuitenkaan toimi sen vuoksi, että pelaamiselle on järjestettävä aikaa nukkumisen kustannuksella. Useammin kuin kerran olen talven pimeinä aamuina kironnut väsymystäni junnatessani sitä yhtä ja samaa tietä kohti työpaikkaani. Ja useammin kuin kerran väsymys on johtunut iltamyöhän ICL-pelisessiosta.

Ja kun nyt aloin avautua, niin miksi lopettaa lyhyeen? ICL:n jättämisen nyt tekee helpommaksi se, että liiga on vuosi vuoden jälkeen hiljentynyt. Itse pelit ovat edelleen hienoja - itse asiassa aina vain hienompia, kiitos kohonneen taitotason - mutta muu oheistoiminta on vähentynyt eikä ICL@NHL94 ole enää kovin tiivis yhteisö. Se on harmi. Aina valtaisan "Muumi-kauden" jälkeen (jossa mukanaolostani kyllä olen ylpeä - 28 joukkueen ja 48 runkosarjakierroksen sarjan onnistuminen niin vähäisillä pelaamattomilla peleillä oli hieno saavutus) olen ollut sitä mieltä, että liigan olisi ollut viisainta tiivistää joukkuemäärää ja jossakin määrin myös sulkeutua sen sijaan, että joka kaudelle on haalittu mukaan uusia pelaajia, joiden opastamisessa "talon tavoille" menee aina oma aikansa. Eivätkä kaikki opi sittenkään. Voi olla, että suljettuna herrakerhona ICL olisi loppunut jo, mutta voi myös olla, ettei olisikaan. Jos oheistoiminta omine .comin ketjuineen olisi jatkunut vireänä, olisi liiga toisaalta voinut saada tuulta alleen aivan uudella tavalla - eikä sulunkaan olisi tarvinnut olla totaalinen ja lopullinen. Siinä olisi vain valittu toinen tie nyt valitun jokavuotisen rekrytoinnin ja yleensä tarvitun täydennysrekrytoinnin sijaan.

Joku voisi sanoa ja varmaan sanookin, että edellisen kappaleen kaltainen tilitys on turhaa silloin, kun on jo ilmoittanut jättävänsä liigan. Mutta itse katson asiaa toisesta kulmasta ja sanon, että kehittämisehdotusten esittäminen tässä vaiheessa kuvaa hyvin omaa suhdettani ICL:ään. Olen koko liigassaoloni ajan pyrkinyt toimimaan niin, että liiga jatkuisi ja kehittyisi, en näe mitään syytä siihen, ettenkö liigan jättäessänikin toimisi samoin. Toivotan kuitenkin teille kaikille, jotka liigaa jatkatte, hyviä vääntöjä vielä vuosiksi eteenpäin! (Ja varaan tietysti mahdollisuuden palata takaisin, mikäli jokin tuossa kuviossani olennaisesti muuttuu eli joko yhteys paranee tai reissaaminen vähenee.) Kiitos ja kumarrus.