Aisan yli hypättyä

NHL EHM on taas vienyt miehen mennessään. Joitakin päiviä olen istunut pallinaama näytössä ja miettinyt, miten vi**atussa voisin saada Floridan pelin toimimaan. Pelataan kautta 2007-08 ja viime kaudelta jäi merkittävimpänä muistona ykkösdraftivuoro kesän varaustilaisuuteen. Sain haaviini tyypin, jonka nimi on suunnilleen Elle MacPherson. Ei se kumminkaan se tainnut olla. Valtavan hyviä raportteja on kuitenkin jannusta nyt kauden alettua tipahdellut, joten kannattaa jättäytyä hännille aina silloin tällöin. Nyt olisi kuitenkin tarkoitus nousta tappelemaan play-off -sijoista.

Jotain porukasta vaan puuttuu. Olli Jokinen ja Roboberto Luongo puuttuvat, mutta niistä kaupoista olen vain ja ainoastaan iloinen. Luongosta sain jopa enemmän, kuin olin aiemmin pyytänyt. Ja pääsin eroon siitä viipperästä. Tosin ilman ykkösmolaria ei pleijareihin pääsy ole helppoa, ja niistä ulospääsy taas on erittäinkin helppoa.

Kaksi viimeistä UFA-hankintaani ovat vähän syöneet miestä. Ensin sain Martin Strakan alle puolentoista miljoonan vuosipalkalle. Noh, se loukkaantui näytöspelissä 3 kuukaudeksi, ja kun en suojannut sitä, se vietiin käsistä waiver-draftissa (vai-mikä-se-nyt-on). Nyt hommasin Kirk Maltbyn alivoimapelin sydämeksi ja eikös vaan äijä loukkaantunut ekan pelinsä jälkeisissä harjoituksissa, onneksi ainoastaan kolmeksi viikoksi sentään.

Isoja tähtiä on muuten pirun vaikeaa saada tiimiin, kun johto ei anna rahaa kuin kolmanneksen niitten palkkapyynnöstä käytettäväksi. Jos niillä rahoilla saisi ison kalan haaviin, minusta voisi tehdä leffan The Negotiator II, vauhtia ja vaarallisia tilanteita kuulapään toimistossa.

Mutta asiaan eli NHL'94:ään. Oikeassa NHL:ssä itse iso paha Devil Scott Stevens ilmoitti eläköityvänsä. Olihan se odotettua, mutta sattuu se silti. Ja juuri eilen pelasin harkkapelin, jossa Stevens taklasi yhdellä kurotuksella kaksi Minnesotan pelaajaa oikein kuperkeikkailmalentoon. Onneksi tätä Scottia saa sentään kaivata, hänen nimensä mainitseminen ei ole kiellettyä ja hän on aina tervetullut pukukoppiin. Ja taitaapa miehelle olla paikka katsottuna vaihtopenkin taaksekin, jos vain ikinä alkaa kiinnostaa.

Tuosta pukukoppiin tulosta pitäisikin kertoa yksi tarina, jossa selviää, mikä ero on Mighty Ducksin ja Devilsin luotsaamisessa, noin pukukopista katsottuna.

Mutta kerronkin sen myöhemmin.