Play offit - kauden huipentuma

Kauden viimeisessä pelissä rutistetun (yllätys)voiton johdosta New Jersey ja minä pääsimme maistelemaan pleijareiden huumaavaa tunnelmaa. Odotukset olivat katossa ja ylikin, olinhan viime kauden päätteeksi kokenut Anaheimin ratissa niukan pisteellä putoamisen pudotuspeleistä.

Pudotuspelit tulevat olemaan huikea päätös kaudelle. Altavastaajanakin mukaan pääseminen on hienoa ja pudotuspelien tunnelma taktisine pohdiskelmineen ja peleihin latautumisineen tulee olemaan palkitseva ja muistettava kokemus lopputuloksesta riippumatta.

Näin siis ajateltiin sunnuntaina viimeisen, voitetun runkosarjapelin jälkitunnelmissa. Mutta kuinkas kävikään?

- Maanantaina odottelin yhteydenottoa vastustajalta. Ei kuulunut mitään. Olin ircissä klo 20 alkaen ja 22.40 vihdoin kyselin, koska pelattaisiin ensimmäinen peli. Vastaus oli "n. 40 min kuluttua". Olin kuitenkin herännyt aamukuudelta, enkä jaksanut enää istuksia koneen ääressä, joten kerroin, kuten asia oli, etten pysyisi enää hereillä niin pitkään. Mitään sopimuksia tulevista päivistä ei tehty.

- Tiistaina roikuin ircissä viittä vaille kymmenestä kymmentä vaille kahteentoista illalla. Vastustajaani en huhuilusta huolimatta saanut kontaktia.

- Keskiviikkona jouduin yöpymään työpaikkakunnallani 140 km päässä kotoa. Ei yhteydenottoyrityksiä.

- Torstaina aamupäivällä pääsin töissä koneelle. Lähetin vastustajalleni yv:n, jossa kerroin omista, ikävän tiukoista aikatauluistani. Kerroin, että olen tilaisuudessa pelata torstai-iltana n. klo 21.45 - 23, perjantai-iltana klo 21.45 alkaen ja sunnuntai-iltana samalla aikataululla kuin torstaina. Torstai-iltana kotona pääsin irciin yhdeksän maissa illalla, huhuilin vastustajaani, joka sitten klo 23.04 ilmoitti olevansa kuulolla mutta olevansa juuri lähdössä. Hän ehdotti, että pelaisimme kaikki kolme peliä putkeen sunnuntai-iltana. En suostunut. Hän taas sanoi, että hänellä on viikonloppuisin muutakin tekemistä, kuin istua tietokoneella.

Ei varmaan kannattaisi ressata niin kauheasti.