Kolmasosan kievari

Kun kolmannes sarjasta on takana, ovat ketjut pikku hiljaa asettuneet paikoilleen ja peli hakeutunut uomiinsa. Alku on ollut lupauksia herättävää, tästä kun peliin saadaan hieman lisää flow'ta ja tarkkuutta, niin kevät voi kerrankin olla kivaa aikaa.

Pelaaja- ja ketjuanalyysia:

1-ketju
#18 Sergei Brylin (8+4)
#26 Patrik Elias (12+2)
#16 Dainius Zubrus (3+7)
Ykkösketju löytyi tähän koostumukseen kauden viidennessä pelissä ja on pelannut siitä lähtien yhdessä. Tehoparina toimivat Elias ja Zubrus, Brylin pörrää vauhdillaan tilanteita ja on itse asiassa sisäisen pistepörssin kakkosena, mutta on tehnyt suuren osan pisteistään muissa ketjuissa.
Vaikka ketju onkin toiminut hyvin, ei senkään koostumus ole kiveen hakattu. Zubrusissa on ikävä kyllä samaa löysyyttä kuin toissa kauden Kozlovissa oli, ja kuitenkin Eliasin ja Brylinin taidon ja vauhdin lisäksi ketju kaipaisikin lisää räyhäkkyyttä á la Scott Hartnell. Tai Jay Pandolfo?

2-ketju
#9 Zach Parise (5+5)
#19 Travis Zajac (5+4)
#14 Brian Gionta (4+2)
Nuoret Parise ja Zajac ovat olleet pirteitä, vaikka tehoja saisi löytyä enemmänkin. Sen sijaan vähemmän nuori Gionta on ollut kadoksissa oikeastaan koko alkukauden. Etukäteisarvioissa ja edelleenkin Gionta kuuluu koko joukkueen parhaimpiin ja tärkeimpiin pelaajiin, joten jonkinlaista remonttia on nimenomaan kakkosketjun osalle tiedossa. Reservistä ei juuri pelaajia ole nostettavissa, joten 10-11 pelaajan palettia pyörittelemällä ne parhaat kentälliset on löydettävä. Montakos eri vaihtoehtoa tuosta oikein saakaan? Taitaa saada monta ja pari päälle.

3-ketju
#20 Jay Pandolfo (7+2)
#11 John Madden (3+2)
#15 Jamie Langenbrunner (0+3)
Jarrukentän vasen laituri Jay Pandolfo on ottanut ison roolin joukkueessa. Mies on kolmantena maalipörssissä ja viidentenä pisteissä. Langenbrunner sen sijaan on ollut ehkä koko pelaavan hyökkääjistön suurin pettymys. Kaikkiaan jarrukenttä on hoitanut osuutensa ihan mallikkaasti, mutta mitä enemmän asiaa ajattelee, sitä enemmän tulee tunne että kokonaisuutena porukasta voisi saada enemmänkin irti.

10. hyökkääjä
#22 Arron Asham (0+1)
Mies on pukenut joka peliin mutta pelannut lähes yksinomaa kakkosalivoimaa, joten näyttöpaikkoja ei ole paljon annettu. Katsotaan, miten jatkossa käy.

11. hyökkääjä
#23 David Clarkson (0+1)
Kaksi vajaata peliä paikkaamassa sairastuvalle töötättyjä vakimiehiä ja silti plakkarissa yksi syöttö. Ei paha.

1. pakkipari
#5 Colin White (0+2)
#7 Paul Martin (0+6)
White on peruspakki, hoitaa tonttinsa ja puolet naapurinkin tontista. Martin avaa hyvin ja nouseekin jos annetaan. Toimiva paketti, selkeä ykköspari.

2. pakkipari
#6 Andy Greene (0+3)
#28 Karel Rachunek (0+3)
Greene on huippunopea ja Rachunek kova. Pari hitsautumassa mukavasti yhteen.

3. pakkipari
#29 Johnny Oduya (0+0)
#2 Vitaly Vishnevski (0+1)
Kolmosparilta ei normaalistikaan paljon pisteitä odota ja tässä tapauksessa pisteitä on vieläkin vähemmän, kun Oduya nousi vakiokokoonpanoon vasta 3 peliä sitten. Sitä ennen paikka oli Matvichukilla, jonka nopeus ei vain kertakaikkiaan riittänyt.

7. puolustaja
#24 Richard Matvichuk (0+1)
Kai mies on tähän merkittävä, vaikka melko epätodennäköiseltä näyttääkin, että hän enää peliminuutteja saisi. Todella kova luu oman maalin edessä, kunhan ei vain lähtisi siitä ikinä muualle kuin vaihtoon.

1. maalivahti
#30 Martin Brodeur
8 aloitusta, 4 voittoa. Ei näytä erinomaiselta, mutta itse asiassa mies on ollut varmempi kuin toissa kaudella. Lipsahduksia ei ole tullut vanhaan malliin ja ainakin Vancouveria vastaan esitti maagisia torjuntojakin. Selkeä ykkösmolari.

2. maalivahti
#1 Kevin Weekes
1 aloitus, 1 voitto. Jotenkin turvallisemman oloinen kakkosmaalivahti verrattuna toissa kauden Clemmenseniin. Sen sijaan viimekautinen Chris Mason oli mukava kakkonen noustessaan jopa ohi ykkösmoken. Tosin nyt mies onkin sitten ihan tunnustettu ykkösmolari Predatorsissa.

Eipä tässä sen kummempia yhteenvetoja tarvita. Analyysia kirjoittaessa nousi jo niin paljon asioita mieleen, että on syytä alkaa taas testaamaan koostumuksia. Ja siitä sitten lisää myöhemmin.