Syksy jo saa, / harmaa on maa. / Koivusta Lehtiset pois putoaa...

Mutta silti tänään oli kuuma päivä. Ja viime yönä oli semmoiset revontulet, että tukka olisi hulmunnut, jos sillä olisi mittaa enemmän kuin 12 mm.

Samoin olisi tukka myös lähtenyt jos sitä olisi enemmän kuin kaljua, kun nahkahomo a.k.a. Martin St. Louis pöllytti minua harjoitusmatsissa tänään iltapäivällä. Ekan erän jälkeen tilanne taisi olla 1-5, toisen erän alussa 2-7, kun Brodeur sai tarpeekseen ja lopputulos oli 3-11. Enkä edes tiedä, kuinka tosissaan nahkis pelasi. Saattoi tosin pelata aika tosissaankin, kun olin jotain vinoillut hänelle hetkeä aiemmin. Siinä on nimittäin tyyppi, jolle ei kannata päätään aukoa. EI KANNATA! Ei ainakaan ennen pelejä. Lisätietoa miehestä löytyy tästä linkistä.

Paljon pelasin kuluneen kesän aikana, mutta ei siitä pelimäärästä näy jälkeäkään minun pelissäni, tai siltä ainakin tuntuu luvattoman usein. Omalle maalille on avointen ovien päivät joka toisessa pelissä tai useamminkin, oma peli on onnetonta kaartelua, harhasyöttöjä ja peruuttelua. Ehkä kaikki vielä muuttuu, ehkä ei. Mutta totuuden nimissä on sanottava, etten sittenkään ole pelannut koko kesää vain ollakseni valmis uudella ICL-kaudella. Olen pelannut, koska tykkään siitä. Tai koska minulla on aina tapana jäädä koukkuun johonkin peliin. Ja tämä ei ole edes ensimmäinen kerta, kun jään koukkuun NHL94:ään. Tai sitten en ole koskaan siitä koukusta päässytkään. Aivan sama. Minulle.

Ja tuo otsikon laulu. Ahdistavan epämääräiset sanat. Mitä se syksy saa? Miten Lehtiset voivat pudota Koivusta? Ja missä on Peltonen?

Niin ja oikeasti nahkis on muuten ihan hyvä ihminen, kantikas.