
Ja nyt on taas auki valmentajanpaikka kiekon kotimaassa Kanadassa. Myönnän heti tähän, että olisin voinut valita vuorollani draftissakin kanadalaistiimin, mutta Markkanen veräjänvartijana oli jotenkin aivan ylipääsemätön este (hyvä, että edes jossakin estää jotakin...) valinnalle. Mutta takaisin asiaan. Nyt kynsisieneni syyhyää, kun ajattelen mahdollisuutta siirtyä sinne, missä jääkiekkoa arvostetaan. Pahat kielet, jos sellaisia ICL:ssä olisi, sanoisivat tietenkin heti, että haluan vain aloittaa uudestaan rämmittyäni New Jerseyn kanssa neljä peliä, varsinkin kun olen julistanut Devils-faniuttani pitkin aikoja. Voi olla, että siinäkin olisi perää, mutta ei kukaan voi kai kiistää sitä, että Kanada on Kanada on Kanada. Sitä paitsi Senatorsissa näytetään hoidetun tuo kestävyysharjoittelukin paljon paremmin kuin meillä Devilsissä, meillä kun 6-7 parasta hyökkääjää ovat kaikki kestävyydeltään korkeintaan liigan alempaa keskisakkaa.
Hyvä Ylläpito. Minun nimeni on kuulapää. Olen kovasti kiinnostunut Ottawan valmentajanpaikasta, vaikka tiedän hyvin, että minulla on jo joukkue...

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti