Kun syksyn odotettu juhla koittaa, kylmä hiki hiipii kuopiolaissyntyisen kiekkosiirtolaisen laajalle otsalle. Taas on aika kadota. Ajatuskin lyhdyntekijöistä terävine veitsineen kauhistuttaa Olli Jokista.
Ollilla on valmiiksi pakattu pikkureppu syksyn katoamistemppua varten. Repussa on säilykkeitä, suklaata, pyjama ja Epun kootut seikkailut Tenavista.
"Joo, täytyy taas paeta vuorille viikonlopuks", Olli toteaa tekopirteästi kiskoessaan maihareita jalkoihinsa. "Onneks tää Halloveeni on vaan kerran vuodessa toisin kuin joulu, joka on joka vuosi. Ja onneks tää kestää vaan viikonlopun toisin kuin juhannus, jota juhliessa menee aina kolme viikkoo", huokaa Olli ja nappaa unipantterinsa kainaloonsa, vetää rastaperuukin päähänsä, nykäisee takkinsa vetoketjun kiinni leukaan asti ja sammuttaa eteisen valon. Pimeydestä kuuluvat lukkojen rapsaukset, maihinnousukenkien narina ja loittonevan hissin hurina.
Niin surullista on elämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti