Karjuva manageri

ICL@NHL94, kuulapään tilinpäätös (vuodet 2005-10)

2010-04-23T11:50:00.011+03:00

Se on ohi. Keskiviikkona 21.4. pelasin viimeisen ICL-matsini. Ensimmäisen virallisen pelasin 20.2.2005, joten runsaan viiden vuoden ajan liiga oli osa ajankäyttöäni, talven viikkoina usein olennainen osa sitä. ICL tarjosi minulle hienoja hetkiä ja tutustutti minut moneen persoonalliseen pelaajaan, joista toki suurimman osan tunnen ainoastaan nickeinä, en oikeilla nimillään, mutta sehän kuuluu asiaan. Ikävä kyllä muistissa on myös monia vähemmän mukavia hetkiä vuosien varrelta, mutta kaipa sekin kuuluu asiaan, kun kyseessä on toiminta, jossa kilpaillaan paremmuudesta toisten pelaajien - oikeiden ihmisten - kanssa. Lopettamiseni ei kuitenkaan johdu ikävistä muistoista jo siitä yksinkertaisesta syystä, että hienoja hetkiä on toisessa kupissa paljon huonoja painavampi keko.

Aivan ylivoimaisesti suurin syy lopettamiseeni on se, että aikani ei riitä. Tai toisaalla riittäisi, mutta siellä missä olisi aikaa, ei ole mahdollisuutta pelata. Kun joudun olemaan työni takia poissa kotoa keskimäärin kolme yötä viikossa, minulla olisi (on) huomattavasti vapaata ilta-aikaa, mutta koska vuokrakämppäni nettiyhteys on surkea (samasta purkista kulkee piuhat viiteen talouteen), en pysty vapaata aikaani peliajoiksi muuttamaan. Peliaikani joudun repimään harvoista koti-illoistani, niistä hetkistä kun perhe on jo nukkumassa ja minunkin pitäisi olla. Tämä ei toimi.

Ja heti tähän perään on todettava, että se on toiminut ja siitä on kiittäminen muita ICL:n managereita, jotka vuodesta toiseen ovat mukautuneet minun minuuttiaikataululla tehtyihin vaatimuksiini. Vain pari kertaa pelien järjestämisessä on ollut ongelmia - tosin ikävä kyllä molemmilla kerroilla kyse oli kauden tärkeimmistä peleistä: playoff-sarjoissa Depchiä ('06) ja Avaruuspiimää ('08) vastaan aikataulut eivät ottaneet järjestyäkseen millään ja ko. sarjoista jäikin suuhun sangen paskainen jälkimaku.
Kokonaisuudessaan tämä kuvio ei kuitenkaan toimi sen vuoksi, että pelaamiselle on järjestettävä aikaa nukkumisen kustannuksella. Useammin kuin kerran olen talven pimeinä aamuina kironnut väsymystäni junnatessani sitä yhtä ja samaa tietä kohti työpaikkaani. Ja useammin kuin kerran väsymys on johtunut iltamyöhän ICL-pelisessiosta.

Ja kun nyt aloin avautua, niin miksi lopettaa lyhyeen? ICL:n jättämisen nyt tekee helpommaksi se, että liiga on vuosi vuoden jälkeen hiljentynyt. Itse pelit ovat edelleen hienoja - itse asiassa aina vain hienompia, kiitos kohonneen taitotason - mutta muu oheistoiminta on vähentynyt eikä ICL@NHL94 ole enää kovin tiivis yhteisö. Se on harmi. Aina valtaisan "Muumi-kauden" jälkeen (jossa mukanaolostani kyllä olen ylpeä - 28 joukkueen ja 48 runkosarjakierroksen sarjan onnistuminen niin vähäisillä pelaamattomilla peleillä oli hieno saavutus) olen ollut sitä mieltä, että liigan olisi ollut viisainta tiivistää joukkuemäärää ja jossakin määrin myös sulkeutua sen sijaan, että joka kaudelle on haalittu mukaan uusia pelaajia, joiden opastamisessa "talon tavoille" menee aina oma aikansa. Eivätkä kaikki opi sittenkään. Voi olla, että suljettuna herrakerhona ICL olisi loppunut jo, mutta voi myös olla, ettei olisikaan. Jos oheistoiminta omine .comin ketjuineen olisi jatkunut vireänä, olisi liiga toisaalta voinut saada tuulta alleen aivan uudella tavalla - eikä sulunkaan olisi tarvinnut olla totaalinen ja lopullinen. Siinä olisi vain valittu toinen tie nyt valitun jokavuotisen rekrytoinnin ja yleensä tarvitun täydennysrekrytoinnin sijaan.

Joku voisi sanoa ja varmaan sanookin, että edellisen kappaleen kaltainen tilitys on turhaa silloin, kun on jo ilmoittanut jättävänsä liigan. Mutta itse katson asiaa toisesta kulmasta ja sanon, että kehittämisehdotusten esittäminen tässä vaiheessa kuvaa hyvin omaa suhdettani ICL:ään. Olen koko liigassaoloni ajan pyrkinyt toimimaan niin, että liiga jatkuisi ja kehittyisi, en näe mitään syytä siihen, ettenkö liigan jättäessänikin toimisi samoin. Toivotan kuitenkin teille kaikille, jotka liigaa jatkatte, hyviä vääntöjä vielä vuosiksi eteenpäin! (Ja varaan tietysti mahdollisuuden palata takaisin, mikäli jokin tuossa kuviossani olennaisesti muuttuu eli joko yhteys paranee tai reissaaminen vähenee.) Kiitos ja kumarrus.

NEW JERSEY DEVILS @ ICL 2009-10

2010-04-23T09:37:00.007+03:00

OTTELUT

Kahtiajakoinen ja playoffien toiselle kierrokselle päättynyt kausi oli hyvän kevätkauden johdosta lopulta plusmerkkinen, vaikka syksyn rämpimisten aikaan toisinaan tuntuikin turhauttavalta - välivuosi näkyi pelituntuman ja rutiinin puutteena. Kovin suuri ero ei syksyn ja kevään välillä ollut (syksy 9 voittoa, 11 tappiota ja kaksi tasuria; kevät 13-9-0), mutta peli joka tapauksessa tuntui paremmalta. Runkosarjan positiivisiin hetkiin lukeutuvat myös voitot vaikeista ja aiemmin usein meidät voittaneista vastustajista, Ikuisen lupauksen Bostonista (keskinäiset ottelut NJ ensin mainittuna 8-5, 2-6, 5-3 ja 6-3) ja Shawshankin Ragsista (8-3, 3-5, 10-3, 3-5). Myös runkosarjan lopussa otettu voitto buggyn Vancouverista jäi mieleen, vaikkakin Nucks voitti kaikki kolme muuta kohtaamistamme (ne eivät sitten mieleen jääneetkään...).
Tällä kaudella vanhan ylitsekäymättömän esteen (Taiteilija ja mikä tahansa joukkue) rinnalle tuntui nousevan vähitellen toinen, kun VL sai Buffalonsa sellaiseen kuosiin, että sen peli oli myrkkyä Devilsille. Toki me saimme vielä rimpuiltua keskinäisistä yhden tasurin ja yhden voiton, mutta ainakin minun näkökulmastani katsottuna Sabres nousi tällä kaudella pelillisesti uudelle tasolle. On hienoa (ja vähän kadehdittavaakin) nähdä, että monen kauden jälkeenkin tämänkaltainen pelillinen uudistuminen onnistuu "veteraanivalmentajalta" (viittaan virkaikään, kun en muusta iästä tiedä).

Oma lukunsa Devilsin kaudessa ja seuran koko ICL-historiassa olivat sitten playoffien ensimmäisen kierroksen ottelut zauxin Calgarya vastaan. Runkosarjan jälkeen (CGY 2., NJD 7. ja keskinäiset ottelut NJD ensin mainittuna 7-4, 2-13, 5-8 ja 4-7) ei ollut epäselvää, kumpi oli ennakkosuosikki ja ensimmäisen po-pelin jälkeen (0-7) kaikki näytti valmiilta Flamesin marssille kohti seuraavaa kierrosta. Oudon helposti Calgaryn peli oli kuitenkin horjutettavissa, ja kun Devils nappasi ensin vierasvoiton (8-7) ja sen jälkeen siirtyi sarjassa johtoon kotivoiton (4-2) turvin, alkoi vastustajien peli takellella. Flames tasasi vielä ottelut 2-2:een (4-6), mutta kun Devils otti toisen vierasvoiton (5-3), oli sarja kuudennessa pelissä katkolla yllättäen New Jerseylle (tai alun perin yllättävää oli se, että sarja ylipäänsä venyi edes kuuteen otteluun). Kuudes peli oli totaalista hurlumheita ja se päättyi lopulta Devilsin 9-8 -voittoon. Johto vaihtui ottelussa useasti ja viimeisen peliminuutin aikana tehtiin 3 maalia. Voittomaalin isännille iski Patrik Elias ajassa 29:53.
Sarjan jälkeen zaux valitteli playoffien alla joukkueen miehistössä tapahtuneita useita pelaajavaihdoksia. Ymmärrän tämän varmasti vaikuttaneen pelaamiseen, sillä omakin huomioni playoffien jälkeen oli se, että runkosarjassa ja varsinkin kevätkaudella hyvin pelannut ykköskenttä katosi playoffeissa jonnekin, vaikka joukkueeseen liittyneen Ilya Kovalchukin vaikutuksen olisi odottanut olevan päinvastaisen.

Välieräsarjassa Taiteilijan Anaheimia vastaan ei sitten ole mitään (uutta) kerrottavaa. Vaikka NHLGamerin mukaan sarjan kolmas ottelu olikin tasaisempi (5-6), se johtui ainoastaan siitä valtavasta lagista, jossa peli pelattiin. Mitään todellista tasaisuutta ei ollut nähtävissä missään vaiheessa tätä sarjaa, jonka tulokset kertovat kaiken kertomisen arvoisen: 4-9, 5-6, 3-9, 2-10. Kun tähän perään lisää runkosarjan kohtaamisten tulokset 2-7, 5-12, 3-14, 3-6, ei voi olla näkemättä jonkinsorttista trendiä.

PELAAJAT

Maalivahtiosastolla Devils oli tälläkin kaudella yhden miehen show, Martin Brodeur aloitti kaikki Devilsin pelit (44+10) ja lopettikin niistä neljää vaille jokaisen. Yann Danisin kyvyistä ei siis ole paljon sanottavaa.

Puolustuksessa tukipilareina jatkoivat tälläkin kaudella Colin White ja Paul Martin. Oman tonttinsa ilman isompia mainintoja hoitivat Johnny Oduya (joukkueessa runkosarjan loppuun asti), Cory Murphy (joukkueessa runkosarjan loppuun asti), Bryce Salvador sekä Mike Mottau, mutta kauden esiinnousijana puolustuksesta ja itse asiassa koko joukkueestakin haluan erikseen mainita Andy Greenen. Mies liikkui hyvin ja taklasi erinomaisesti. Hän oli käyttökelpoinen niin hyökkäävän kentän takalinjoilla kuin alivoimassakin.

Hyökkääjistössä uudet nimet eivät juuri juhlineet. Tyrkyllä avaukseen oli kyllä mm. David Clarkson, joka runkosarjassa pelasikin jokaisen ottelun, mutta tosipaikan tullen mies kyllä laitettiin penkin päähän alta aikayksikön. Runkosarjan ykkösketjussa parivaljakon Zach Parise - Travis Zajac rinnalla oikeassa laidassa peluutettiin niin Patrik Eliasta kuin Brian Rolstoniakin, mutta valtaosan maaleista iski kuitenkin tuo tehoduo.
Kakkosessa pelasi Jamie Langenbrunner Eliasin, Rolstonin ja Clarksonin vaihdellessa sentterinä ja oikeassa laidassa. Kolmosen veteraaniketjussa pelasivat Rob Niedermayer, Dainius Zubrus ja Jay Pandolfo. Heidän lisäkseen jääaikaa sai mm. av-spesialisti Dean McAmmond, joka liittyi joukkueeseen joulutauolla.

ARVOSANAT, RUNKOSARJA

#30 G Martin Brodeur 8+ - torjunta% 74,37 on hyvä suoritus NHL94:ssä
#35 G Yann Danis 6 - kutonen siitä, ettei murtautunut otteillaan aloitukseen kertaakaan

#2 D Jay Leach 0 - ei otteluita
#5 D Colin White 8- - ei juhlinut pisteillä, vaan äijäili alakerrassa, 26 min jäähyjä, toiseksi eniten joukkueesta
#6 D Andy Greene 9- - vuoden tulokas, kova ja nopea, ei juhli pisteillä vaan taklauksilla
#7 D Paul Martin 8+ - voitti odotetusti puolustajien sisäisen pistepörssin tehoin 2+21
#24 D Bryce Salvador 7 - peruspakki, perusnumero
#27 D Mike Mottau 6 1/2 - puolustaja, pelasi kaikki pelit tultuaan joukkueeseen, mutta näkymättömästi
#28 D Cory Murphy 7+ - teki eniten maaleja puolustajista (4), mutta minun joukkueessani ei ole käyttöä ns. neljännelle hyökkääjälle
#29 D Johnny Oduya 7- - äijäili Whiten malliin, mutta astetta pienemmät munat
#34 D Rob Davison 0 - ei otteluita

#8 F Dainius Zubrus 8- - 16+10, varsin mukavat tehot kolmoskentästä
#9 F Zach Parise 9 1/2 - 47+21, runkosarjan paras pistemies ja ylivoimainen maalipörssin ykkönen
#10 F Rod Pelley 0 - ei otteluita
#11 F Dean McAmmond 7 1/2 - joulutauon jälkeen joukkueeseen liittynyt alivoiman erikoismies, ikä alkaa syödä vauhtia
#12 F Brian Rolston 7 1/2 - 18+18, tärkeiden maalien mies, aika ajoin täysin kadoksissa
#15 F Jamie Langenbrunner 7+ - 28+18, alkukaudella tulessa, mutta paras isku hiipui jo talvella
#16 F Matt Halischuk 0 - ei otteluita
#17 F Ilkka Pikkarainen 0 - ei otteluita
#18 F Nicklas Bergfors 6 - pääsi yrittämään 11 ottelussa, mutta nyt ei vain lähtenyt
#19 F Travis Zajac 9+ - 36+27, pistekakkonen ja kyseenalaisena kunniamainintana jäähypörssin voitto 28 minuutillaan
#20 F Jay Pandolfo 8- - 14+15 kolmoskentästä, ai että minä sitten tykkään näistä raatajista
#21 F Rob Niedermayer 7 1/2 - 16+12, kolmaskin kolmoskenttäläinen liki 30 pisteen kauteen, jauzaa
#22 F Pierre-Luc Letourneau-Leblanc 5 - ei otteluita, mutta pelkästä nimestä tulee jo pisteitä
#23 F David Clarkson 6 1/2 - 10+15, iso ja kankea, ikävä kyllä aika hidaskin
#25 F Andrew Peters 0 - ei otteluita
#26 F Patrik Elias 8+ - 32+16, joukkueen pistekolmonen, jaksaa ja jaksaa

ARVOSANAT, PLAYOFFIT

#30 G Martin Brodeur 8 - loisti Flamesia vastaan, mutta ei mahtanut Ducksien kyydissä mitään
#35 G Yann Danis 0 - ei otteluita

#2 D Mark Fraser 0 - ei otteluita
#5 D Colin White 8- - muutama syöttöpiste, mutta pääasiassa silkkaa puolustamista
#6 D Andy Greene 8- - ei vielä ihan kotonaan isoissa peleissä
#7 D Paul Martin 8 - 1+2, ei siis juhlinut pisteillä enää pleijareissa
#24 D Bryce Salvador 8+ - 0+4, jolla voitto puolustajien po-pistepörssissä, astui askeleen eteen tosipeleissä
#27 D Mike Mottau 7- - kiikaritehot, nyt kaivattaisiin +/- -tilastoja
#28 D Martin Skoula 7 1/2 - 1+2, pelasi ylivoimaa Murphyn kadottua riveistä
#29 D Anssi Salmela 0 - ei otteluita
#32 D Matt Corrente 0 - ei otteluita

#8 F Dainius Zubrus 8+ - 4+4, pistekakkonen, otti vastuuta
#9 F Zach Parise 7 1/2 - 5+1, hävöksissä
#10 F Rod Pelley 0 - ei otteluita
#11 F Dean McAmmond 7 1/2 - 1+1, pelkkää alivoimaa
#12 F Brian Rolston 8- - 3+5, kakkoskenttä oli pleijareissa ykkönen
#15 F Jamie Langenbrunner 8- - 3+4, katso edellinen
#16 F Matt Halischuk 0 - ei otteluita
#17 F Ilya Kovalchuk 8- - 4+4, alussa hukassa, alkoi löytää peliään playoffien edetessä
#19 F Travis Zajac 7 - 3+0, ihan kadoksissa
#20 F Jay Pandolfo 8- - 3+1 kolmoskentästä, ai että minä sitten tykkään näistä raatajista pleijareissakin
#21 F Rob Niedermayer 7 1/2 - 3+2, NHL94 on kolmen kentällisen peli
#23 F David Clarkson 6- - kiikarit ja kaksi kertaa kentällä paikkaamassa loukkaantumisia
#25 F Andrew Peters 0 - ei otteluita
#26 F Patrik Elias 10- - 13+5, aivan omissa korkeuksissaan, jälleen kerran!!!
#82 F Vladimir Zharkov 0 - ei otteluita (=kukakohan tämäkin mahtaa olla?)

2.12.2009 New Jersey Devils@Calgary Flames 2-13 ( - , - , - )

2009-12-02T23:05:00.001+02:00

Devilsin peli romahti totaalisesti tässä keskiviikkoillan ottelussa. Brodeurkin sai ensi kerran tällä kaudella väistyä maaliltaan kesken pelin. Mutta tätä pelillistä romahdustakin suurempi haaveri sattui ottelun jälkeen, kun jäin ilman ottelun tilastoja.

Devilsin molempien maalien tekijä oli Parise ja syöttäjä Zajac. Jälkimmäisessä maalissa oli myös toinen syöttäjä, mutta häntä en muista.

Maalivahtien torjunta(päästö)prosentit jäivät saamatta, samoin jäähyjen saajat. Koko kauden tilastojen pitämisestä meni kertaheitolla maku, omaksi ilokseni aion niitä silti pitää, mutta niiden esittelemisessä ei enää ole mieltä.

Pienenä sivuhuomiona, kaikkien näiden kausien aikana minulta on kahdessa pelissä jäänyt saamatta tilastokuvat (ensimmäisellä kaudella en niitä hoksannut vielä ottaa) ja molemmissa peleissä vastassa oli Calgary.

29.11.2009 New Jersey Devils@Ottawa Senators 8-5 (2-2, 1-3, 5-0)

2009-11-29T22:16:00.003+02:00

Sunnuntai-illan otteluna Senatorsin kotihallissa pelattiin Devilsin ja Sensin välinen kamppailu. Ottelut NoGoodin joukkueita vastaan ovat olleet usein viihdyttäviä, vaikkakin myös melkoista hurlumhei-kiekkoa.

1. erä
Erän alku katseltiin ja tunnusteltiin ja vasta, kun lähes viisi minuuttia erää oli kulunut, alkoivat maaliverkot soida. Ensin ne soivat isäntien päädyssä, kun Zach Parise vei vieraat johtoon ja vajaan minuutin kuluttua Dainius Zubrus lisäsi johdon jo lukemiin 2-0. Sitten tuuli kääntyi. Spezza kavensi ja aivan erän lopussa Michalek tasoitti.

2. erä
Toisen erän ensimmäinen maali oli taas niitä pelin erikoisia, joita syntyy joka kausi, muttei onneksi sentään joka pelissä. Senatorsin pakki sai kiekon keskellä omaa puolustusaluettaan, syötti sitä eteenpäin mutta onnistuikin saamaan aikaiseksi jäänuoliaisen suoraan kohti Devilsin maalia. Brodeur imaisi kiekon patjojensa välistä maaliin ajassa 11:42. Tämän osuman vieraat vielä onnistuivat kuittaamaan Jay Pandolfon taisteluosumalla, mutta erän jälkipuolisko olikin sitten isäntien heiniä. Ensin osui Ruutu ja sitten Alfredsson ja kotijoukkue johti toisella erätauolla 3-5.

3. erä
Erätauolla joukkueen huoltaja jakoi pukukopissa joka jannulle tikkarin. Pelaajien keskittyessä rapistelemaan muoveja auki kiersin kopissa ja otin tikkarit pois pojilta. Koko porukka istui hölmistyneen näköisenä penkeillä, White pyyhki kuolaa suupielestään nuolaistuaan liian aikaisin. Sanoin "tuolta te näytitte kentälläkin", nakkasin tikkarit keskelle lattiaa ja toivoin vähän enemmän taistelumieltä jatkossa.

Erän puoliväliin mennessä Zajac oli jo iskenyt hattutempun ja sen toisella puoliskolla Niedermayer ja Clarkson viimeistelivät loppulukemiksi 8-5. Devils voitti erän 5-0 ja sen laukaukset 10-0. Taistelumieltä siis löytyi, tai sitten pojat vaan ilahtuivat tikkareistaan ja riehuivat sokerihumalansa pois.

Devilsin plussat ja miinukset:
++ Travis Zajac 3+1
+ Dainius Zubrus 1+2
+ Jay Pandolfo 1+2

- Joukkueen ailahtelevuus erästä toiseen
- Liikaa jäähyjä

26.11.2009 Boston Bruins@New Jersey Devils 6-2 (0-0, 3-1, 3-1)

2009-11-26T23:06:00.009+02:00

Torstai-illan huipensi odotettu vääntö Ikuisen lupauksen Bostonia vastaan. Pelit IL:a vastaan ovat aina olleet trillereitä vailla vertaa, niissä on nähty maaleja ja vauhtiakin on ollut välillä yli tarpeen, mutta ikävä kyllä viime kohtaamista lukuunottamatta ei pisteitä juurikaan ole näistä väännöistä mukaan lähtenyt. Viime pelin voiton jälkeen oli selvää, että vastustaja tulisi peliin hyvin latautuneena, mutta toiveikkain mielin ja päättäväisenä Devilskin illan otteluun lähti.

1. erä
Peli oli tarkkaa eikä tilanteita liiemmin auennut, varsinkaan isännille. Bruins oli puoli potkua edellä pitkin erää, mutta maalit jäivät tekemättä puolin jos toisinkin. Vieraat ottivat peräti kolme jäähyä, mutta isännät eivät onnistuneet Bostonin sumppua avaamaan.

2. erä
Heti erän alkuun vieraat iskivät alivoimalla, kun kahden miehen läpiajon päätteeksi Begin avasi ottelun maalitilin. Maalista vieraat saivat lisää virtaa ja alkoivat painaa päälle entistä lujemmin. Oman pään sumppu roikkui isäntien kiekollisen pelaajan edessä kuin lukki verkossaan silloin harvoin, kun Devils kiekon onnistui hyökkäysalueelle saamaan. Yleensä isäntien eteneminen katkesi kuitenkin keskialueen karvaukseen/kampitukseen ja nopeaan suunnanvaihtoon.
Bruins hallitsi taktiikkansa hyvin, isännät jäivät täysin toiseksi ja mikä omituisinta, ottelun kahden viimeisen erän jäähyt puhallettiin Devilsille. Peli kuitenkin jatkui loppuunsa saakka samanlaisena, kotijoukkueen miehet pistettiin nurin ja kiekko Brodeurin selän taakse.

3. erä käsiteltiinkin jo edellä.

Ottelun jälkeen joukkue lähti läheiseen biljardihalliin katsomaan, kuka pussittaa näyttävimmin. Lähtiessään joukkueen manageri ilmoitti maksavansa ekan rundin todeten "pitää sitten mennä muualle pitämään hauskaa vaikka rahan kanssa, kun se ei pelissä ole mahdollista". Kiitos ja anteeksi. Varsinkin.

21.11.2009 New Jersey Devils@Chicago Blackhawks 7-3 (2-1, 2-0, 3-2)

2009-11-21T23:53:00.006+02:00

New Jersey Devilsin ja Chicago Blackhawksin välinen toisen kierroksen ottelu pelattiin lauantain myöhäisotteluna. Devilsin tiimissä oltiin edelleen tuohduksissa tiistain tappiosta Oilersille ja ennen peliä painotettiinkin turhien jäähyjen välttämistä sekä tarkkaa oman pään peliä.

1. erä
Peli alkoi tunnustellen, mitään rynnistystä ei kumpikaan joukkue alkuun esittänyt. Erän toisen minuutin lähestyessä täyttymistään tuomari nosti käden pystyyn merkkinä rangaistuksesta isännille. Kiekko kuitenkin pysyi Devilsillä, joka käytti terävästi tilaisuuden hyväkseen. Jamie Langenbrunner vei kiekon kulmaukseen ja näki sieltä maalille nousevan Zach Parisen, joka syöksyi tilanteeseen kuudentena kenttäpelaajana suoraan vaihtoaitiosta. Parise tälläsi hirmulämärillä kiekon Blackhawksin maaliin.

Seuraavaa maalia odoteltiin nelisen minuuttia ja siitä vastasi Devilsin kolmoskenttä. Jay Pandolfo - taklaaja herran armosta - katkaisi Blackhawksin kiekollisen pelaajan etenemisen keskialueella. Kiekko jäi pyörimään isäntien siniviivan tuntumaan, josta sen ennätti ensimmäisenä nappaamaan Dainius Zubrus. Hän ajoi maalille ja kiepautti kiekon tyhjään nurkkaan.

Erä näytti jo menevän turvallisesti vieraille, kun vain 19 sekuntia ennen sumutorvea kotijoukkueen Ladd iski kiekon Brodeurin selän taakse hienon kuvion päätteeksi. Erä 2-1 vieraille.

2. erä
Ensimmäisen erän viime hetken maalin takia vieraille painotettiin erätauolla tarkkaa oman pään pelaamista ja rauhallista pelinrakentelua. Rauhassa peliä sitten pelattiinkin, sillä erän ensimmäinen maali syntyi vasta, kun erää oli kulunut lähes seitsemän minuuttia. Maalista vastasivat New Jerseyn ykkösylivoimakentällisen puolustajat, Andy Greene syötti Paul "Dry" Martinin keskeltä läpi. Puoli minuuttia myöhemmin Langenbrunner vei vieraat jo 4-1 -johtoon. Näissä lukemissa siirryttiin erätauolle. Devils-puolustus onnistui annetussa tehtävässä ja pystyi pitämään oman pään puhtaana.

3. erä
Viimeisessä erässä mätettiin maaleja yhtä paljon kuin kahdessa ensimmäisessä yhteensä eli jossakin vaiheessa varovaisuus taas unohtui. Devils meni jo turvallisen tuntuiseen 6-1 -johtoon, kunnes isännät tekivät vielä kaksi nopeaa kavennusta. Näiden jälkeen Devilsin puolustus onnistui sulkemaan luukut ennen suurempaa tulvaa ja aivan ottelun lopussa vieraat viimeistelivät loppunumeroiksi 7-3.

Pelin toinen erä puolustustaisteluineen oli avainasemassa tämän ottelun voitossa. Myös isäntiä onnistuneempi vastahyökkäyspeli käänsi peliä varsinkin ottelun alkupuolella.

Devilsin plussat ja miinukset:
++ ykkösketju, tehot yhteensä 4+3, etenkin Elias oli vahvasti esillä
++ Andy Greene, pelkkää ylivoimaa pelaava Greene tehoili 0+2
+ kolmoskenttä, varsinkin Pandolfon taistelumieli

- puolustuksen paketin leviäminen kolmannessa erässä

17.11.2009 Edmonton Oilers@New Jersey Devils 4-3 (1-0, 0-2, 3-1)

2009-11-21T21:10:00.004+02:00

Tiistai-iltana pelattiin ottelu, josta tilastot (ja PtG) ennustivat tiukkaa matsia ja todennäköistä jatkoaikapeliä. Jatkoajallehan meni myös kauden ensimmäinen kohtaamisemme, joka tuolloin päättyi tasapeliin vielä jatkoajan jälkeenkin. Maaleja tuli silloin alkukauden malliin paljon eli 14, mutta nyt oltiin ainakin kotijoukkueen leirissä valmiita vannomaan vähämaalisemman pelin puolesta.

1. erä
Avauserä oli tarkkaa peliä, vastustajan vetopaikkoja peitettiin ja muutenkin kummatkin keskittyivät oman pään tarkkaan peliin. Erän ainoa maali syntyi jo melko varhaisessa vaiheessa, ennen erän toisen peliminuutin täyttymistä. Laukaukset menivät 6-4 vierasjoukkueelle, mutta varsinaista pelin hallintaa kumpikaan osapuoli ei kyennyt hankkimaan.

2. erä
Toiseen erään isännät tulivat huomattavasti paremmalla jalalla kuin ensimmäiseen. Heti erän alussa nähtiin Devilsin ykköskentän hurja myllytys, jossa kiekkoa hakattiin maalin rautoihin ja ohi maalista, vaikka paikkoja maalin tekemiseen olisi ollut useampiakin. Kolmen ja puolen minuutin tienoilla sitten kolmoskenttä otti vastuuta ja iski kotijoukkueen avausmaalin, tekijänä Dainius Zubrus Rob Niedermayerin syötöstä. Kolmisen minuuttia tästä isännät siirtyivät riemukkaasti ja ansaitustikin johtoon Travis Zajacin iskiessä kauden 12. maalinsa Zach Parisen ja Jay Pandolfon napsiessa syöttöpisteet. Siinä erän maalit sitten olivatkin, vaikka enempäänkin olisi siis paikkoja ollut. Ottelu alkoi mennä rikkonaiseksi, koska tuomari innostui jakelemaan rangaistuksia jäähyttömän avauserän jälkeen. Laukaukset kertovat isäntien parantuneesta otteesta, 9-5 Devilsille.

3. erä
Toisen erän lopussa Brian Rolston (ei yhtään rangaistusminuuttia kauden aiemmissa otteluissa) onnistui tyrmäämään Edmontonin pelaajan suoraan aloituksesta. Tätä isoa rangaistusta oli jäljellä vielä minuutti päätöserän puolella, mutta sitä mies ei ehtinyt istua loppuun, sillä jo puolen minuutin pelin jälkeen Oilers tasoitti ylivoimalla. Ja ajassa 22.55 vieraiden lasileukataktiikka tuotti tulosta, kun tällä kertaa Zajac tipautti aloituspisteen vastapuolelle kumartuneen öljymiehen suorilta jaloilta jäähän. Seurannutta neliminuuttista tapettiin ansiokkaasti yli kolme minuuttia, kunnes tuomarilla napsahti lopullisesti. Devils-pakki taklasi laitaan alueelle ehtineen Oilersin hyökkääjän ja tuomari nosti kädet pään päälle ristiin, ummisti silmänsä ja puhalsi pilliin niin, että herne muuttui pölyksi ja katosi. Pelin jälkeen se löytyi materialisoituneena kotijoukkueen managerin nenästä. Rankkarin Edmonton tietenkin upotti maaliin ja siirtyi johtoon. Ja ennen kuin edellisestä toivuttiin, rankaisivat vieraat vielä shokkitilassa olevaa kotijoukkuetta iskemällä maalin lähes heti aloituksesta. Erän kahdeksannella minuutilla tuomari yritti sitten hyvittää törmäilyään passittamalla vieraiden Sourayn jäähylle. Tämän paikan isännät käyttivät hyväkseen 13 sekunnissa, mutta siihen kiri sitten tyrehtyikin. Viimeisen minuutin aikana Edmonton piti kiekkoa ja Devils luisteli perässä yrittäen saada sen pois. Ei saatu.

Tämä tappio oli järkytys joukkueelle. Vielä Oilersin 2-2 -tasoituksen jälkeenkin isäntien penkillä oltiin varsin varmoja siitä, että homma hoidetaan kotiin. Ei hoidettu. Ottelun tuomarille vietiin sitten pelin jälkeen new jerseyläinen tervehdys, häntä ei siis enää tulla Pru'ssa näkemään.

Devilsin plussat ja miinukset:
++ Travis Zajac, mies on hurjassa tikissä, pisteitä 13+10 13 ottelussa
+ Zach Parise, tänään 0+2, siitä kuitenkin vain yksi plussa hukattujen maalitilanteiden takia
+ koko joukkue hyvästä taistelusta toisessa erässä ja kolmannen lopussa

- koko joukkue tehottomuudesta

Lepinkäisen kirkko vai Zeuksen päähänpisto - Shitteri Peffonen avoimena

2009-11-14T23:28:00.004+02:00

Haastattelija Siffonen: Sh. Peffonen, olet tänään suostunut salamahaastatteluun, mutta asetit sille melkoiset ehdot. Haastattelija saapui paikalle side silmillä kakskakkosen bussilla, sanelukoneen lisäksi haastattelijalla sai olla mukanaan vain HB3 -lyijykynä ja kierrätyspaperista valmistettu isoruutuinen muistilehtiö ja kahviin piti laittaa kolme palaa sokeria. Mistä tämä johtuu? Ja miksi nuo tekokorvat ja ruudullinen pikkutakki?

Sh.P.: Olen sala-asussa, koska analyysini aihe on niin tulenarka. Käsittelen viiltävästi Taiteilijan ja muinaisten jumalien vihan yhtymäkohtia. Uskoakseni tulen paljastamaan ravisuttavia totuuksia.

H.P.: Shitteri, mitä tarkoitat? Oletko sitä mieltä, että Taiteilija on antiikin Kreikan jumala? Vai uskotko, että kahvissa on liian vähän sokeria?

Sh.P.: Uskon, että me olemme vaarassa, ja se ei johdu sokerista vaan kahvista. Ennen kaikkea se kuitenkin johtuu Ta... siis "hänestä-jota-ei-mainita-nimeltä". Hänen ärsyttämisensä on epäviisasta ja johtaa keskiviikon iltaottelussa nähdyn tapaisiin tapahtumiin, joita kutsun leikkisästi "jumalan vihan purkauksiksi":

H.P.: Jumalan vihan purkaus? Miten se on tunnistettavissa? Kuka sen kohteeksi joutuu?

Sh.P.: Jumalan viha purkautuu kuin sähkövaraus. Tarkkaa hetkeä tai purkaussuuntaa ei voida varmaksi sanoa, mutta noudattamalla tiettyjä periaatteita on mahdollista vähentää kohteeksi joutumisen todennäköisyyttä.

H.P.: Vähentää? Pitääkö välttää aukeita paikkoja ja korkeita puita? Kannattaako pitää aina kumisaappaita? Vai onko syytä kaivaa foliohattu talvisäilöstä?

Sh.P.: Jos otetaan esimerkiksi keskiviikkoiltainen Devilsin ottelu Anaheim "sitä-jota-ei-mainita-nimeltä"sia vastaan, on helppoa sanoa, kuinka olisi tullut toimia.

H.P.: Kuinka, oi Sh? Kerro kuinka?

Sh.P.: Ainoa tapa pelata "häntä-jota-ei-äh-no-antaa-jo-olla" vastaan on seuraava: ottelun ensimmäisten viiden minuutin aikana hän menee kolmen maalin johtoon. Erä päättyy 3-0. Toisessa erässä vastustaja avaa maalitilinsä ja hän iskee neljännen osumansa heti perään. Erän toiseksi viimeisellä minuutilla vastustaja tekee toisen maalinsa. Päätöserässä hän iskee kaksi nopeaa maalia ja aivan erän lopussa vastustaja tekee kolmannen maalin. Ottelu päättyy 6-3. Näin h-ä-n-t-ä ei ole missään vaiheessa ärsytetty (olettaen, että kaikki vastustajan maalit tehdään ansaituista paikoista, mutta ilman nöyryytyksen tuntua tai hänen maalivahtinsa mokia).

H.P.: Mikä tässä pelitavassa nyt sitten on niin erityisen hyvää? Ja kuinka varma se on?

Sh.P.: Hyvää on se, että näin saavutetaan paras mahdollinen tulos T... häntä vastaan. Parempi maalisuhdetta vähän rassaava muutaman maalin tappio kuin sekä maalisuhteen että itsetunnon pahasti miinuksille pyyhkäisevä höykytys. Varmuudesta sen sijaan ei tosiaankaan voi sanoa paljon, sillä vaikka itse pelisuunnitelma on kopioitu suoraan luonnosta, sehän perustuu alistuvan suden kurkun paljastamiseen, on mukana aina huomattava määrä epävarmuustekijöitä. Ennen esimerkkitapauksen kaltaisen pikapelin aloittamista olisi ollut syytä kysyä häneltä ainakin seuraavat kysymykset:
a) hävisitkö edellisen pelisi?
b) saitko mätkyjä?
c) onko joku naarmuttanut autoasi Sittarin parkkipaikalla tänään?
d) saiko naapuriloosin kollega sinun palkankorotuksesi?
e) tuliko anoppi viikon yllätysvierailulle?
f) olenko syönyt evääsi?

H.P.: Sh. Peffonen, kiitos haastattelusta. Miksi toinen korvasi repsottaa? Ja miksi sinulla on noin iso suu?

Sh.P.: Korva repsottaa, koska sen kuuluu repsottaa! Ja minulla on näin iso suu sen takia, että voisin paremmin vastata kysymyksiisi.

Pelle Hermannin asuun vaihtanut Shitteri Peffonen poistuu paikalta. Taivaalta alkaa sataa kuumia kiviä.

11.11.2009 Anaheim Ducks@New Jersey Devils 12-5 (2-3, 4-2, 6-0)

2009-11-12T18:05:00.003+02:00

Kun Pittsburghin pelaajat vielä keräilivät kamppeitaan vieraspukuhuoneessa ja zamboni kiersi Prudential Centerin jäätä Penguins -pelin luistimenuurteita paikaten, kolkuttelivat Anaheim Ducksin pelaajat jo innokkaina hallin ovella. Ottelua ei ollut varsinaisesti sovittu keskiviikoksi, mutta pikapikaa se kuitenkin järjestettiin periaatteella "kun nyt satuttiin olemaan tässä nurkilla". Tämä osoittautui virheeksi, mutta sen huomaamiseen vaadittiin kauden (tähän asti) kovin selkäsauna.

1. erä
Ottelu alkoi pikaisesti kokoon kyhätyn suunnitelman mukaisesti puolustaen. Puolustus olikin hyvin kasassa, sillä vieraiden avausmaalin syntyyn kului aikaa yli puolitoista minuuttia ja kahden maalin johtoon he siirtyivät vasta runsaan neljän minuutin pelin jälkeen. Kaikki näytti sujuvan odotetusti, kunnes Brian Rolston pääsi varsin vapaasti lyömään kiekon lähietäisyydeltä J-P Gigueren selän taakse ajassa 5:23. Tämän voi laskea pelin käännekohdaksi. Kolme ja puoli minuuttia myöhemmin Zach Parise tasoitti pelin läpiajosta ja aivan erän lopussa Rolston osui toistamiseen siirtäen kotijoukkueen johtoon. Erätauolla kotijoukkueen pelaajat istuivat pukuhuoneessa pahaenteisen hiljaisuuden vallitessa ja katselivat taivaalle kerääntyviä sysimustia, kuin kiinteästä aineesta muotoutuneita pilviä, joita tuuli ajoi Pru Centerin ylle kaikista ilmansuunnista.

2. erä
Kuin osoituksena korkeammasta suunnitelmasta tai determinismistä ottelu jatkui ensi erän avaamilla raiteilla. Tosin käsikirjoituksen tekijällä oli draaman tajua, sillä erää pelattiin yli ottelun puolivälin ennen kuin jysähti: ajassa 15:05 Patrik Elias iski ylivoimalla Devilsin kahden maalin johtoon Andy Greenen syötöstä. Greene avasi kauden pistetilinsä tällä syötöllä. Lopullisena kamelin selän katkaisijana toimi Rob Niedermayerin osuma ajassa 16:00. Tämän jälkeen väistämätön alkoi tapahtua.
17:22 3-5, 18:27 4-5, 19:03 5-5, 19:26 6-5.

3. erä
Anaheim laukoi seitsemällä laukauksellaan kuusi maalia: 24:34 7-5, 25:48 8-5, 26:06 9-5, 27:26 10-5, 28:44 11-5 ja 29:08 12-5. Ottelun päätyttyä jäältä jouduttiin hakemaan pois Zach Parise ja David Clarkson, jotka eivät löytäneet luukkua pukuhuoneen suuntaan, vaihtopenkin alta taas löydettiin niiskuttava Cory Murphy, joka toisteli toistelemistaan sanoja "baby please don't go". Devilsin kaljupäinen manageri löytyi vasta vartijakierrolla huoltokäytävän siivouskomerosta roskakärryn takaa. Löydettäessä hänellä oli päässään kengänkiillokkeella mustaksi värjätty moppi, edestä auki revityn paidan alta paistavaan paljaaseen rintaan oli samalla aineelle kirjoitettu "Bufallo Sodier" ylösalaisin ja koko käytävä tuoksahti miellyttävästi vihdanlehdiltä.

Devilsin plussat ja miinukset:
+ Martin Brodeurin selkäranka
+ Devilsin kannattajat
+ äiti

- kaikki kotijoukkueen maalintekijät
- kuulapää

11.11.2009 Pittsburgh Penguins@New Jersey Devils 2-5 (0-2, 1-1, 1-2)

2009-11-12T17:31:00.004+02:00

Ensimmäisen kierroksen viimeisessä ottelussa Devilsiä vastaan asettui Pittsburgh Penguins, jonka luotsi raiB on uusi tuttavuus. Pengs sen sijaan on kautta aikojen ollut yksi Devilsin päävastustajista, joten täydellä tohinalla kotijoukkue peliin lähti, vaikka epätietoisuuden perhoset vatsassa lepattelivatkin.

1. erä
Isännät lähtivät otteluun voimakkaasti karvaten ja ottivatkin pelin haltuunsa. Pittsburgh kuitenkin puolusti sinnikkäästi ja iski myös vaarallisesti vastahyökkäyksistä. Marty Brodeur kotijoukkueen maalissa esti kuitenkin Pengsin taitavien hyökkääjien maalintekoyritykset. Maalinteko ottelussa alkoi kuuden minuutin tienoilla Brodeurin syötettyä Travis Zajacin keskeltä puolittaiseen läpiajoon, josta Zajac onnistui kaatuessaan liruttamaan kiekon Fleuryn taakse. Kuumapäinen Fleury osoitti maalin jälkeen tyytymättömyytensä joukkueensa pelaamiseen varsin näkyvästi. Kotijoukkue onnistui avauserässä toisenkin kerran, kun aikaa oli jäljellä 1:21. Maalin rakensi Devilsin kakkoskenttä Jamie Langenbrunnerin toimiessa viimeistelijänä Brian Rolstonin loistavasta syötöstä, kakkossyöttö Colin Whitelle. Erään mahtui myös Pengsin rangaistuslaukaus, jonka Brodeur torjui eleettömän varmasti.

2. erä
Erän alku sujui varovaisissa merkeissä, mutta edelleen kotijoukkueen tahtiin. Devils pääsi heti erän alussa kokeilemaan ylivoimaakin, mutta tulosta ei sillä kertaa tullut. Seuraavalla ylivoimalla sen sijaan syntyi, ajassa 14:27 Zajac teki illan toisen maalinsa onetimerilla Patrik Eliasin ja Zach Parisen syötöistä. Ykkösketju siis heräili parin uinutun ottelun jälkeen ja oli kokonaisuudessaan mukana ottelun voittomaaliksi jääneessä osumassa. Tämä maali oli myös viimeinen pisara Pittsburgh -vahti Fleurylle, joka poistui jäältä varusteitaan paiskoen ja käsittämättömästi mölisten. Runsaat kaksi minuuttia ennen erän loppua Pengsin uurastuskin sai viimein palkintonsa, kun Talbot napautti kiekon pienestä kulmasta Brodeurin taakse. Erän jälkipuolisko oli muutenkin vieraiden hallinnassa, Devilsin onneksi hallinta ei kuitenkaan realisoitunut kuin yhtenä maalina. Myös tässä erässä nähtiin rangaistuslaukaus, tällä kertaa Devilsin toimesta. Vetäjän (Langenbrunner?) kädet jäätyivät täysin ja mies luisteli päin hievahtamatonta Pengsin maalivahtia, kerrassaan surkuhupaisa suoritus.

3. erä
Tätäkin erää pelattiin pitkästi yli puolen välin ennen kuin syntyi yhtään maalia. Vapauttavan kotijoukkueen neljännen osuman iski Jamie Langenbrunner Rob Niedermayerin rohkeasta poikittaissyötöstä (tähän ketjuun pitäisi ehkä kokeilla oikeaan laitaan Letourneau-Leblancia, siinä loppuisi tulostaulusta tila, kun hän olisi toisena syöttäjänä). Vaikka kotijoukkueen ote tämän maalin jälkeen herpaantuikin hetkeksi niin, että Guerin pääsi kaventamaan, ei Devilsillä enää ollut hätäpäivää. Lopullisen niitin iski sitten jälleen kolmosketju, tällä kertaa oli Jay Pandolfon vuoro osua suoraan Niedermayerin poikittaissyötöstä, kun peliaikaa oli kulunut 28:39.

Penguins pelasi vahvaa ja hyökkäävää peliä, sillä oli mm. kaikkiaan 10 läpiajoa. Viimeistely ei kuitenkaan ollut kovin tehokasta, tosin siitä oma osansa oli Marty Brodeurilla, joka hoiti oman tonttinsa mallikkaasti. Kaikkiaankin Penguins pyrki laukomaan hanakasti, mutta usein myös Devilsin puolustus ehti blokkaamaan vedot.

Devilsin plussat ja miinukset:
+ Brodeur
+ ykkösketju
+ kolmosketju

- pelin ailahtelu, erien alut vaikeita

7.11.2009 New Jersey Devils@Detroit Red Wings 3-5 (2-1, 1-2, 0-2)

2009-11-07T23:20:00.005+02:00

Devilsin ottelu-urakointi jatkui lauantaina, kun joukkue pelasi neljännen ottelunsa kolmen päivän sisään. Superperjantain jälkeen odotukset olivat korkealla, kun vastaan luisteli oudompi vastustaja, Bresakin luotsaama Detroit Red Wings. Mutta kuten niin usein ennenkin, odotusten ollessa korkeimmillaan peli ei sujunut parhaalla tavalla.

1. erä
Vieraat ja etenkin Devilsin kakkoskenttä aloitti vahvasti. Ennen erän puoliväliä Devils hankkiutui kahden maalin johtoon David Clarksonin johdolla. Ottelun avausmaali oli hänen käsialaansa ja toisessa maalissa hän toimi syöttäjänä Jamie Langenbrunnerin viimeistellessä osuman. Erän jälkimmäisellä puoliskolla Red Wings otti vuorostaan otteen pelistä ja Franzen kavensi erän loppulukemat 2-1:een.

2. erä
Kotijoukkue jatkoi vahvaa peliään ja meni johtoon Franzenin osuessa toisen kerran ja sen jälkeen Filppulan maalatessa. Peli oli sekavaa ja verkkaistakin, erän laukausmäärä kertoo tiukasta puolustuksesta. Aivan erän lopussa Langenbrunner onnistui tasoittamaan pelin väkivahvalla maalineduspelillään.

3. erä
Devils kadotti otteensa totaalisesti päätöserässä. Kotijoukkue teki maalinsa nopeasti jo erän alkupuolella, vieraat eivät tähän kyenneet vastaamaan mitenkään. Erän loppupuolella kahden maalin takaa-ajoasemassa loppukirivaihteen käynnistämistä häiritsi sitten tuomari, joka passitteli vieraspelaajia jäähyboksiin varsin vapaamielisesti. XXXn neljän minuutin rangaistukseen johtaneessa tilanteessakin Zetterberg suorastaan luisteli hänen olkapäähänsä ja olisi itse ansainnut jäähyn törmäilystään.

Devilsin plussat ja miinukset:
++ David Clarkson, 1+2, hyvää huomenta!
+ muut kakkosketjulaiset, etenkin Langenbrunner kahdella maalillaan

-- ykkösketju täy-sin kadoksissa
- organisoitu pelaaminen ei onnistunut joukkueelta lainkaan

6.11.2009 New York Rangers@New Jersey Devils 3-8 (1-1, 0-4, 2-3)

2009-11-07T10:14:00.004+02:00

Perjantain myöhäispelinä pelattiin ottelu, jossa Devilsin vieraaksi saapui yksi suurimmista arkkivihollisista, Rangers sillan takaa New Yorkista. Jos oli edellisen pelin vastustaja ollut vaikea, niin Rags on ollut liki mahdoton ja onkin yleensä tehtaillut melkoiset määrät maaleja keskinäisissä otteluissamme. Bruinsia vastaan pelatun pelin jälkeen fiilikset olivat joukkueella toki katossa, mutta vastaavissa tilanteissa on usein osattu lähteä peliin takki niin auki, että se on mennyt hukkaan jo ennen ensi erän loppua.

1. erä
Ottelun avauserä oli vauhdikasta ja suhteellisen avointa kiekkoa, huono jää tosin vaikutti osaltaan siihen, että maalilukemat jäivät pieniksi. Ottelun avausmaalin iski kukapa muu kuin Ragsin uusi tähti Marian Gaborik. Isäntien tasoituksesta taas vastasi Dainius Zubrus. Laukaukset isännille 9-7.

2. erä
Erä alkoi räväkästi, kun Travis Zajac ryöstäytyi suoraan keskialoituksesta maalintekoon. Aikaa tähän kului 7 sekuntia. Erän puolivälissä vieraiden Prospalin istuessa jäähyä maalivahdin häirinnästä viime peleissä liekkeihin syttynyt puolustaja Cory Murphy vei isännät kahden maalin johtoon. Tämän jälkeen iskivät vielä David Clarkson heppoisella suupaisullaan, joka oli tarkoitettu syötöksi ja jonka jälkeen Rangers vaihtoi maalivahtiaan sekä Jay Pandolfo. Erä kotijoukkueelle kaikkien hämmästykseksi 4-0.

3. erä
Patrik Elias vei ensimmäisen minuutin maalillaan Devilsin jo 6-1 -johtoon. Rangers ei kuitenkaan luovuttanut, vaan Gaborikin toinen maali nostatti vielä toiveita sinipaitojen penkin takana. Ja kun Murphy pistettiin erän puolivälissä jäähylle tilanteesta, josta olisi kaiken järjen mukaan kuulunut jäähy Devilsin maalille rynnineelle vieraiden hyökkääjälle, otti vieraiden manageri kuudennen kenttäpelaajan ja yritti näin kavennusta. Ratkaisu kuitenkin kostautui nopeasti, sillä vain 20 sekunnin kuluttua jäähyn alkamisesta Rob Niedermayer iski kiekon tyhjään Rangers-maaliin. Gaborik viimeisteli hattutemppunsa osumalla maaliin vielä samalla ylivoimalla, mutta illan viimeisen maalin viimeisteli jälleen Elias.

Jään heikko kunto heikensi iloa ottelun voitosta, mutta toki vain hieman, haittasihan se molempia yhtäläisesti. Tässä ottelussa kotijoukkueen peli sujui molemmissa päädyissä hyvin ja hyökkäyksen kaikille kentällisille jakautuneet tehot ilahduttivat vaativimpiakin faneja.

Devilsin plussat ja miinukset:
++ Martin Brodeur, torjuntaprosentti huikea 87 Rangersia vastaan
+ Patrik Elias, silminnähden piristynyt ykköskenttään siirron jälkeen
+ Paul Martin, 0+2
+ Dainius Zubrus, kauden avausmaali, muutenkin piristymään päin

- ei nyt tule mieleen mitään?!?

6.11.2009 New Jersey Devils@Boston Bruins 8-5 (4-1, 1-2, 3-2)

2009-11-07T10:13:00.007+02:00

Perjantaina Devils matkusti Bostoniin Ikuisen lupauksen vieraaksi. Historiatilastoista katsottuna ottelulla oli vain yksi suosikki, sillä yksikään IL:n ja Devilsiä luotsaavan karjuvan managerin välisistä sarjaotteluista ei ollut päättynyt ensin mainitun joukkueiden tappioihin. Edellisestä kohtaamisesta oli aikaa lähes kaksi vuotta, joten muuta muistikuvaa IL:n pelistä ei ollut kuin se, että mies iskee maalinsa jäätävällä varmuudella ja kykenee lähes tuskastuttaviin viime hetken tasoitus- ja voittomaaleihin.

1. erä
Kotijoukkue aloittikin vahvasti, kun nuori Krejci siirsi Bruinsin johtoon jo reilun minuutin pelin jälkeen. Tasoituksen iski pari minuuttia myöhemmin Cory Murphy, jonka pelille viime pelissä syntynyt Devils-avausmaali näyttää tehneen hyvää. Erän jälkimmäinen puolisko kääntyi sitten vieraille jopa pelottavan helpon tuntuisesti. Edellisissä peleissä moititut Brian Rolston ja Dainius Zubrus juonivat Devilsin johtoon ylivoimalla ajassa 6:08. Ajassa 8:18 Patrik Elias kiitti joukkueenjohtoa siirrostaan ykköskenttään ja tälläsi kiekon maaliin, syöttöpiste Travis Zajacille. Erän viimeisen maalin viimeisteli sitten Zach Parise vajaat puoli minuuttia ennen summeria.

2. erä
Erän alkupuoli sujui vielä lähes samassa nosteessa kuin ensimmäisen erän loppu. Zajac vei vieraat jo neljän maalin johtoon, ennen kuin kotijoukkue alkoi näyttää heräämisen merkkejä. Erän jälkimmäinen puolisko menikin sitten kotijoukkueelle, joka nousi kahden maalin päähän Beginin ja Thorntonin (ei Joe) osumilla.

3. erä
Jo vajaan minuutin pelin jälkeen kotijoukkue nousi jo maalin päähän, kun Ryder osui ylivoimalla. Vieraiden ryhtiliikkeen aloitti sitten Rolston lyömällä kiekon ilmasta Bostonin maalin perukoille vain 14 sekuntia Ryderin maalin jälkeen. Ja kun vain muutamaa hetkeä myöhemmin David Clarkson luikerteli kotijoukkueen maalille ja ujutti omituisesti ja Bruinsin maalivahdin (Rask?) avustamana kiekon pömpeliin, alkoi kotijoukkueen penkiltä kuulua selkärankojen rutinaa. Wheeler nosti vielä toiveita hetkeksi erän puolivälin maalillaan, mutta kun Bruinsin maalit jäivät siihen, sai Elias kunnian viimeistellä ottelun loppunumerot erän viimeisten sekuntien aikana.

Peli oli lopulta yllättävän helppo, ja nyt saakin seuraavaksi jännittää, oliko kyseessä tilastotappio, vai tippuiko tällä voitolla isokin karhu hartioilta. Ottelun lyhyeksi jääneessä ja viestein viimeistellyssä lehdistötilaisuudessa jäätiinkin jo odottamaan seuraavaa kohtaamista.

Devilsin plussat ja miinukset:
++ Brian Rolston, siirto kakkoskentän sentteriksi piristi silminnähtävästi
++ Patrik Elias, ykköskentän oikeana laiturina löysi heti yhteisen sävelen tehopari Parise-Zajacin kanssa
+ Zach Parise
+ Travis Zajac

- Jay Pandolfo, iso rangaistus Bergeronin telomisesta (jos pitää teloa joku, telotaan vaarallisin mies (Savard) ja koko pelistä pois, ei vain erän ajaksi)

5.11.2009 Buffalo Sabres@New Jersey Devils 6-6 ot (3-2, 0-2, 3-2, 0-0)

2009-11-06T21:32:00.002+02:00

Devilsin ja Sabresin välinen klassikko-ottelu pelattiin torstain myöhäispelinä. Täysi kotihalli odotti hyvää peliä, vaikka jännittikin sitä, minkälainen "punakone" vastaan luistelisi - löytyihän Buffalo sarjataulukon kärkipäästä.

1. erä
Maalinteon ottelussa aloitti vahvassa nosteessa pelaava Zach Parise jo toisen minuutin puolivälissä, syötön maaliin antoi Martin Brodeur. Pian kotijoukkueen kannattajien riemu laantui, kun Hecht tasoitti pelin vajaan minuutin kuluttua avausmaalista. Loputkin laulut vaimenivat erän loppupuolella, kun vain 14 sekunnin välein Sabres iski kaksi maalia ja siirtyi 3-1 -johtoon Vanekin ja Connollyn toimesta. Lohtua ja toivoa saatiin kuitenkin vielä erän lopussa, kun kakkospakkiparissa pelaava Cory Murphy avasi maalitilinsä Devils-paidassa ja kavensi erän loppunumeroiksi 3-2. Tässä maalissa syöttäjänä oli Patrik Elias.

2. erä
Kotijoukkue jatkoi toisessa erässä siitä, mihin ensimmäisessä jäätiin. Näin erä olikin Devilsin, isännät siirtyivät sen kuluessa maalin johtoon. Ensin Parise iski toisen maalinsa Johnny Oduyan syötöstä ja erän viimeisellä minuutilla joukkueen kapteeni Jamie Langenbrunner pelasi alivoimalla jälleen kerran loppuun asti ja pääsi maalin edestä viimeistelemään 4-3 -johtomaalin. Syöttöpisteet Paul Martinille ja Brodeurille.

3. erä
Päätöserän alussa näytti siltä, että peli ratkeaa, kun Parise teki hattutempun. Hän viimeisteli osumansa ylivoimalla hieman yli minuutin pelin jälkeen. Buffalo ja etenkään Vanek ei kuitenkaan luovuttanut. Mies iski kaksi maalia ja toi vieraat tasoihin. Vielä kerran kotijoukkue nousi johtoon, kun Parise punnersi kiekon väkisin maaliin, mutta vajaat puoli minuuttia ennen ottelun päätöstä, Buffalon pelatessa vajaalla kun Vanek oli kärsimässä kahden minuutin rangaistusta maalivahdin häirinnästä, Pominville pääsi läpiajoon. Devilsin Colin White ehti häiritsemään Pominvillea, mutta tuomari näki Whiten toimineen sääntöjen vastaisesti ja tuomitsi rangaistuslaukauksen. Tilanteesta olisi voitu aivan yhtä hyvin viheltää toinen jäähy maalivahdin häirinnästä, mutta nyt näin päin. Pominville teki varman maalin ja peli meni jatkoajalle.

Jatkoaika
Jatkoajan alussa Devilsillä oli reilun minuutin ajan mahdollisuus ratkaista peli ylivoimalla. Tässä kotijoukkue ei kuitenkaan onnistunut. Molemmat joukkueet pelasivat suhteellisen tarkasti, eikä paikkoja avautunut sen paremmin erikois- kuin tasakentällisinkään. Jatkoajan lopussa tuomari, joka totta puhuen näyttikin biisonilta, halusi vielä antaa vieraille mahdollisuuden pelin ratkaisemiseen ja pisti kotijoukkueelta jäähypenkille ensin David Clarksonin ja sitten Johnny Odyuan. Vierasjoukkue ei kuitenkaan tarttunut tilaisuuteen ja näin peli päättyi tasatulokseen.

Devilsin plussat ja miinukset:
+++ Zach Parise
+ rohkea pelityyli, selkeästi enemmän laukauksia kuin vastustajalla

- Brodeur haparoi parissa maalissa, etenkin rangaistuslaukaus oli otettavissa
- Rolston jatkaa kiikarointiaan
- Zubrus, iso kiltti jätti

1.11.2009 New Jersey Devils@Vancouver Canucks 3-5 (0-1, 0-3, 3-1)

2009-11-01T23:07:00.005+02:00

Turhan pitkäksi venähtäneen tauon (12 pv) jälkeen Devils kohtasi sunnuntain iltaottelussaan fakiirin luotsaaman Vancouver Canucksin. Nucksin(kin) kauden alku on ollut hankala, mutta fakiiri on aina ollut vaikea vastustaja, ja näin oli nytkin.

1. erä
Devils oli erässä täysin vastaantulijana, siitä kertovat laukauslukemat 2-11 vieraille. Osin Canucksin epäonnistuneiden viimeistely-yritysten ja osin Martin Brodeurin hyvän torjuntatyöskentelyn ansiosta Devils pääsi ensimmäiselle erätauolle ainoastaan yhden maalin tappioasemassa, Vancouverin avausmaalin iski H.Sedin erän puolivälin jälkeen.

2. erä
Erän alkuun Canucks iski toisen maalinsa (Burrows) ja jatkoi muutenkin vahvaa peliään. Laukausten valossa (6-9) kotijoukkue pääsi peliin mukaan hieman paremmin, mutta maaleja ei vain syntynyt. Ja kun yrittäminen erän lopussa meni yliyrittämiseksi, kävi Devilsille klassisesti: Canucks iski kaksi maalia erän viimeisellä minuutilla (Samuelsson 19:22 ja Wellwood 19:57).

3. erä
On toki hienoa, että kotijoukkue ei luovuttanut neljän maalin tappioasemassakaan, mutta toisaalta taistelun olisi voinut aloittaa aiemminkin. Ja voihan olla, että vieraiden puseroon pääsi erätauolla hiipimään voitonvarmuus, mutta niin tai näin, kolmannessa erässä pelitahdin määräsi vihdoin kotijoukkue. Ajassa 22:07 Zach Parise avasi Devilsin maalitilin David Clarksonin syötöstä. Runsaat neljä minuuttia myöhemmin alkukauden tehomies Travis Zajac pyöräytti kiekon Roberto Luongon selän taakse Brodeurin syötöstä ja ajassa 27:27 Patrik Elias toi kotijoukkueen jo maalin päähän, syöttöpiste Colin Whitelle. Kiri kuitenkin katkesi, kun puolitoista minuuttia ennen peliajan täyttymistä vieraat iskivät kiekon tyhjään maaliin: Brodeurin avaus, joka jostakin ahtojäärailosta johtuen suuntautui aivan minne sattuu, päätyi Demitran mailan lapaan. Tämä löi kiekon Devilsin maaliin Brodeurin seuratessa tapahtumia katseellaan maalin takaa.

Devilsin plussat ja miinukset:
+ ykkösketju (varsinkin Parise-Zajac -parivaljakko)
+ Brodeur (paitsi viimeisen maalin syöttö)
+ joukkueen periksiantamattomuus tappiotilanteessa

- hätäilystä johtuva puolustuspelin mureneminen
- Rolston (kiikaritehot)
- Zubrus (peli hukassa)

20.10.2009 Calgary Flames@New Jersey Devils 4-7 (2-0, 0-1, 2-6)

2009-10-21T01:06:00.005+03:00

Ottelun alku viivästyi sovitusta lähes tunnin, kun Devilsin joukkue jäi ihastelemaan tähtitaivasta ja kadotti ajantajunsa totaalisesti. Manageri taas saapui hieman myöhässä saarna-/luentomatkoiltaan, joita hän on pakotettu tekemään seuran talouden tasapainottamiseksi.

Kotijoukkue lähti peliin sekavissa tunnelmissa edellisten otteluiden kehnon puolustuspelin ja menetettyjen johtoasemien vuoksi. Calgary Flamesin ja zauxin tiedettiin kykenevän iskemään maalin aina, kun tilaa löytyisi. Aiemmissa peleissä tilaa Devilsin maalin edestä on löytynyt vaikka leirinuotioille, joten huolestuminen ei ollut perusteetonta.

1. erä
Flames hallitsi ensimmäistä erää selkeästi. Vaikka kotijoukkue onnistuikin pitämään ottelun maalittomana lähes seitsemän minuuttia, painoi Calgary päälle ja lopulta paine riitti murtamaan helmasyntiinsä hätäilyyn langenneen Devils-puolustuksen. Kiekkoa lyötiin joka suuntaan maalin nurkalla, kunnes se päätyi maalivahdin alueella maalivahdin ja maalin välissä olleelle C.Stuartille, joka löi sen verkkoon. Toisen maalinsa Flames teki rangaistuslaukauksella, kun Devilsin puolustus oli rikkonut alivoimalla ollessaan läpiajoon päässyttä D.Boydia. Martin Brodeur meni Boydin harhautukseen ja torjui kiekkoa aivan toisesta nurkasta kuin mihin se upposi.

2. erä
Tässä erässä kotijoukkue pääsi peliin paremmin mukaan ja teki myös sen ainoan maalin. Tämä tapahtui jo erän alussa, kun Zach Parise pyörähti vapaaksi Calgaryn puolustusalueen laidassa, pujahti M.Kiprusoffin maalin eteen ja luritti kiekon maaliin. Syöttöpisteet Travis Zajacille ja Paul Martinille.

3. erä
Päätöserässä nähtiin jälleen kerran, että jääkiekko on peli ja pelissä kaikki on mahdollista. Erän alku oli kotijoukkueelle synkkä, kun Devilsin tasoituksen sijasta kaukalossa juhlittiinkin Flamesin kolmatta maalia. Osuma oli J.Bouwmeesterin yksilösuoritus, pakki kun otti kiekon Calgaryn puolustusalueella ja rynni laidan kautta Devilsin maalille kenenkään pystymättä häntä tässä estämään. Sen jälkeen punnerrettiinkin ilman maalia aina yli erän puolivälin. Ajassa 25:07 Travis Zajac onnistui kaventamaan, kun hänen kaaressa Calgaryn maalille lähettämänsä kiekko lörpsähti maaliin huonossa asennossa olleen Flames-vahdin räpylästä. Tästä kavennuksesta nautittiinkin sitten kokonaista 12 sekuntia, kunnes vieraiden kolmoskenttä kuittasi. Tehokkaan kuvion päätteeksi F.Sjöström löi kiekon one-timerilla verkkoon samaan aikaan, kun C.Glenncross ajoi vauhdilla Brodeurin kylkeen ja siirsi tätä pois tieltä. Peli alkoi tuntua selvältä.

Peli oli kuitenkin korkeintaan yhtä selvä kuin Devilsin manageri tavallisena tiistai-iltana lähibaarin tiskillä nuokkuessaan. Ajassa 26:15 Flamesin paha poika R.Regehr (3 x 2 min) otti jäähyn poikittaisesta mailasta. Samassa ajassa Devils otti aikalisän, jonka aikana ei huudosta ja huitomisesta päätellen niinkään kerrattu kuvioita kuin heräteltiin joukkuetta. Ja vain 9 sekuntia myöhemmin Devils juhli kavennusta, kun Zajac otti aloitusvoiton Flamesin p-pisteellä ja punnersi oman laukauksensa reboundin maaliin. Tästä eteenpäin pelissä oli enää vain yksi joukkue. Devils vääntäytyi väkisin rinnalle ja lopulta kirkkaasti ohikin tehden kaikkiaan viisi maalia kahden minuutin ja 21 sekunnin sisään.

Ajassa 27:21 Brian Rolston laukoi maalin edestä tasoituksen, kun vieraiden puolustus ei onnistunut pysäyttämään laidasta päätyyn syöksynyttä Jamie Langenbrunneria eikä katkaisemaan hänen syöttöään. Toisen syöttöpisteen sai kiekon pitkänä avannut Brodeur.
28:05 syntyi ottelun voittomaali, kun Zach Parise spurttasi yksin läpi ja harhautti Kiprusoffin. Syöttöpiste Zajacille.
28:29 Rolston uitti kiekon Kiprusoffin maalin takanurkkaan Colin Whiten syötön jälkeen ja 28:45 Parise viimeisteli pelin viimeisen maalin ja täydensi hattutemppunsa Patrik Eliasin ja Travis Zajacin toimiessa syöttäjinä.

Ottelussa oli monta onnistujaa, kärjessä tietenkin hurjat tehot (2+3) takonut Travis Zajac ja hattutempun tekijä Zach Parise. Myös kakkosketjun neljä ottelua kiikaroinut Brian Rolston ilahdutti kahdella osumallaan. Martin Brodeur maalilla kokosi itsensä hienosti välittämättä ennakkoarvioista, joiden mukaan hän ei olisi ollut parhaassa vireessään ennen peliä. Ja koko joukkueen puolustuspelikin alkaa ainakin ajoittain löytyä, joten jossakin vaiheessa saattaa jo olla lupa odottaa vaikka kahden voiton putkeakin. Tuskin kuitenkaan ihan vielä.

Kakkosketjun säätäminen jatkunee edelleen, koska siellä Zubrus jatkaa edelleen ilman tehoja. Tulossa saattaa olla jopa kahden tasavahvan hyökkäysketjun pelitapa, kenpä tietää.

Devilsin ketjut neljän ottelun jälkeen (16.10.2009)

2009-10-17T09:18:00.003+03:00

Jo kauden avausottelun jälkeen Devilsin ketjut saivat kyytiä. Kolme seuraavaa peliä pelattiin tällaisin koostumuksin:

1. kenttä
#9 Zach Parise - #19 Travis Zajac - #26 Patrik Elias
#29 Johnny Oduya - #7 Paul Martin

2. kenttä
#15 Jamie Langenbrunner - #8 Dainius Zubrus - #12 Brian Rolston
#5 Colin White - #28 Cory Murphy

3. kenttä
#20 Jay Pandolfo - #21 Rob Niedermayer - #23 David Clarkson
#24 Bryce Salvador - #27 Mike Mottau

1. YV-kenttä
#9 Zach Parise - #19 Travis Zajac - #23 David Clarkson
#7 Paul Martin - #15 Jamie Langenbrunner

2. YV-kenttä
#26 Patrik Elias - #8 Dainius Zubrus - #12 Brian Rolston
#5 Colin White - #28 Cory Murphy

1. AV-kenttä
#20 Jay Pandolfo - #19 Travis Zajac
#5 Colin White - #24 Bryce Salvador

2. AV-kenttä
#15 Jamie Langenbrunner - #21 Rob Niedermayer
#29 Johnny Oduya - #7 Paul Martin

Maalivahdit
#30 Martin Brodeur
#35 Yann Danis

Muutokset ovat kääntäneet peliä parempaan suuntaan, mutta vielä on monta solmua avattavanakin. Kakkoskenttä ei toimi kenttänä, vain yksittäisissä peleissä yksittäiset pelaajat ovat onnistuneet otteissaan. Samoin erikoiskentällisten pelissä on vielä paljon parantamisen varaa, esim. av-peli on ollut kauden alussa lähes luokatonta.

Danis odottaa edelleen ensimmäistä näytönpaikkaansa ja pikku hiljaa esim. Zubrus ja Clarkson saavat kaivaa pukunsa esiin ja kokeilla istumista seuran aitiossa pelin - parin ajan, jos tulosta ei ala näkyä. Myös av-kentällisten puolustajan paikat voivat avautua Lowellin Jay Leachin ja Rob Davisonin kaltaisille järkäleille, jos vuotoja ei "omin voimin" saada tukittua.

J.K. Viidenteen peliin valmistauduttaessa vaikuttaa siltä, että ainoa muutos yllä olevaan kokoonpanoon on Rolstonin ja Zubrusin keskinäinen paikanvaihdos kakkoskentässä. Enemmänkin voisi muuttaa, mutta toisaalta, hiljaa hyvä tulee - jos kerkiää.

Pistepörssi ja maalivahtitilastot 22.11.2009

2009-10-16T18:37:00.012+03:00

15.10.2009 Ottawa Senators@New Jersey Devils 8-5 (3-4, 2-1, 3-0)

2009-10-16T09:18:00.003+03:00

Sarjan alun kiivas pelitahti jatkui torstai-iltana, kun Devils sai vieraakseen NoGoodin Ottawa Senatorsin.

Ottelun alku oli kotijoukkueen hallintaa. Ensimmäisen erän laukaukset 13-5 todistavat osaltaan sekä sitä että Devilsin alkukauden pelin ongelmiakin. Paikkoja tuhlaillaan ja kaveri päästetään helposti maalintekoon.
Erän alkua hallitsi vielä Senators, joka meni jo 2-0 -johtoonkin. Ensimmäisen maalin iski Daniel Alfredsson ja toisen Jonathan Cheechoo. Sitten alkoi Devils-show. Erän yhdeksännellä minuutilla kotijoukkue takoi kolme maalia 43 sekunnissa ja siirtyi hetkeksi johtoon. Kahdesta ensimmäisestä maalista vastasi ykköskentän parivaljakko Zach Parise-Travis Zajac vuorotahtiin ja kolmannen teki Rob Niedermayer, joka nappasi kiekon suoraan keskialueen aloituksesta ja luikersi maalintekoon. Tässä vaiheessa vierasjoukkue vaihtoikin maalivahtia, ilmeisestikin Sensin penkin takana huomattiin, että Dan Cloutier oli unohdettu herättää ennen pukemistaan. 24 sekuntia ennen erän loppua Senators tasoitti ylivoimalla, maali merkittiin Folignolle, mutta tosiasiassa sen teki Devils-pakki Paul Martin, joka vippasi erittäin lujan ja näyttävän rystynoston p-pisteiden välistä oman maalin ylänurkkaan. Tämäkään ei vielä jäänyt erän viimeiseksi maaliksi, sillä kaksi sekuntia ennen sumutorvea kotijoukkueen ykkösketju oli taas vauhdissa. Nyt syöttäjinä toimi aiemmin mainittu tehopari ja maalin viimeisteli oikeassa laidassa jo kolmatta ottelua viilettänyt Patrik Elias.

Toisessa erässä kotijoukkue meni jo 5-3 -johtoon Zajacin illan toisella maalilla, johon erinomaisen pitkän avauksen antoi Johnny Oduya. Tähän maaliin kotijoukkueen peli sitten tukehtuikin. Senators otti pelin pikku hiljaa hallintaansa ja alkoi nousunsa ensin tasoihin ja kolmannessa erässä selkeään voittoon.

Ottelu nosti Devilsin ongelmat esiin entistä selvemmin. Puolustuspeliä leimaa hirvittävä kiire ja oman pään paniikkiratkaisut aiheuttavat kiekonmenetyksiä, puolustuksen repeilyä ja pahimmillaan omia maaleja. Hyökkäyspäässäkin kiire vei tässä pelissä ainakin kaksi maalia, kun kiekkoa ei saatu vapaista paikoista tyhjään maaliin, vaan sen sijaan laukaus joko suuntautui maalirautoihin tai se ei lähtenyt ollenkaan. Kahdessa viimeisessä pelissä on myös nähty, kuinka helposti vastustaja pystyy tukkimaan Devilsin pelin ja alun rynnistyksen jälkeen pelin loppu kääntyy vastustajalle.

14.10.2009 New Jersey Devils@Edmonton Oilers 7-7 ot (1-1, 5-3, 1-2, 0-1, 0-0)

2009-10-15T18:54:00.005+03:00

Varsin merkillinen peli pelattiin myöhäisotteluna Edmontonissa heti Devilsin kotiavauksen jälkeen. Merkillisiä tilanteita loi oikutteleva yhteys, jonka vuoksi peli jouduttiin aloittamaan kahdesti uudelleen, jälkimmäisen kerran kun jatkoaikaa oli jäljellä vain 25 sekuntia. Ja kuten niin usein, uuden pelin aloittaminen muutti paljon pelin sisällä: ensimmäisessä ensimmäisessä erässä pelattiin tarkkaa peliä ja edettiin vuorotahdissa lähes kuusi minuuttia ennen pätkähtämistä, mutta uuden aloituksen jälkeinen ensimmäinen erä mentiin totaalihurlumia päästä päähän ja taottiin maaleja tosissaan.
Pääasia on kuitenkin se, että peli saatiin pelattua, vaikka yhteysongelmat aina tunnelmaa hieman latistavatkin.

I erä (5:54)
Devils aloitti pelin terävästi. Kotijoukkue otti kiekon aloituksesta ja pakitteli omalle alueelleen. Zach Parise seurasi kiekollista miestä laidassa, katkaisi syötön ja syötti keskelle, jossa Patrik Elias odotteli vapaana. Maalin syntyyn meni aikaa 13 sekuntia. Seuranneesta aloituksesta alkaen Oilers tuntui painottavan huolellisuutta joka liikkeessään ja peli pysyikin kotijoukkueen hallussa varsin hyvin. Maalitilanteita ei kummallekaan joukkueelle useampia syntynyt, ainokaisestaan Oilers iski tasoitusmaalin runsaan kolmen ja puolen minuutin pelin jälkeen. Maali syntyi parin, kolmen Devils-puolustuksen aukirepineen syötön päätteeksi, viimeistelijänä Ethan Moreau.

II erä (10:00)
Tyngäksi jääneen avauserän jälkeen peliä jatkettiin uudella avauserällä (eli kotijoukkue ylöspäin). Nyt ei nähty samanlaista salama-alkua, mutta kun maaleja sitten alkoi tulla, niitä tuli runsaasti, kaikkiaan kahdeksan. Ensin Devilsin Jamie Langenbrunner osui Colin Whiten syötöstä, sitten Elias iski illan toisen maalinsa Paul Martinin avauksesta. Tämän jälkeen kotijoukkue tuli taas tasoihin Shawn Horcoffin ja Mike Comrien maaleilla. Sitten oli taas Devilsin vuoro, tällä kertaa Parise viimeisteli Eliasin ja Travis Zajacin esityön jälkeen kauden avausosumansa. Kahden maalin johtoon vieraat menivät Zajacin yksilösuorituksellla pari minuuttia ennen erän päättymistä. Mutta vain nelisenkymmentä sekuntia myöhemmin Oilers tuli taas lähemmäs, kun Horcoff osui toistamiseen. Tämäkään ei kuitenkaan riittänyt, vaan erän viimeisen maalin teki Elias, tähän maaliin syöttäjiksi merkittiin Martin Brodeur ja Parise.

III erä (10:00)
Joukkueet löivät liinat kiinni ja alkoivat taas pelata sellaista kiekkoa, jossa puolustajillakin on oma roolinsa. Tämä tuntui sopivan paremmin kotijoukkueelle, joka alkoi hivuttaa Devilsin etumatkaa kiinni. Comrie kavensi jo erän alussa, mutta tämän maalin kuittasi Rob Niedermayer Jay Pandolfon esityön jälkeen. Erän loppupuolella Oilers kavensi kuitenkin uudelleen vieraiden johdon vain yhteen maaliin, tällä kertaa osui Dustin Penner.

IV erä (4:06)
Tässä tynkäerässä ainoan maalin teki kotijoukkueen Comrie hieman "erän" puolivälin jälkeen. Laukauksiakaan ei saatu aikaiseksi kuin 2 per joukkue.

Jatkoaika (5:00)
Jatkoajan ainoat tilastotapahtumat olivat Edmontonin kaksi 2-minuuttista, joista ensimmäisen otti Horcoff suoraan jatkoajan aloituksesta, syynä ryntäys. Lisäksi pitää mainita vieraille tuomittu rangaistuslaukaus, jota Elias ei kuitenkaan onnistunut menestyksekkäästi viimeistelemään.

Jos onnistui Khabibulin jatkoajalla torjumaan Eliasin yrityksen tehdä maali rangaistuslaukauksesta, torjui Brodeur varsinaisella peliajalla kolme Edmontonin rangaistuslaukausta. Harvemmin yhdessä pelissä näkee noin montaa rangaistuslaukausta tuomitun ja vielä harvinaisempaa on se, ettei yhdessäkään niistä kiekko mene verkkoon saakka.

Ottelu oli melkoista sähläystä, etenkin sen toinen erä oli nykykiekkoilun irvikuva, kun kentällinen toisensa jälkeen unohti täysin oman pään velvollisuutensa ja syöksyi suin päin maalin tekoon. Paljon onkin Devilsillä parannettavaa, mikäli haluaa vakiinnuttaa paikkansa pudotuspeliviivan yläpuolella talven aikana. Mutta onhan noita pelejäkin toki vielä jäljellä nelisenkymmentä+.

14.10.2009 Chicago Blackhawks@New Jersey Devils 2-5 (2-0, 0-3, 0-2)

2009-10-15T18:50:00.006+03:00

Pariinkin kertaan siirtynyt Devilsin kauden avauskotiottelu pelattiin keskiviikkoiltana. Avauspelistä Anaheimia vastaan jäi käteen vain kimppu ikäviä muistoja ja epävarma olotila ja nyt siitäkin pelistä oli kulunut jo lähes viikko.

Vastaan luisteli Taskusorsan luotsaama Chicago Blackhawks, joka sekin janosi avauspisteitä ottelusta, joka sille oli kauden kolmas. Blackhawks on nuori, nopea ja vaarallinen joukkue, joten työntäyteinen ilta oli odotettavissa, ja se siitä myös tuli.

Peliä oli pelattu vain puolitoista minuuttia, kun vieraiden kolmoskenttä iski maalin, viimeistelijänä kitkerän tuttu sentteri John Madden, joka survoi kiekon lähietäisyydeltä verkkoon. Kotijoukkueen tuska paheni erän puolivälin paikkeilla, kun Chicago lisäsi johtonsa 2-0:aan nuorten taitureiden Jonathan Toewsin ja Patrick Kanen yhteistyön tuloksena. Kotijoukkue ei saanut aikaiseksi montaakaan maalitilannetta koko erässä ja näissä numeroissa siirryttiin erätauolle.

Devils aloitti toisen erän tarmokkaasti. Lataus meni kuitenkin yli hetkessä ja vain 18 sekunnin pelin jälkeen joukkueen ykköstähti Zach Parise ohjattiin jäähylle väkivaltaisuudesta. Jäähy ei kuitenkaan onneksi kostautunut, pikemminkin päin vastoin. Joukkueen kapteeni Jamie Langenbrunner kaivoi alivoimalla väkivahvasti kiekon Blackhawksin puolustusalueen nurkkauksesta ja vääntäytyi maalille koukkimisista ja taklauksista piittaamatta ja vippasi kiekon maaliin ohi turhautuneen näköisen Cristobal Huetin. Tämä maali sytytti koko joukkueen ja kun ajassa 16.18 Langenbrunner väänsi väkisin toisen osuman pienessä tilassa maalin edessä Cory Murphyn syötöstä, oli kotijoukkue tulessa. Vain runsasta minuuttia myöhemmin Rob Niedermayer teki avausmaalinsa Devilsissä ja vei kotijoukkueen johtoon.

Kolmannessa erässä Blackhawks pyrki tasoihin, mutta ei pystynyt avaamaan kotijoukkueen puolustusta. Omaa puolustustaan se joutui nostamaan ja lopulta se kostautui. Kolme ja puoli minuuttia ennen otteluajan täyttymistä Jay Pandolfo katkaisi alivoimalla maalivahti Huetin uhkarohkean avauksen ja nosti kiekon tyhjään maaliin ja vajaat kaksi minuuttia myöhemmin Jamie Langenbrunner teki hattutempun tällä kertaa puolittaisen läpiajon päätteeksi.

Ottelu päättyi siis kotijoukkueen voittoon, joka hyytävän alun jälkeen hymyilytti aivan jokaista Devils-pelaajaa. Ottelussa oli vain yksi suuri sankari, Jamie "Langs" Langenbrunner, joka näytti, miksi hänet on valittu joukkueensa kapteeniksi.

9.10.2009 New Jersey Devils@Anaheim Ducks 2-7 (0-2, 1-4, 1-1)

2009-10-10T10:09:00.006+03:00

Kauden avausotteluun matkusti heikosti valmistautunut ja hermostuneen oloinen vierasjoukkue. Ja kun vastaan asettui aina niin vaikean vastustajan Taiteilijan luotsaama Anaheim Ducks, ei hermoilu ollut aiheetonta.

Peli alkoi enteellisesti: Ducks otti kiekon aloituksesta, vei sen Devilsin puolustusalueelle ja jauhoi itselleen maalipaikan, jonka myös käytti hyväkseen. Aikaa tähän kului 41 sekuntia.

Pelin edetessä sen juoni osoittautui varsin kuluneeksi, se oli tuttu aikaisempien kausien kohtaamisista Taiteilijan joukkueiden kanssa. Ensimmäisen erän puolustustaistelu päättyi kotijoukkueen johtonumeroissa 2-0.

Toisessa erässä kotijoukkue spurttasi matkoihinsa ja jätti Devilsit roiskimaan kiekkoja puolustusalueeltaan niin omaan kuin vastakkaiseen päätyyn ja välillä yli reunustenkin. Erä päättyi Ducksille 4-1, vieraiden ainokainen merkittiin Travis Zajacille, mutta tosiasiassa sen lahjoitti J.S. Giguere, joka siirtyi pois maaliltaan kun Anaheimin hyökkääjän taaksepäin syöttämä kiekko lipui kohti sitä.

Kolmas erä mentiin sitten tasatahtiin, kun Ducks lopetti vyörytyksensä ja pelasi takuuvarmaan tyyliinsä, mutta virkamiesmäisesti ilman sen kummempaa intohimoa. Devilsin toinen maali oli tosissaan "tehty" maali, jossa kiekko toimitettiin takanurkalle unohdetulle Patrik Eliasille, joka erehtymättä jatkoi sen maaliin. Syöttöpisteen maaliin saivat aloituskokoonpanosta tälle kaudelle paikan lunastanut Nicklas Bergfors sekä tulokaspuolustaja Cory Murphy.

Devilsin peli oli onnetonta räpeltämistä, kiekko poltteli lavoissa ja syötöt ja laukaukset lähtivät minne sattuu. Kukaan yksittäinen pelaaja ei pettänyt, muttei myöskään noussut esiin sekavasta massasta. Koko ottelussa Devils sai aikaiseksi 7 laukausta maalia kohti, syötöt menivät perille 51-prosenttisesti ja jäähyjä otettiin 4 kpl. Jos pelistä nyt jotakin positiivista haluaa ajatella, niin ehkä oli hyvä että vastassa tässä kauden aloituspelissä, jossa mailaa puristettiin koko 1 1/2 -vuotisen tauon voimalla oli Taiteilija, jolle on hävitty jokainen sarjapeli historiassa, täysin riippumatta omasta vireestä.

Maalit:
ANA 1 Joffrey Lupul (Scott Niedermayer, Corey Perry) 0:41
ANA 2 Todd Marchant (Eric Christensen) 5:06
--
ANA 3 Bobby Ryan (Saku Koivu, Nick Boynton) 14:26
NJD 1 Travis Zajac 14:31
ANA 4 Koivu (Christensen) PP 15:42
ANA 5 Teemu Selänne (Ryan, Niedermayer) PP 17:42
ANA 6 Selänne (Boynton, Ryan Whitney)
--
ANA 7 Lupul (Perry, James Wisniewski) PP 24:08
NJD 2 Patrik Elias (Nicklas Bergfors, Cory Murphy) PP 24:31

Rangaistukset:
--
NJD Murphy 2 min Slashing 14:09
NJD Paul Martin 2 min Hooking 16:47
--
NJD Rob Niedermayer 2 min Charging 21:49
NJD Colin White 2 min Hooking 22:41
ANA Steve Eminger 2 min Hooking 24:18

Maalivahtien torjunnat:
ANA Jean-Sebastian Giguere 5/7, SV% 71.43
NJD Martin Brodeur 16/23, SV% 69.57

(Epäonnistuneen tallentamisen takia julkaisukelpoisia kuvia tilastoista ei ole ja lisäksi esim. Anaheimin osalta kuvista ja siis myös tilastosta puuttuu yksi 2 min rangaistus ja sen saaja.)

Joukkueen kokoonpano runkosarjaan lähdettäessä

2009-10-10T10:08:00.004+03:00

Joukkueen ketjukoostumukset ovat kauteen lähdettäessä seuraavat:

1. kenttä
#9 Zach Parise - #19 Travis Zajac - #15 Jamie Langenbrunner
#29 Johnny Oduya - #7 Paul Martin

2. kenttä
#12 Brian Rolston - #26 Patrik Elias - #23 David Clarkson
#5 Colin White - #27 Mike Mottau

3. kenttä
#8 Dainius Zubrus - #21 Rob Niedermayer - #18 Nicklas Bergfors
#24 Bryce Salvador - #28 Cory Murphy

1. YV-kenttä
#9 Zach Parise - #19 Travis Zajac - #23 David Clarkson
#7 Paul Martin - #15 Jamie Langenbrunner

2. YV-kenttä
#26 Patrik Elias - #8 Dainius Zubrus - #18 Nicklas Bergfors
#12 Brian Rolston - #28 Cory Murphy

1. AV-kenttä
#20 Jay Pandolfo - #19 Travis Zajac
#5 Colin White - #24 Bryce Salvador

2. AV-kenttä
#15 Jamie Langenbrunner - #21 Rob Niedermayer
#29 Johnny Oduya - #7 Paul Martin

Maalivahdit
#30 Martin Brodeur
#35 Yann Danis

On hyvin todennäköistä, että kokoonpanoihin tulee muutoksia nopeasti, johtuen jo pelkästään siitä, että harjoituskausi jäi niin lyhyeksi, ettei siellä vielä löydetty toimivia tutkapareja. Ensimmäiset ottelut (ensimmäinen ainakin) mennään kuitenkin tällä paletilla.

Shanahanin ja Devilsin tiet erosivat kauden kynnyksellä

2009-10-10T10:07:00.003+03:00

Brendan Shanahan ja New Jersey Devils ilmoittivat purkaneensa tämän kauden kattaneen sopimuksensa yhteisymmärryksessä juuri ennen kauden alkua. Yhteisymmärrys saavutettiin siitä, että Shanahan ei enää lukeutunut joukkueen kuuden parhaan hyökkääjän joukkoon. Yhteisymmärrykseksi tätä kutsutaan siksi, että nyt myös Shanahan ymmärtää asian, joukkueen johto on erikseen ymmärtänyt sen jo viime kaudella.

"Uusi" tulokas Devilsiin

2009-09-26T00:48:00.006+03:00

Keskushyökkääjät:

#21 Rob Niedermayer
Rob Niedermayer on liittynyt uutena pelaajana joukkueeseen. Kiinnityksessä ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta tiettyä ironiaa siinä silti on. Eikä Rob kyllä montaa maalia tuo lisää, toivottavasti tuo sitten jotakin muuta. Vapauttaa Zubrusin hyökkäävämpään rooliin.

New Jersey Devils syyskuussa 2009

2009-09-17T22:08:00.012+03:00

Devils on lähdössä uuteen kauteen joukkueella, josta ei puutu syvyyttä ja tasaisuutta. Kärkiosaamista sen sijaan on poistunut rosterista jonkin verran. Kunnioitettavaa kyllä, joukkueen johto kuitenkin uskoo systemaattisesti siihen, että omista nuorista nousee eturivin pelaajia tulevaankin kauteen.

Tietyt tukipilarit rosterista kuitenkin löytyvät, etunenässä tietenkin koko liigan paras maalivahti Martin Brodeur, joukkueen kapteenina toimiva periksiantamaton Jamie Langenbrunner sekä Patrik Elias, joka vuodesta toiseen takoo pisteitä Devilsin ykköskentässä. Tässä kuitenkin esittelyä pelaavaan kokoonpanoon vahvimmin tyrkyllä olevista pelaajista depth chartin muodossa:

Vasemmat laiturit:

#9 Zach Parise
Kaksikymmenviisivuotias Devilsin tähtihyökkääjä on noussut liigan eliittiin ja onkin pitkälti vastuussa joukkueen maalinteosta. Ykköskentän ja -ylivoiman primus motor.

#12 Brian Rolston
Ilmassa on epäilyksiä siitä, että Rolstonin vauhti olisi hiipumassa. 36-vuotiaan ja loukkaantumisista kärsineen pelaajan kohdalla epäily ei ole aiheetonta, mutta uskon kuitenkin, että terveenä pysyessään Brianilla on vielä paljon annettavaa joukkueelle. Pelaa joko yli- tai alivoimaa, ei molempia.

#20 Jay Pandolfo
Pandolfo on pelannut kaksitoista (12) kautta Devilsissä. Hän ei kuitenkaan ole kuin 34-vuotias eli parhaassa kiekkoilijan iässä - varsinkin jos pelaa Pandon tavoin puolustavassa ja rikkovassa roolissa, jossa kokemus on tärkein ominaisuus. Alivoimaspesialisti.

#22 Pierre-Luc Letourneau-Leblond
Tämä nuori voimahyökkääjä on paitsi vastustajien, myös kaikkien kuuluttajien ja selostajien painajainen. Hänen kiekolliset taitonsa ovat vielä puutteelliset, mutta sen hän korvaa asenteella ja työnteolla. Paikka av-kentälliseen on hakusessa.

Muita: #52 Aleksander Vasyunov, #44 Kevin Cormier

Keskushyökkääjät:

#26 Patrik Elias "A"
Elias ei esittelyjä kaipaa. Hän on ollut vuosikausia Devilsin hyökkäyksen sielu ja on tänäkin vuonna keskeisessä roolissa joukkueessa. Patrik pelaa yhtä hyvin laidassa kuin keskellä ja tahkoaa terveenä pysyessään isoja minuutteja.

#19 Travis Zajac
Vasta 24-vuotias Zajac on Parisen ohella Devilsin loistavan scouttauksen viimeisimpiä helmiä ja hyvä osoitus siitä, että draftissa voi saada erinomaisia pelaajia myös loppupään varausvuoroilla. Zajac luotsaa niin kakkosketjua kuin -ylivoimaakin ja omaa pelottavan lujan rightin laukauksen.

#8 Dainius Zubrus
Liettualainen Zubrus on jättiläismäinen sentteri ja sopii hyvin checking lineen ja alivoimaan. Mies ei kuitenkaan käytä kokoaan jyrätäkseen vastustajia, vaan kiekon suojaamiseen ja -riistoihin. Vaikka toisinaan tuntuukin, että yritystä saisi olla enemmän, on Dainius kuitenkin iso mies paikallaan rosterissamme.

#10 Rod Pelley
Jos puuttuu Zubrusilta joskus puristusta, niin Pelleyltä sitä ei puutu, miestä kuvaillaan ikiliikkuvaksi joukkuepelaajan prototyypiksi. Taidoiltaan (varsinkin hyökkäyssellaisilta) Rod on vielä puutteellinen, mutta hän on tulossa ja kuten niin usein hänen tyyppisensä pelaajat, kypsynee iän myötä Pandolfon jalanjäljillä.

Muita: #45 Ben Walter, #47 Tim Sestito

Oikeat laiturit:

#15 Jamie Langenbrunner "C"
Kapteeni. Pelaa vaikka koko pelin, jos annetaan. Jamien siirtyminen (ja koko kyseinen kauppa) Devilsiin oli kova pala monelle fanille, mutta pikku hiljaa on kovimpienkin kannattajien ollut pakko myöntää kaupan arvo. Pelaa yli- ja alivoimaa.

#23 David ClarksonClarksonin taidoilla ei tulla NHL:n kakkosketjun hyökkääjäksi. Mutta hänen muilla ominaisuuksillaan on mahdollista ajaa vastustajan pelaajat järjiltään ja siinä sivussa järjestää omalle joukkueelle ylivoimaa ja maalintekopaikkoja. Ja onpahan David tehnyt yli 50 pistettä NHL:ssä uransa aikana, vaikka ei ole tähän mennessä pelannut kuin 170 ottelua.

#14 Brendan Shanahan
Nelikymppisenäkin paikkansa täyttävä maalintekoon pystyvä voimahyökkääjä, joka lähietäisyydeltä tekee maalin aina tilaisuuden tullen. Vauhti on hidastunut kuten myös maalintekotahti, mutta Brendan täyttää edelleen paikkansa kaukalossa, siitä ei ole epäilystäkään.

#18 Nicklas Bergfors
Taitoa ja näkemystä, mutta voima puuttuu. Bergfors tekee tuloaan Devilsiin, mutta tuskin pystyy murtautumaan läpi vielä tällä kaudella.

Muita: #17 Ilkka Pikkarainen, #63 Matt Halischuk

Puolustajat:

#7 Paul Martin
Martin nousi joukkueeseen murtauduttuaan nopeasti ykköspuolustajaksi eikä mikään uhkaa hänen paikkaansa. Hän on hyvä yleispakki, joka hoitaa hommansa kaikkialla jäällä ja myös kaukalon ulkopuolella. Pelaa ykkösparissa, ykkösylivoimassa ja ainakin osassa alivoimia.

#29 John Oduya
Puolustavan roolin taitajana Oduya on profiloitunut alivoiman ykkösmieheksi Devilsissä. Hän on todellinen löytö, jonka Capitals aikanaan varasi, mutta jolle organisaatio ei nähnyt käyttöä. Devils näki ja nappasi Johnnyn vapaana agenttina. Nyt miehellä on kolmivuotinen sopimus Devilsin kanssa.

#5 Colin White
Devilsin puolustuksen varsinainen isäntämies on 100-kiloinen ja yli 190-senttinen Colin White. Raamiensa puolesta tämä järkäle voisi olla Scott Stevensin manttelinperijä, mutta aivan samanlaisia pommeja hän ei kuitenkaan jakele - kuten ei kukaan muukaan koko liigassa. Pelaa alivoimaa, tyrkyllä myös ykköspakkipariin.

#24 Bryce Salvador
Kovaluinen Salvador keskittyy oman pään pelaamiseen ja onnistuukin siinä varsin hyvin. Hyökkäyssuuntaan peli on heikompaa ja kun liikekään ei liigan nopeiden hyökkääjien veroista ole, on parempi pysytellä lähempänä omaa maalia.

#27 Mike Mottau
Mottausta on parin Devils-vuotensa aikana kehittynyt erinomainen peruspuolustaja, mies jonka aikana omissa ei turhan usein kolise. Hän pelaa nöyrästi omilla vahvuuksillaan ja onkin siksi onnistunut vakiinnuttamaan paikkansa joukkueessa ja liigassa. Hyvä viitospakki.

#6 Andy Greene
Greene on pienikokoinen peruspakki, jonka parhaat avut ovat kiekonkäsittelytaidot sekä liikkuvuus. Andy ei kuitenkaan loista hyökkäyspäässä ja toisinaan hän myös katoaa täysin pelistä, näillä ominaisuuksilla hän taistelee lähinnä viimeisestä puolustajan paikasta pelaavassa kokoonpanossa.

#28 Cory Murphy
Pienikokoinen puolustaja, joka teki pelillisen läpimurtonsa pelatessaan Tampereen Ilveksessä. Corya voi luonnehtia köyhän miehen Rafalskiksi, pelaajaksi joka pärjää isojen miesten seassa loistavan liikkeensä ja hyvän kiekollisen taitonsa johdosta. Tullee pelaamaan ainakin ylivoimaa.

#34 Rob Davison
Uusi tuttavuus Devilsissä. Canucksissa viimeksi pelannut Davison tuo lisää kokoa (190 cm/100 kg) ja kovuutta Devilsin rosteriin ja mikäli liike riittää, mies voi hyvinkin päätyä pelaamaan chk-linessa ja jopa alivoimaa.

Muita: #2 Jay Leach, #32 Matthew Corrente

Maalivahdit:

#30 Martin Brodeur
Brodeur on Brodeur on Brodeur. Maalivahti, jonka nimi näkyy kaikilla ennätyslistoilla, mutta joka jaksaa silti lähteä joka otteluun kuin siihen tärkeimpäänsä. Todellinen ammattilainen, puolustuksen ja koko Devilsin pelin kivijalka.

#35 Yann Danis
Pienikokoinen maalivahti, joka sijoittuu hyvin. Sivuttaisliikkeessä on parannettavaa. Ymmärtää asemansa Brodeurin kakkosena, suurta peliaikaa ei ole odotettavissa.

Muita: #31 Jeff Frazee, #50 Gerald Coleman

Kausi on niin lähellä alkuaan, että on varmaan turhaa enää huudella hankintatoivomuksia, mutta kyllähän tiimiin yksi kova maalinsylkijä olisi vielä mahtunut. Varsinkin vasen laita huutaa vahvistuksia, sinne on tällä hetkellä laittaa ainoastaan kolme liigatason hyökkääjää. Mutta tokihan se meille riittää, kolmea ketjuahan tässä korkeintaan pyöritetään. Huonolla tuurilla se hankinta olisi sitten joku Peter Forsberg tai Alex Mogilny. Tuskin sentään kuitenkaan John McLean tai Teemu Selänne.

Lauantain ja tiistain välinen yö

2009-09-16T18:06:00.005+03:00

Joskus ennenkin on käynyt niin (jopa allekirjoittaneen eli ns. paremmissa piireissä), että ilta on mennyt pitkäksi tai jopa aamuksi. Silloin tällöin on puuttunut pätkiä arkitodellisuuden muistijäljistä - tosin poikkeuksetta sellaisista hetkistä, jotka ovat olleet varmastikin merkityksettömiä, mielenkiinnottomia ja tapahtumaköyhiä. Näin näyttää käyneen nytkin, mutta hieman toisessa mittakaavassa. Pitkällisen inventaarion päätteeksi on nimittäin pakko todeta, että tämän blogin kirjoittajalla on kadonnut 19 kuukauden mittainen jakso elämästä.

Mutta ihminen on mukautuvainen ja jollakin oudolla tavalla palatessani toimistolle tuntui kuin en olisi kesää kauempaa poissa ollutkaan. Tosin tavanomaista useamman työtoverin nimi oli outo ja osa avaimistanikin oli kummasti lakannut toimimasta. Tämän
en kumminkaan antanut haitata työtarmoani, joka kesti lähemmäs lounasaikaa. Tottumattomalle tapahtuu kuitenkin ymmärrettävästi mokia, yliarvioidaan omat voimat jne., joten lähdin kotiin. Sihteerille sanoin, että palaan varmastikin jo ensi viikolla.

Kyllä se siitä.

Loppusanat kaudelle 2007-08

2008-04-24T16:50:00.005+03:00

Pelistä runkosarjassa

Devilsin kannalta päättynyt kausi sujui itse asiassa suhteellisen hyvin. Tasoa ja tasaisuutta toki olisi saanut olla enemmänkin, mutta toisaalta runkosarjassa ei koettu suurempia sukelluksia tai syviä murheen alhoja. Kahdesti kauden aikana Devils hävisi kaksi ottelua peräkkäin ja se oli pisin tappioputki runkosarjassa. Vastaavasti voittoputkiakin tuli kaksi samanmittaista eli neljä perättäistä voittoa, toinen syksyllä ja toinen keväällä.
Devilsin otteista numeroiden valossa on ensinnäkin todettava, että maalinteko ei ollut joukkueen parhaita puolia. Sen sijaan minutkin managerina yllätti se, että erikoistilannepelaaminen sujui kauden mittaan erinomaisesti. Devilsin peleissä taidettiin jakaa jäähyjä keskimääräistä vähemmän, joka sekin oli edistystä menneiden kausien joukkueitteni peleihin, mutta ylivoimalla Devils oli oman konferenssinsa toiseksi paras joukkue ja viides koko liigassa. Alivoimalla Devils olikin sitten koko liigan paras joukkue ja kun siihen lisää vielä 13 alivoimalla tehtyä maalia (neljänneksi eniten liigassa), on todettava, että nämä pelin osiot sujuivat häkellyttävän hyvin.

Pelaajista

Devilsin pelaajamateriaali ei itse asiassa tällä kaudella ollut kovin hyvä. Puolustuspäästä puuttui johtaja ja hyökkääjistöstä maalintekovoimaa. Pelaajamateriaali oli kärjen takana tasapaksun tuntuista ja roolittaminen oli vaikeata. Maalivahtitilanne sentään oli yksioikoinen, Brodeur oli selkeä ykkösvahti eikä Weekes päässyt edes näyttämään kykyjään kuin yhdessä aloittamassaan ottelussa ja pari kertaa kesken pelin vaihdettuna.

Kiitettävät:
1. Joukkueen ykköspelaaja oli I-ketjun keskelle kotiutunut Patrik Elias, joka runkosarjan 27 ottelussa teki 35 maalia. Meillä mies ei kapteenin C:tä menetä ja mukavaa on ajatella, että sopimustakin on jäljellä vielä 5 vuotta.
2. Martin Brodeur. Toissa kaudella olin kerran jos toisenkin valmis heivaamaan miehen milloin minnekin, mutta nyt pelit sujuivat eri malliin.
3. Sergei Brylin. Runkosarjan suurin yllättäjä ja sisäisen pistepörssin kakkonen, yleispelaaja joka onnistui pelissään oikeastaan täysin siitä riippumatta, kenen kanssa ja missä ketjussa pelasi.
4.-6. Paul Martin. Nuori Martin nousi täyttämään puolustuksen johtovajetta osaltaan. Oikeastaan samalle sijalle nousevat myös astetta kokemattomampi Andy Greene, joka yllätti Martinia enemmän pelinsä valmiudella sekä Colin White, joka siivosi luotettavimmin oman maalin edustaa.
7. Jay Pandolfo. Tämä vääntäjä nousi sisäisen maalipörssin kakkoseksi pitkälti av-maaliensa turvin. Todella arvokas raataja, jolle toivottavasti sorvataan jatkosopimus nyt päättyvän sopparin jatkeeksi.

Hyvät:
8. Travis Zajac. II-ketjun laidalla pelannut Zajac teki tärkeitä maaleja, mutta vaipui ajoittain näkymättömiin. Kehityksen jatkuessa on ensi kaudella taas numeroa isompi.
9. Karel Rachunek. Rachunek putosi tähän kategoriaan lähinnä ennakko-odotusten takia. Meillä odotettiin hänestä sitä ykköspakkia, mutta kun ei niin ei. Toki voitti puolustajien maalipörssin - kahdella maalillaan.
10. Johnny Oduya. Mies pääsi kokeilemaan Richard Matvichukin paikalla tämän flopattua peleissään pahoin. Kerran pelipaikan saatuaan Oduya ei enää siitä luopunut, vaan pelasi luotettavasti stay-at-home -pakkina kolmosparissa ja myös loistavasti toimineessa alivoimassa.
11. John Madden. Madden olisi voinut olla enemmänkin, mutta jotenkin värittömän ja hajuttoman kauden mies nyt onnistui pelaamaan. Toki joutui pelaamaan itselleen epätyypillisissä ketjuissa ja pelipaikoissa, kun ykkösen ja kakkosen laidoille oli pakko hakea lisävoimaa.
12. Dainius Zubrus. Pahasti toissa kauden Devilsin Viktor Kozlovia muistuttanut jätti ei ollut I-ketjuainesta. Koska mies kuitenkin sille paikalle hankittiin, ei tämän korkeammalle ollut listalla asiaa. Hivenen hirvittää, kun miehellä on vielä viisi kautta sopimusta jäljellä - kai hänestä jollakin konstilla hyöty irti otetaan tulevaisuudessa. Jos ei muuten niin treidaamalla?

Parannettavaa:
13. Zach Parise. On toki melko julmaa heittää sisäisen pörssin viitoseksi sijoittunut nuori pelaaja näin alas listalla, mutta niin se vain on, että enemmän odotettiin ja enempään olisi ollut eväitä.
14. Brian Gionta. Joukkueen kakkosmaalintekijäksi etukäteen arvioitu Gionta haahuili varjojen mailla pitkin kautta ja oli hintaansa nähden kauden suurin floppi.
15. Jamie Langenbrunner. Langs ei ollut oikein sitä eikä tätä, miestä ei saatu sovitettua juuri mihinkään rooliin toimivasti.
16. Vitaly Vishnevski. Itse asiassa mies oli muuten ihan paikallaan, mutta nopeutta pitäisi ehdottomasti saada lisää. Taitaa kuitenkin olla turha toivo.
17. David Clarkson. Clarkson pääsi jäälle peräti yhdeksässä matsissa, mutta yleensä ainoastaan loukkaantumisia paikkaamaan. Melko raakileen oloinen pelaaja, mahdollisuuksia uudeksi voimahyökkääjäksi á la Pandolfo?

Kiitos ja näkemiin:
18. Arron Asham. Ei annettavaa, saman tyylinen kuin esim. Brylin, Langenbrunner ja muut yleishyökkääjät, mutta paria luokkaa heikompi.
19. Richard Matvichuk. Liian hidas. Ehdottomasti liian hidas.

En kommentoi:
Kevin Weekes. On ihan kelpo kakkosmaalivahti, mutta kun ei tule näytön paikkoja, ei tule arvioitakaan.
Rosterissa olivat kauden mittaan myös seuraavat pelaajat: Nicklas Bergfors, Sheldon Brookbank, Cam Janssen, Olli Malmivaara, Mike Mottau, Rod Pelley ja Mike Rupp. Heille ei minuutteja herunut, joten heistä ei sen enempää.

Tulevaisuus

Olettaen, että ICL jatkuu ensi syksynä ja että myös omat mahdollisuudet osallistua pysyvät edes samalla tasolla kuin viime kaudella, nousee taas eteen kysymys siitä, minkä joukkueen värejä ensi kaudella kannetaan. Totuushan nimittäin on, että tähän mennessä olen vaihtanut maisemaa joka kauden jälkeen. Ensimmäisen kauden jälkeen se oli toki ymmärrettävää, sainhan silloin Anaheimin hylkynä käsiini kesken kauden. Toisen kauden jälkeen sukset olivat ristissä monen pelaajan kanssa sen verran pahoin, että oli parempi jättää New Jerseyn suistomaat taakseen. Lisäsyynä oli myös se, että oman ikiaikaisen suosikin luotsaaminen synnytti ylimääräisiä paineita ja ne haittasivat peliä. Nashvillen jättäminen oli taas helppoa, kun joukkueen rosteri heikkeni huomattavasti. Mutta nyt... Luulen, että jos nyt suljen Devilsin toimiston oven takanani, se sulkeutuu minulta lopullisesti. Siinäpä makusteltavaa kesäkuukausiksi.

Play-offit

Playoffien ensimmäinen kierros sujui hienosti. Dallas oli pelannut huikeita pelejä runkosarjan lopussa ja olipa se silpaissut meitäkin turpaan heti kevään aluksi. Niinpä monissa veikkauksissa Starsin odotettiin menevän jatkoon paristamme. Mutta kyllä Devilsilläkin oli oma kannatuksensa ja olipa niin tai näin, sarjasta veikattiin tiukkaa.
Vaikka pelit olivatkin tiukkoja, Devils piti kotiedun ja johti sarjaa 2-0 pelien siirtyessä Dallasiin. Kolmannen pelin voi näin jälkikäteen sanoa ratkaisseen ottelusarjan, sillä Devils kuritti isäntiään 6-0. Lopultahan ottelusarja meni poikki suoraan neljässä pelissä ja näin minun luotsaamani joukkue eteni ensi kertaa toiselle kierrokselle.

Odotukset ottelusarjasta Predatorsia vastaan olivat korkealla, olihan Devils voittanut molemmat keskinäiset runkosarjapelit. Varsin nopeasti kävi kuitenkin ilmi, että Nashville oli kohentanut pelinsä tasoa todella huimasti ja pelasikin yhtäkkiä sellaista kiekkoa, jota oltiin totuttu näkemään lähinnä kakkoskaudella, jolloin ICL:ssä vaikuttivat monet muumeiksi nimitellyt huippunimet. Ko. kauden jälkeen samanlaista peliä ovat esittäneet vain Wayler ja Taiteilija. Ilmeisesti Avaruuspiimä oli löytänyt huippuluokan mentorin tai UFO oli ampunut miestä säteellä päähän, niin erinäköistä oli hänen pelaamisensa runkosarjapeleihimme verrattuna.
Vaikka kaikki ottelut eivät päättyneet rökäletappioihin, ei missään vaiheessa pelejä ollut hetkeäkään sellaista tunnetta, että Devilsin olisi ollut mahdollista nousta taistelemaan ottelun voitosta. Nashville teki sen verran kuin oli tarpeen ja piti Devilsin pelaajat kaukana omalta maaliltaan. Muuta ottelusarjan suoraan 4-0 -voittoon ei tarvittukaan. Ja pikku muistona vielä tästä ottelusarjasta (kirjoitan sen tähän, koska aika tuppaa kultaamaan muistoja), pelien järjestäminen alkoi yllättäen tökkiä ja hetken näytti jo siltä, että minun olisi joko pitänyt harrastaa autoilua 2 x 1h 45min /päivä parina-kolmena päivänä tai luovuttaa koko sarja. Lopulta sitten pelejä pelattiin pienellä varoitusajalla ja keskellä yötä. Onneksi pelejä ei noita neljää enempää tullut, koska siinä tapauksessa olisin joutunut rikkomaan pyhimmänkin lupauksistani ja pelaamaan useampia pelejä putkeen.

Pelaajat play-offeissa

En nyt mitään samanmoista listaa tee pleijareista, mutta joitakin huomioita kuitenkin:
- Zach Parise nosti tasoaan runkosarjasta ja oli ylivoimaisesti joukkueen paras pelaaja.
- Elias oli hyvin esillä Stars -sarjassa, mutta ei pystynyt Predatorsia vastaan maalintekoon ennen kuin sarjan viimeisessä pelissä.
- Oduya sai play-offien kahdeksassa pelissä enemmän tehopisteitä tililleen kuin runkosarjan 21 matsissa (2-1)
- Brodeurin torjuntalukemat putosivat Predatorsin jäätävän tehokkaan viimeistelyn myötä surkean näköisiksi, mutta ei mies pettänyt pleijareissakaan
- Play-offeihin kokoonpanoa muutettiin niin, että mukaan pääsi pari runkosarjassa penkkiä kuluttanutta pelaajaa; näistä parissa pelissä esiintynyt Nicklas Bergfors ei erityisemmin säväyttänyt, mutta Mike Rupp, joka pelasi kaikkiaan kuudessa ottelussa nostatti jonkinlaisia toiveita tulevaa kautta ajatellen - mies jopa tekaisi pari maaliakin.

Toiveita kesälle

Ensimmäiseen kentälliseen olisi todella tärkeätä saada ykköspuolustaja (joku Reddenin tyylinen kävisi) ja terävä hyökkääjä kuten Rolston. Tai tulisikohan Brendan Morrison takaisin? Tai sitten [yök] Sudden[/yök]? Kärkihankintojen tieltä pitäisi toki siivota pois muitakin kuin nuo kaksi nimeämääni pelaajaa, mutta jos kaupat ovat hyviä, niitä kannattaa tehdä. Mutta vain siinä tapauksessa.

Playoffien II kierros

2008-03-04T23:21:00.008+02:00

Nashville Predators - NJ Devils 9-3 (3-3, 3-0, 3-0)

Ensimmäisen kierroksen puhtaan pelin ja sitä seuranneen yli viikon pelitauon jälkeen Devils pääsi taas tositoimiin tiistai-iltana Nashvillessa. Runkosarjassa Devils otti voiton molemmista keskinäisistä kohtaamisista ja lähtikin peliin luottavaisin mielin. Melko nopeasti vieraat tulivat kuitenkin huomaamaan, että nyt oli vastassa aivan eri joukkue kuin sarjapelien Predators.

1. erä
Devils aloitti terävästi ja pitikin kiekkoa isäntien maalin edustalla, kunnes 27 sekunnin pelin jälkeen Marek Zidlicky tyrmäsi John Maddenin keskellä Nashvillen puolustusaluetta. Seuranneen neliminuuttisen jäähyn aikana maalinteossa onnistui kotijoukkue ja jopa kahteen kertaan. Erän puolivälin jälkeen Zach Parise kavensi hieman onnekkaastikin kaukaa tulleella vedolla, joka upposi tolpan vierestä Chris Masonin maaliin, mutta jo parisenkymmentä sekuntia kavennuksen jälkeen isäntien sankariksi pelissä noussut David Legwand pääsi yksin läpi ja vei kotijoukkueen taas kahden maalin johtoon.
Ajassa 7.06 Arron Asham avasi kauden maalitilinsä viimeistellen väkevän punnerruksen päätteeksi maalin Jamie Langenbrunnerin syötöstä ja vain neljä sekuntia ennen summeria Travis Zajac lirutti kiekon maaliin Masonin syötettyä kiekon suoraan Zajacin lapaan. Tilannetta edelsi Masonin harhasyöttö Zubrusille, jonka epäonnistuneen vedon Mason vielä torjui.
Laukaukset NAS 4 - NJ 8, jäähyt NAS 1x4 min - NJ 0 min.

2. erä
Ajassa 13.10 oli J.P. Dumontin vuoro viimeistellä läpiajosta. Puolisen minuuttia myöhemmin vieraat ajoivat Masonin maalille voimakkaasti, mutta kiekon sijasta maaliin ajautuikin Jay Pandolfo, joka palkittiin yritteliäisyydestään kahden minuutin rangaistuksella. Jäähyn aikana vaarallisemmat tilanteet olivat Masonin maalin edustalla, mutta maaleja ei syntynyt kummassakaan päädyssä. Vasta ajassa 17.38 tuli seuraava maali, tällä kertaa Radek Bonkin toimesta. Ja vielä yhdeksän sekuntia ennen erän loppua isännät iskivät kerran, kun syöttö livahti koko Devils-puolustuksen läpi maalin takanurkalle, josta Scott Nichol (lähes nollakulmasta) pääsi iskemään kiekon maaliin.
Laukaukset NAS 5 - NJ 5, jäähyt NAS 0 min - NJ 1x2 min.

3. erä
Kotijoukkue iski jo lopullisen tuntuisesti, kun Legwand pääsi maalintekoon jo 25 sekunnin pelin jälkeen. Devils ei kuitenkaan luovuttanut ihan täysin, vaan yritti löytää tietä kotijoukkueen maalille. Sitä tietä ei kuitenkaan löytynyt, mutta sen sijaan ajassa 26.37 Legwand viimeisteli hattutemppunsa. Ottelun viimeisen maalin iski sitten Martin Erat hetkeä myöhemmin.
Laukaukset NAS 9 - NJ 3, jäähyt NAS 0 min - NJ 1x2 min.

Predatorsin nopeat pelin käännöt olivat myrkkyä Devilsille ja kotijoukkue takoikin läpiajoista varmasti ainakin viisi maalia. Maaleja syntyi etunurkkaan ja takanurkkaan, rystyltä ja kämmenpuolelta. Ensimmäisen läpiajotorjunnan Brodeur taisi esittää kolmannen erän puolivälin tienoilla. Muutenkin Martin oli vaisu, suuria torjuntoja nähtiin koko pelissä vain pari kappaletta, helpohkoja maaleja miehen taakse meni useampiakin. Mutta totuuden nimessä on myönnettävä, että oli Brodeur usein varsin yksin koko puolustusalueellaan. Pelin kulusta vielä sen verran, että vieraat pitivät kiekkoa hyökkäysalueella lähes neljä minuuttia isäntiä pidempään, mutta kuten loppunumerot ja laukauksetkin kertovat, meni peli kulmissa pyörimiseksi.

Travis Zajacin tehot 1+1 sekä Arron Ashamin kauden ensimmäinen maali ovat ainoat sellaiset asiat, joita kannattaa hengennostatusmielessä ottaa esiin tästä pelistä. Parannettavaa sen sijaan olisi niin paljon, ettei aika riitä kaiken läpikäymiseen. Täytyy siis toivoa ihmeparantumista, sarja kun saattaa jatkua jo keskiviikkoiltana.

Nashville Predators - NJ Devils 6-3 (2-1, 2-1, 2-1)

Ottelusarja jatkuikin vasta lauantain ensimmäisellä tunnilla keskiviikon kovasta yrityksestä huolimatta. Ja kuten numerot yllä näyttävät, ihmeparannusta ei koettu - itse asiassa siedettävämmistä loppunumeroista huolimatta itse peli ei antanut yhtään enempää lupauksia tulevasta kuin ensimmäinenkään koitos. Predatorsin uskomaton viimeistelyvarmuus vaatisi Devilsiltä käytännöllisesti katsoen virheetöntä suoritusta kummankin päädyn pelissä ja sellaista on turha odottaa.

1. erä
Vieraat olivat hereillä pelin alussa ja pystyivät häiritsemään kotijoukkueen keskialueen peliä niin, että yrityksistään huolimatta Predators ei päässyt nopeisiin vastahyökkäyksiin. Kaiken lisäksi ensimmäisessä Predatorsin läpiajossa kiekko pysähtyi Brodeurin suojiin ja se jos mikä nostatti toiveita vierasjoukkueen vaihtoaitiossa. Ja kun vieraat pelin kolmannella minuutilla onnistuivat jopa avausmaalin teossa ylivoimalla, oli usko tulevaisuuteen todella korkealla. Maalintekijänä Zubrus Eliasin taidokkaasta viivytetystä syötöstä.
Predators jatkoi jäähyilyään pitkin erää ja, kuten ensimmäisessäkin ottelussa, alkoi myös mättää alivoimamaaleja. Näyttää siltä, että koko Predatorsin joukkue on Devilsiä kaksi potkua nopeampi, koska läpiajojen tullen vieraat eivät koskaan saa ajettua murtautujaa kiinni, toisin kuin kotijoukkueen pelaajat Devilsien harvoissa yrityksissä. Kotijoukkueen molemmista maaleista vastasi Vernon Fiddler ja molemmat tulivat siis alivoimalla.
Laukaukset NAS 5 - NJ 2, rangaistukset NAS 3x2 min - NJ ei jäähyjä.

2. erä
Kotijoukkueen ensi erän viimeinen jäähy jatkui toisen erän puolelle ja se kostautui, vaikka ylivoimamaalia Devils ei kyennytkään tekemään. Zubrus runnoi kuitenkin kiekon maaliin vain kuusi sekuntia jäähyn loppumisen jälkeen ja tasoitti pelin antaen taas vieraille aihetta uskoa huomispäivään. Elias sai tähänkin maaliin syöttöpisteen, toisena syöttäjänä Gionta.
Sitten tuli takaisinmaksun aika ja tuomari pisti kaksi Devils-pelaajaa jäähylle 16 sekunnin välein. Varsinkin jälkimmäinen jäähyistä oli varsin kyseenalainen, mutta ei auttanut itku markkinoilla. Lisää kyyneliä pukkasi silmään, kun kotijoukkue rankaisi armotta kahden miehen ylivoimallaan ja meni jälleen johtoon. Enempää maaleja rangaistuksista ei kuitenkaan seurannut ja taistelu jatkui.
Paha kolhu taistelutahdolle tuli vain kuusi sekuntia ennen erän loppua, kun Aleksander Radulov vei isännät kahden maalin johtoon. Maali oli oivallinen osoitus siitä, että vaikka puolustus on paikalla ja ryhmittyneenä, rakentaa kova joukkue maalin siitä huolimatta.
Laukaukset NAS 3 - NJ 5, rangaistukset NAS 1x2 min - NJ 2x2 min.

3. erä
Jos toisen erän loppuun tullut kotijoukkueen 4-2 -osuma kolhaisi taistelumieltä, kolmannen erän alussa ajassa 21.09 syntynyt viides osuma teki siitä miltei lopun. Eihän kolme maalia ole NHL94:ssä ero eikä mikään, mutta kun vastus on niin kivikova kuin nyt, se on paljon. Ja tasan minuuttia myöhemmin ero olikin jo neljä maalia. Hanskoja ei sentään lyöty tiskiin, mutta silti Parisen maali parisen minuuttia ennen ottelun loppua oli lähinnä kosmetiikkaa ja johtui suurelta osin siitä, että Predators hellitti erän jälkipuolella hieman.
Laukaukset NAS 6 - NJ 5, ei rangaistuksia.

Runkosarjassa vastassa ollut a-piimän Nashville on pessyt kasvonsa playoffeihin ja tuntuukin, että a-piimä on hakenut puikkoihin isoveljensä Avaruuspiimän, kun tosipelit alkoivat. Itse asiassa Nashvillen pelin muuttuminen runkosarjasta pleijareihin on ollut lähes waylermaista. Kahdessa pelissä Nashvillen mättämistä 15 maalista ainakin puolet ovat sellaisia, joita kukaan vastustaja tällä kaudella ei ole Devilsin verkkoon tehnyt.

Vierasjoukkueen ryhtipalkinto menee Zubrusille, kaksi maalia oli ihan kelvollinen saavutus, jota Elias säesti syötöillään hyvin. Brodeur on edelleen yksin ja peloissaan, puolustajat vastustajan ylivertaisuuden sokaisemia ja siksi hukassa ja koko joukkue aika riekaleina kahden pässiä-narussa -näytöksen jälkeen. Otteluiden nyt siirtyessä Prudentialiin olisi korkea aika ryhtiliikkeelle, voitto tai pari olisi raavittava, että voisi edes kokea kaatuneensa saappaat jalassa eikä reikäisissä sukissa.

NJ Devils - Nashville Predators 4-8 (1-2, 0-2, 3-4)

Sunnuntai-iltana, ottelusirkuksen matkattua itärannikolle ja Devilsin uuteen halliin, odottivat kotijoukkueen kannattajat tahdin muuttuvan. Devilsin ensimmäisen pudotuspelikierroksen hallinta oli vaihtunut varsin surkeaan esitykseen Nashvillessa, jossa kahden ottelun yhteistulos oli paljon puhuvasti 15-6 isännille. Devilsin ensimmäinen kotiottelu oli kulminaatiopiste, tämän ottelun jälkeen sarja olisi joko tilanteessa 0-3 tai 1-2.

1. erä
Predators oli hereillä heti pelin alusta ja onnistuikin menemään kahden maalin johtoon. Kaksi minuuttia ennen erän loppua Zubrus kuitenkin kavensi tilanteen 1-2:een Rachunekin ansiokkaan hyökkäyssinisen taklauspelin jälkeen. Erä oli tiukkaa ja tarkkaa punnerrusta, laukaukset NJ 3 - NAS 7, ei rangaistuksia.

2. erä
Heti erän alkupuolella sattui kaksi merkittävää tapahtumaa, kun ensin jo 41 sekunnin jälkeen Devils-kapteeni ja joukkueen tärkein mies Patrik Elias telottiin sairastuvalle erän ajaksi todella tehokkaasti ja lähes harjoitellun näköisessä tilanteessa, jossa mies ei päässyt eteen eikä taakse ja hänen kyljessään ollut Predators-pelaaja heilui mailoineen samuraimaisesti, kunnes Elias putosi jään pintaan. Kaksi minuuttia ja kolme sekuntia myöhemmin kakkosketjun vasen laitamies Travis Zajac lähti pitämään Eliasille seuraa tavanomaisemman ryntäystaklauksen jäljiltä. Devils joutui siis pelaamaan yli yhdeksän minuuttia ilman ykkösmiestään ja 7.16 samaan aikaan ilman kakkosketjun vasenta laituria, joten toinen erä oli tuskainen taival. Nashville iski alivoimamaaleja ottelusarjassa siihen tahtiin, että Devils olisi voinut olla melkein tyytyväinen siitä, että ylivoimalla ei oma maaliverkko tällä kertaa soinut. Mutta erän lopussa väsyneen ja puolijalkaisen Devilsin katsoessa perästä Nashville iski nopeassa tahdissa kaksi maalia ja tuntui vievän ottelun jo tässä vaiheessa.
Laukaukset NJ 3 - NAS 4, jäähyt NJ 1x2 min, NAS 2x4 min.

3. erä
Erän alussa kotijoukkue piiskasi itsensä vielä kerran taisteluun. Ajoissa 23.26 ja 24.40 isännät iskivät maalit ja nousivat yhden maalin päähän erinomaisiin takaa-ajoasemiin. Tässä tilanteessa Zubrus sai puolestaan paaripiletin sairastuvalle, tällä kertaa törmäilystä maalivahdin kanssa. Heti tämän pelikatkon jälkeen vierasjoukkue otti vielä oman pelikatkonsa, jossa se järjesteli mm. alivoimaketjujaan ilmeisenä tarkoituksenaan rikkoa loputkin siitä momentumista, joka kahdesta kotijoukkueen kavennusmaalista oli syntynyt. Kuitenkin vain vajaa minuutti myöhemmin, ajassa 25.38 isännät nousivat tasoihin.
Ajassa 27.11 ja 27.38 Predators teki kuitenkin aika leikitellen kaksi maalia ja ottelun viimeisellä minuutilla vielä kaksi lisää, joten lopulta peli päättyi selvään neljän maalin voittoon.Tunnelma oli matalalla sekä katsomossa että ottelun jälkeen pukuhuoneessa.

Tässä ottelussa korostui fyysisen pelaamisen tärkeys. Vaikka en tällä tarkoitakaan taitoa teloa vastustajia sairastuvalle, oli sekin taito merkitsevässä osassa. Kyky laittaa vastustajan pelaaja jäihin suunnasta kuin suunnasta ja vauhdilla millä hyvänsä oli kuitenkin teloittajan taitoa tärkeämpää ja ratkaisevampaa, varsinkin kun vastausta ei kotijoukkueen taholta tullut lainkaan.

Brodeur nappasi kaksi syöttöpistettä ja huomattavasti useamman läpiajon kuin sarjan ensimmäisessä pelissä, mutta ottelun pelastajaksi miehestä ei ollut. Hänen syyksensä ei häviötä kuitenkaan tänäänkään voinut laittaa. Parise teki tehot 1+1 ja oli kotijoukkueen paras pistemies.

NJ Devils - Nashville Predators 3-5 (1-2, 1-2, 1-1)

Ottelusarja oli katkolla tiistai-iltana Prussa. Kovin luottavaisin mielin ei peliin lähdetty, mutta itsekunnioitusta oli korostettu ennen peliä ja tarkoitus olikin lähteä peliin täysillä ja tilanteesta piittaamatta.

1. erä
Peli alkoi mainiosti, kun vieraiden hyökkäyksen jälkeen Devils pääsi Predatorsin alueelle ja Elias onnistui syöttämään oikeasta laidasta maalin kulmalla väijyneelle Giontalle, joka hakkasi kiekon maaliin. Aikaa oli tällöin kulunut 56 sekuntia.
Sen jälkeen erää väännettiin pitkään ilman tilastomainintoja. Ajassa 6.39 vieraiden Bonk pääsi kuitenkin ajamaan maalille ja ujutti kiekon tolpan juuresta sisään. Vajaat pari minuuttia myöhemmin Legwand teki samoin.
Laukaukset NJ 6 - NAS 4, rangaistukset NJ 1x2 min - NAS 1x2 min.

2. erä
Ensimmäisen erän jo päätyttyä vihellettiin vielä jäähy Martin Eratille. Tämä rangaistus ja sen kärsiminen oli seuraava kulminaatiopiste koko ottelusarjaa ajatellen. Ajassa 10.36 nimittäin Steve Sullivan onnistui alivoimamaalissa. Tätä maalia edelsi tilanne, jossa Sullivan piti kiekkoa kotijoukkueen alueella vasemman laidan tuntumassa kolmen Devils-pelaajan piirittämänä. Kuvaavaa ja oireellista oli se, että tuosta joukosta kiekon kanssa ulos tuli Predators -pelaaja jättäen vastustajat taakseen horisontaalissa asennossa ja purjehtien maalille. Turhautunut Mike Rupp otti jäähyn kahdeksan sekuntia maalin jälkeen, mutta Predatorsin ylivoima ei tällä kertaa onnistunut. Seuraava jäähyilijä oli sitten taas vierasjoukkueesta, kun Legwand joutui boksiin ennen Ruppin jäähyn umpeutumista. Ja tällä kertaa ylivoima toimi, vasta jäähyillyt Rupp iski kavennusmaalin.
Erän puolivälin jälkeen Legwand otti jällee jäähyn ja tällä kertaa onnistui jälleen kerran Predators alivoimallaan. Zidlicky valmisteli lopun alkua soolomaalillaan ajassa 16.13.
Laukaukset NJ 2 - NAS 4, rangaistukset NJ 2x2 min - NAS 3x2 min.

3. erä
Kolmas ja samalla kauden viimeinen erä sujui melko rauhallisissa tunnelmissa. Tosin heti erän alkuun Sullivan otti jäähyn ja aiheutti Predatorsille jopa hetken ajaksi kahden miehen alivoiman. Tästä huolimatta Nashville ei onnistunut maalinteossa. Vasta erän jälkipuoliskolla kissa-hiiri -leikki keskeytyi vierasmaalin takia, Predatorsin viimeisen välierämaalin iski Gelinas. Runsas minuutti ennen pelin loppua Elias puolestaan iski Devilsin kauden viimeisen osuman - ja mikä kauheinta ensimmäisen ja ainoan ottelusarjassa Predatorsia vastaan.
Laukaukset NJ 4 - NAS 3, rangaistukset NJ ei jäähyjä - NAS 1x2 min.

Numerollisesti tiukin välieräsarjan otteluista sujui pelillisesti kuitenkin samassa Predatorsin talutusnuorassa kuin aiemmatkin pelit. Todennäköisesti vieraat olivat todenneet Devilsin vaarattomuuden ja ottivat ottelun puolustuspään treenin kannalta. Ja kuten tilastotkin taas kertoivat, oli vieraiden puolustusryhmitys maalin edessä jälleen todellista myrkkyä isännille. Hyökkäysalueella viihdyttiin yli kokonaisen erän verran, mutta laukauksia saatiin aikaiseksi 12 kappaletta koko ottelussa viimeistelyprosentin ollessa 25.

Viimeisen pelin vaisut otteet eivät oikeuta nostamaan yhdenkään pelaajan nimeä esiin loppukommenteissa. Tosin Predators oli aivan omaa luokkaansa tässäkin ottelussa, kuten koko sarjan ajan, ja näyttääkin siltä, että runkosarjan kahden voitetun keskinäisen pelin jälkeen New Jersey lähti tähän sarjaan takki auki ja joutui yllätetyksi ei ainoastaan housut kintuissa vaan myös **** kädessä. Toisin sanoen Nashville oli parempi myös taktisesti.

Kauden päätössanat, yhteenvedot ja loppuanalyysit tulevat perästä. Sano torventekijä.

Millä eväillä Dallas kaatui?

2008-02-26T00:44:00.003+02:00

Devils kaatoi Dallasin yllättävän selvin numeroin kevään 2008 ICL-playoffien ensimmäisellä kierroksella. Vaikka voitto olikin monelta osin sattumien summaa, voidaan silti kaivella erilaisia tekijöitä pelien takaa ja arvailla, paljonko niillä oli vaikutusta nähtyyn lopputulokseen.

1. Ennakko-odotukset

Ennen pudotuspelien alkua useat kanssamanagerit ennustelivat Dallasin jatkoonmenoa tästä parista. Kuinka paljon tämä asetelma mahtoi antaa lisäpotkua ja näyttämisenhalua Devilsille, jolla sentään oli takanaan kuulapään tähän mennessä ehdottomasti paras kausi ICL:ssä?

2. Harjoittelu

Playoffeihin New Jersey otti käyttöönsä uuden ja melko tiuhaan käytetyn harjoittelumetodin. Toistaiseksi peleissä on nähty pari-kolme väläystä, jotka antavat ymmärtää, että ko. harjoitusmuoto on tuonut Devilsin peliin uutta kipinää. Saa sitten nähdä, miten jatkossa?

3. Musiikki

Kauden aikana tiuhaan vaihtunut ja linjaton pelaamisen taustamusiikin valinta muuttui playoffeihin kertaheitolla. Nyt musiikki valitaan tukemaan peliä ja auttamaan keskittymisessä. Pelaamista siivitti kahdessa kotiottelussa Rolling Stonesin Exile on Main Street. Kolmannessa pelissä vaihdettiin Led Zeppelinin Physical Graffitiin ja tuon pelin pelottavan hyvän lopputuloksen takia neljänteen peliin vaihdettiin takaisin tuo Rollareitten levy. Toisella kierroksella saattaa olla aihetta vaihtaa punkin puolelle, jotta saadaan energiatasoja ylös?

4. Rohkeus

Devils lähti tämän kauden pudotuspeleihin monella tapaa rohkeasti. Ketjukoostumuksia vaihdettiin, vaikka ne olivat toimineet mainiosti runkosarjassa. Uusia pelaajia otettiin mukaan pelaavaan kokoonpanoon, vaikka heidän kaikki ominaisuutensa eivät olleetkaan kovin hyviä. Lähdettiin myös pelaamaan rohkeaa peliä, vaikka vastustajan kevät olikin sujunut pelottavan hyvin. Mutta mistä moinen rohkeus? Uudelta psykologiselta valmentajalta? Vakavasta päävammasta? Uudesta padista? Foliohatusta?

11.2.2008 Detroit Red Wings - NJ Devils 0-3 kabinettituomiolla

2008-02-19T13:31:00.003+02:00

Runkosarjan viimeinen peli, vierasottelu Detroitia vastaan piti pelata viikonloppuna, mutta jotenkin kävi niin, että kun Devils matkusti Motor Cityyn ja käveli sisään Joe Louis Arenaan, hallissa oli meneillään Michiganin osavaltion narsissinkasvattajien vuotuinen sipulinvaihtoilta. Niinpä hallissa ei ollut jäätä laisinkaan ja kotijoukkueesta olivat jostakin syystä paikalla vain Johan Franzen, Tomas Holmström, Niklas Kronwall, Andreas Lilja (!), Mikael Samuelsson ja Henrik Zetterberg. Nicklas "Lidas" Lidström oli kuulemma Peter Forsbergin kanssa samaan aikaan Philadelphiassa järjestetyillä orkideafestivaaleilla.

Peli siis tuomittiin näin vierasjoukkueen voitoksi. Sekä joukkueen sisäiset että liigan tilastot jäivät tämän vuoksi hieman vinoiksi, joka harmittaa, mutta minkäs teet. Tämä oli ensimmäinen hallituksen tuomitsema joukkueeni peli sinä aikana, kun olen ICL:ää tahkonnut - ja toivottavasti myös viimeinen.

2008 Playoffien pistepörssi ja maalivahtitilasto

2008-02-19T00:00:00.010+02:00

Pistepörssi:

Maalivahdit:

PLAYOFFIEN I KIERROS

2008-02-18T22:43:00.015+02:00

18.2.2008 NJ Devils - Dallas Stars 6-3 (3-2, 2-1, 1-0)

Kevään huipennus, playoffit, alkoivat Devilsin osalta kotiluolassa Prudential Centerissä. Viimeisen runkosarjaottelun Devilsille tuomituista kabinettipisteistä huolimatta kotietu hankittiin pelaamalla ja pelaamalla se aiottiin myös pitää. Koko päivän jatkuneet mielikuvaharjoitukset olivat erittäin epätyypillisiä kotijoukkueen valmentajaportaalle, mutta koska edellisestä tosikoitoksesta oli kulunut jo lähes kaksi viikkoa, katsoi Devilsin johto, että kaikki keinot on otettava käyttöön.

Ottelusarjaanhan lähdettiin sellaisista asetelmista, että Starsia pidettiin hienoisena ennakkosuosikkina hurjan kevätkierroksen jäljiltä. Joulun jälkeen Pokin joukkio kaatoi mm. juuri Devilsin, Vancouverin ja Buffalon sekä pelasi tasan Detroitin kanssa. Devils sen sijaan hävisi vastaavista otteluista muut Detroit-kabinettipeliä lukuunottamatta. Devilsin saavutuksia taas olivat voitto konferenssin kärkijoukkue Predatorsista sekä neljän pelin voittoputki taulukossa hieman alempana olleista joukkueista. Itse asiassa pelaamalla Devils otti kevätkierroksella yhtä monta voittoa kuin Stars.

1. erä
Devils-johto oli takonut koko päivän joukkueelle muutamia avainlauseita. Pelisuunnitelman osana oli pelata oma alue tarkasti. Tämä ei kuitenkaan alussa ottanut onnistuakseen, sen sijaan pelin alku muistutti kuulapään edellisviikonlopun painajaisia. Ajassa 0.37 vierasjoukkue avasi maalitilinsä ensimmäisellä vastahyökkäyksellään, joka lähti kotijoukkueen hyökkäysalueen harhasyötöstä. Onetimer-maalin viimeisteli Morrow, maalille ei merkitty syöttäjää(??). Aloitusta seuranneessa kotijoukkueen hyökkäyksessä kiekko poltteli Dallasin alueella monessakin lavassa, mutta lopulta se löysi tiensä Zach Pariselle, jonka poikittaissyötöstä Dainius Zubrus tälläsi onetimerin Turcon selän taakse ajassa 1.01. Ja seuraavalla hyökkäyksellä vieraat siirtyivät taas johtoon, tällä kertaa tekijöiksi merkittiin Jokinen (Hagman, Norström) ja ajaksi 1.35. Eikä siinäkään vielä kaikki. Kotijoukkueen valmentajan kirkuvanpunainen kalju tulkittiin pelaajien toimesta oikein ja peliä pyrittiin rauhoittamaan, joten seuraava maali syntyi vasta minuutti edellisen jälkeen, tekijänä John Madden ja syöttäjinä Patrik Elias ja Paul Martin. Tämän jälkeen peli todellakin rauhoittui ja puolustus pääsi mukaan kentän kummassakin päässä. Mutta kun pelattiin tasavajaalla erän jälkipuoliskolla, vei nuori ja nopea Devils-puolustaja kiekon oikeaa laitaa Starsin alueelle ja imi puolustajat kimppuunsa. Sen jälkeen pieni vempautus ja lätty maalin takanurkalle, jonne ilmestyi Travis Zajac ja pisti kiekon tyhjiin vieden kotijoukkueen ensi kertaa johtoon. Erän lopussa nähtiin vielä Jay Pandolfon rautainen veto, joka kuitenkin kimposi tolpasta kentälle, joten loput nelisen minuuttia erästä pelattiin ilman maalimerkintöjä. Laukaukset erässä NJ 9 - DAL 4, jäähyt NJ 2 min - DAL 2 min.

2. erä
Parin minuutin pelin jälkeen kotijoukkueen kapteeni Patrik Elias vahvisti Devilsin johtoa viemällä kiekon lähes väkisin Turcon vartioimaan maaliin Colin Whiten mainion vapauttavasta syötöstä. Tämän jälkeen pelattiin tarkkaa ja fyysiseksi muuttunutta peliä yli erän puolivälin, kunnes Sergei Brylin pääsi viimeistelemään onetimer-maalin alivoimalla aivan maalin nurkalta. Maaliin ei merkitty Jamie Langenbrunneria eikä ketään muutakaan syöttäjäksi (??) Brylinin protestoinnista huolimatta. Kuuden minuutin pelin jälkeen kaksikko Modano (Ribeiro) yrittivät vielä nostaa vieraita mukaan otteluun, mutta enempää osumia ei toiseen erään mahtunut. Laukaukset NJ 4 - DAL 5, jäähyt NJ 2 min - DAL 0 min.

3. erä
Kahden maalin johtoasemassa ollut kotijoukkue onnistui kolmannessa erässä hyvin jäädyttämään peliä ja koska vieraiden ratkaisuyritykset menivät usein sooloiluksi, ei tehtävä ollut edes kovin hankala. Myös Brodeurin ennakkotietojen vastainen varmuus oli avainasemassa pelin lopputuloksen suhteen. Viimeisessä erässä ainoa maali nähtiinkin lopulta vasta ajassa 27.16, kun pian vierasjoukkueen aikalisän jälkeen Madden sai tilaa hyökkäysalueen oikeassa laidassa ja onnistui syöttämään keskelle leikanneelle Paul Martinille, joka sinetöi hienon iltansa maalilla. Runkosarjassa mies ei maalia tehnytkään, joten jo oli aikakin. Laukaukset NJ 6 - DAL 5, ei jäähyjä.

Alun kaahotuksen jälkeen kotijoukkue sai varsin hyvin otteen pelistä ja mitä pidemmälle mentiin, sitä selvemmin Devils ohjasi peliä. Tämä oli toivomusten mukainen alku sarjalle, mutta vasta ensimmäinen pieni onnistuminen, seuraava peli tuleekin vasta näyttämään missä tosiasiassa mennään. Pelin jälkeen kotijoukkueen valmentaja kiteyttikin tilanteen seuraavasti: "nyt molemmat joukkueet tietävät mihin ME pystymme, me sen sijaan emme vielä tiedä mihin he pystyvät". Pelin tähtinä palkittiin Elias, Madden ja Martin, mutta tärkeintä oli tänään se, että koko joukkueessa kukaan ei pettänyt. Tästä on siis hyvä jatkaa huomisiltaiseen toiseen kohtaamiseen Prussa.

20.2.2008 NJ Devils - Dallas Stars 5-3 (1-2, 2-1, 2-0)

Toista ottelua ei pelattukaan heti tiistaina, vaan aidon kaavan mukaisesti yhden välipäivän jälkeen keskiviikkoiltana. Tällä kertaa molemmat tiimit olivat paremmin orientoituneita, ja aloittivat pelin suoraan pleijarivaihteella. Kotijoukkueen kokoonpano oli voitto-ottelun jälkeen muuttunut, joka oli monien katsojien mielestä tavatonta. Pelin edetessä muutokset tai ainakin toinen niistä osoittautui varsin hyväksi ratkaisuksi.

1. erä
Kuten alussa jo vihjaisinkin, peli alkoi paljon ensimmäistä ottelua tarkemmin ja rauhallisemmin. Pahasti röpyliäinen jää aiheutti kyllä kiekon menetyksiä, mutta kaahotusvaihteelle ei tänä iltana ajauduttu missään vaiheessa. Ensimmäinen tilastomerkintä tehtiin vasta erän puolivälin jälkeen, kun vieraiden Ribeiron hermokontrolli petti ja mies pudotti Devilsin Johnny Oduyan jäähän selvästi päähän kohdistuneella taklauksella. Rauhallisesti tilanteita rakennellut kotijoukkue rankaisi yv-maalilla ajassa 7.30. Maalin viimeisteli kasvaneesta vastuusta selkeästi piristynyt Brian Gionta, syöttöpisteen sai Dainius Zubrus. Ajassa 8.33 Dallas tasoitti, maalin tekijänä Hagman (Jokinen, Norstrom). Maali oli tekemällä tehty, Hagmanille pedattiin takatolpalle täysin vapaa paikka. Ja vain 36 sekuntia edellisestä Morrow (Turco) vei vieraat johtoon, tässä maalissa Brodeur jäi omituisesti maalilleen, vaikka olisi voinut katkaista rännikiekon.
Laukaukset NJ 3 - DAL 8, jäähyt NJ 0 - DAL 1x4 min.

2. erä
Erä alkoi isäntien kannalta lähes painajaismaisesti. Jo 37 sekunnin pelin jälkeen tilanne oli 1-3, tällä kertaa maalin luritti Brodeurille etunurkasta Modano (Boucher, Morrow). Tämän jälkeen alkoivat sitten vieraiden vaikeudet, ajassa 11.16 ja 11.25 ottivat pienen rangaistuksen ensin Norstrom kampituksesta ja sitten Modano koukkaamisesta. Ja jo ajassa 11.35 kotijoukkueen kakkosylivoimaan nostettu ja kauden avauspeliään pelannut Mike Rupp pääsi viimeistelemään isäntien kavennusmaalin lähes tyhjiin Zajacin ja Parisen rakentelemasta tilanteesta. Tämän jälkeen vieraat muuttivat taktiikkaansa puhtaasti rikkovan suuntaan ja tappoivat toisen jäähyn ilman lisätakaiskuja. Ajassa 14.58 vieraiden Boucher otti turhanoloisen koukkaamisjäähyn ja vieraat jatkoivat roikkukiekkojen heittelemistä vastustajan päätyyn. Peliä oli kuitenkin jäljellä vielä puolet, joten pikku hiljaa kotijoukkue alkoi saada otteen pelistä. Jäähyn vieraat onnistuvatkin tällä kertaa tappamaan, mutta ajassa 17.50 Brylin teki maalin katkaistuaan Starsin syötön keskialueella ja päästyään kahden Turcon kanssa.
Laukaukset NJ 9 - DAL 3, jäähyt NJ 0 - DAL 3x2 min.

3. erä
Kolmanteen erään kotijoukkue tuli vieraita valmiimpana, ja jo ajassa 21.32 Elias sohelsi kiekon maaliin maalinedusruuhkasta ja vei isännät johtoon. Dallasilla oli selvästi vaikeuksia muuttaa pelitapaansa puolustavasta hyökkääväksi ja isännät veivätkin peliä melko suvereenisti. Ajassa 25.48 Elias viimeisteli loppunumerot Giontan ja Martinin esityöstä. Kiekko livahti maaliin Turcon patjan alta hieman helpon näköisesti.
Erästä hyvän kuvan antaa laukaustilasto, NJ 13 - DAL 3. Ei jäähyjä.

Tavallaan peli toisti ensimmäisen ottelun kaavaa, alussa rynnisti vierasjoukkue, mutta mitä pidemmälle päästiin, sen vahvemmin ote siirtyi isännille. Toisaalta peli oli kuitenkin toisinnon sijasta jatkoa ensimmäiselle, nyt pelissä oli tolkku mukana alusta saakka ja playoff-pelin tunnelma vallitsi alusta loppuun.

Patrik Elias on ollut Devilsin ykköshahmo molemmissa peleissä, mutta tänään Gionta otti odotetun askeleen ja oli vahvasti mukana ratkaisemassa peliä. Brodeurin peli ilahduttaa tällä hetkellä samoin kuin Paul Martinin ja tämän illan erikoismaininnan ansaitsee Mike Rupp tärkeästä kavennusmaalistaan kauden (!) ensimmäisessä pelissään.

22.2.2008 Dallas Stars - NJ Devils 0-6 (0-2, 0-2, 0-2)

Kahden voiton jälkeen oli yhtä aikaa helppoa ja pirun vaikeata matkustaa Texasiin kolmanteen otteluun. Välillä tuntui siltä, että homma on hanskassa, välillä taas kädet tärisivät holtittomasti. Jotenkin paketti kuitenkin pysyi naruissa pelin aloitukseen saakka, ja kun kiekko putosi jäähän, kaikki ylimääräinen katosi - oli vain peli.

Tällä kertaa peliin lähdettiin samalla miehityksellä kuin edelliseen, ainoastaan pieniä ketjumuutoksia oli tehty aamujäiden perusteella. Ja viimeisen raportin mukaan kylmänä ollut Zach Parise lykättiin kakkosylivoimaan, ihan vain varuiksi.

1. erä
Alkuun nähtiin vieraiden terävä hyökkäys, mutta se unohtui pian, sillä kun Stars sai kiekon, se toi sen Devilsin alueelle ja pyöritti siellä peliä todella pitkään ja vaarallisesti. Jollakin kumman tavalla vain lopullisen vaaralliset laukaukset jäivät tulematta ja ikuisuudelta tuntuneen kieputuksen jälkeen Brodeur onnistui vangitsemaan kiekon tiikerisyöksyllään. Tämän jälkeen pelattiin tovin vuorohyökkäyksiä, kunnes ajassa 3.10 Dallasin Miettinen sai kakkosen ryntäyksestä. Devilsin ylivoima on toiminut mallikkaasti playoffeissa, ja niin se toimi nytkin, kun Devils käänsi peliä nopeasti keskialueella isäntien puolittaisen purun jälkeen ja Elias onnistui harhauttamaan Turcon sen verran, että kiekko lurahti maaliin. Tämän jälkeen peliä pelattiin taas vuoroin vieraissa, mutta maaleitta. Brodeur torjui pari kertaa vakuuttavasti ja tämä tilanne saattoi alkaa syödä miestä isäntien vaihtopenkillä. Ja jos se ei vielä alkanutkaan, niin viimeistään se alkoi, kun Zajac karvasi kiekon isäntien päädyssä rajulla taklauspelillään ja kaarsi sen jälkeen maalille onnistuen syöttämään Parisen avoimeen maalipaikkaan, josta tämä ei erehtynyt. Erää oli silloin jäljellä 12 sekuntia.
Laukaukset DAL 7 - NJ 5, rangaistukset DAL 1x2 min - NJ 0 min.

2. erä
Toinen erä alkoi lähes kirjaimellisesti siitä, mihin ensimmäinen päättyi, sillä 44 sekunnin pelin jälkeen Parise sooloili toisen maalinsa Turcon selän taakse (sooloili sikäli, että syöttöpiste olisi pitänyt merkitä juuri Turcolle...). Sen jälkeen toimitsijoita työllistivätkin pitkään vain jäähyilijät, sillä ajassa 10.54 Morrow otti kakkosen kampituksesta ja ajassa 13.45 vieraiden Martin sai neliminuuttisen tyrmättyään isäntien Halpernin. Kumpikaan näistä rangaistuksista ei poikinut maalia päähän tai toiseen ja kun jo alkoi näyttää, että tauko koittaa, iski vieraiden kakkosketju jälleen. Ajassa 19.35 Zajac ohjasi vieraiden neljännen maalin Parisen nopeasta ja kovasta syötöstä.
Laukaukset DAL 5 - NJ 8, rangaistukset DAL 1x2 min - NJ 1x4 min.

3. erä
Oppikirjatyylinen peli jatkui, kun vieraat onnistuivat viimeistelemään viidennen maalinsa vain 20 sekunnin pelin jälkeen. Maalin teki Elias nopeasta vastahyökkäyksestä, jossa Turcon torjuntatyöskentelyä haittasi väliin yrittänyt Dallasin pakki. Tämän jälkeen seuraava merkittävä asia oli vieraiden kaksi peräkkäistä jäähyä, jotka eivät kuitenkaan muuttaneet tilannetta. Pelin viimeinen maali nähtiin, kun vaihdosta tullut Parise kiiti ohi koko Stars-puolustuksen ja pääsi melko vapaasti maalille nostaen kiekon verkkoon ohi jäihin menneen Turcon.
Laukaukset DAL 7 - NJ 8, rangaistukset DAL 0 min - NJ 2x2 min.

Kolme tähteä saanut Martin Brodeur oli oikeastikin pelin ratkaisuhahmoja. Mies otti lähes pari gamesaveria joka erään ja lannisti osaltaan Starsin hyökkääjät. Myös oman päädyn rajut taklaukset veivät niin tilaa kuin henkeä kotijoukkueelta. Hyökkäyspäädyn taklauspeli ei tosin jäänyt juurikaan jälkeen puolustusalueen pommeista, siitä parhaana esimerkkinä tuo Zajacin alustama Devilsin toinen maali. Kaikkiaan voi sanoa, että Devils pelasi parasta peliään juuri nyt, tähän mennessä tärkeimmässä ottelussaan.

Brodeurin lisäksi erityisen kiitoksen ansaitsee etenkin Zach Parise, joka takoi tehot 3+1. Sellaisiin lukemiin ei Devilsissä ole koko kauden aikana ylletty montaakaan kertaa, hattutemppuja tuli koko kaudella kaksi, joten nyt kelpaa viskoa niin stetsonia kuin lippapipoakin. Myös Elias ja Zajac ansaitsevat erityismaininnan, mutta tosiasiassa tämä peli oli kyllä lopulta koko joukkueen voitto, joten bonuspussukka tyhjenee tänä iltana huimalla vauhdilla.

25.2.2008 Dallas Stars - NJ Devils 5-7 (1-2, 2-2, 2-3)

Ottelusarjan neljättä peliä odotettiin päivää pidempään kuin edellisiä, joten toisaalta palautteluaikaa oli enemmän, mutta toisaalta taas piti myös pitää ajatukset kasassa päivän kauemmin. Kolmannen ottelun yllättävän selkeänumeroinen voitto ei helposti nollaantunut, vaan vähän väliä hotellin käytäviltä löytyi tyhjyyteen tuijottavia ja typerästi hymyileviä Devilsin pelaajia, jotka paukuttelivat transsissaan henkseleitään monotonista rytmiä toistaen.

Kun kuvaan tulee mukaan mahdollisuus katkaista pudotuspelisarja, muuttuvat pelit vaikeammiksi. Näin ainakin väitetään, itselläni ei ole ollut tähän mennessä kunniaa kokea jatkoonmenon paineita, ei likikään. Viime kaudella voittoja pleijareissa tuli kaksi, edellisenä keväänä joukkue ainoastaan osallistui pudotuspeleihin. Mutta kun isommat pojat kerta sanoo, että se on vaikeaa, niin se on. Niin se on.

1. erä
Erän alkuun vieraat hyökkäsivät parikin kertaa melko terävästi, mutta tolppaa lähemmäs Dallasin maalia kiekko ei löytänyt. Parin minuutin pelin jälkeen Devilsin Rachunekille vihellettiin kaksiminuuttinen ryntäyksestä ja tällä kertaa tähän saakka virheettömästi toiminut alivoimapeli ei toiminut. Heti aloituksesta kiekko jäi pyörimään Devilsin alueelle ja vaikka vieraiden puolustus siivosikin ensimmäisen miehen kiekosta, ajautui kiekko maalin eteen, josta sen nappasi Lehtinen ja jatkoi sen nopeasti maalin takanurkalla vapaana naputelleelle Morrowille. Brodeur jäätyi keskelle maaliaan eikä yrittänytkään ehtiä peittämään avopaikkaa.
Kaksi minuuttia myöhemmin Rachunek paikkasi jäähynsä syöttämällä Parisen vapaaksi. Kaksi edellistä vieraiden vastaavanlaista tilannetta torjunut Turco joutui tällä kertaa antautumaan. Ja suoraan maalin jälkeisestä aloituksesta Brylin toi kiekon taas Starsin alueelle. Hetken syöttelyn päätteeksi Langenbrunner löysi maalin edestä Pandolfon, joka napautti kiekon maaliin.
Tämän enempää maaleja ei erässä nähtykään, vaikka isännille tuomittiin rangaistuslaukauskin. Modano ajautui yrityksessään niin pieneen kulmaan, että Brodeurin oli helppo torjua kiekko. Laukaukset DAL 7 - NJ 8, jäähyt DAL 0 min - NJ 1x2 min.

2. erä
Aivan erän alussa isännät painoivat lujasti peliä Brodeurin maalille, mutta Devils kesti. Eikä itse asiassa ainoastaan kestänyt, vaan Brodeur lähetti Parisen keskeltä nopeaan vastahyökkäykseen, jonka Zach päätti hallitusti maaliin.
Neljän minuutin pelin jälkeen Modano pääsi nokikkain Brodeurin kanssa ja onnistui löytämään tyhjän raon tolpan juuresta tuoden isännät taas maalin päähän. Mutta ajassa 15.59 oli taas vieraiden vuoro. Pariselle tuomittiin rangaistuslaukaus, jonka hän onnistuneesti suoritti. Tähän kuittauksena Zubov onnistui myös rangaistuslaukauksessa ajassa 18.39.
Laukaukset DAL 6 - NJ 7, ei jäähyjä.

3. erä
Ja jälleen vieraat olivat terävinä erän alussa. Stars tukki hyvin siniviivan eikä päästänyt Devilsin ykkösnyrkin miehiä siitä läpi kiekon kanssa. Jäihin taklatun Maddenin jäljiltä kiekko kuitenkin livähti linjasta läpi ja laidasta nopeasti perään puikahtanut Gionta ajoi maalille nostaen kiekon ohi Turcon. Ajassa 23.19 kotijoukkue tuli sitten taas maalin päähän, kun vanhat sotaratsut Lehtinen ja Modano viimeistelivät maalin Turcon avauksen jäljiltä. Maali syntyi omituiselle lörppyvedolla, joka upposi helposti Brodeurin hanskakäden puolelle.
Ajassa 25.02 vieraiden kolmosketju rakensi sitten Devilsin tähän mennessä komeimman maalin pudotuspeleissä. Kiekko kulki usealla nopealla syötöllä lopulta Pandolfolle, joka laukoi maalin helposti ohi pöllämystyneen Turcon. Mutta vieläkään kotijoukkue ei luovuttanut, vaan Lehtinen runnoi kiekon lähes väkisin tolpan juuresta Brodeurin maaliin ajassa 27.05. Tämän jälkeen kotijoukkue otti aikalisän sekä hieman myöhemmin Turcon pois maaliltaan. Kertaalleen Devils sai kiekon jo keskialueelle, mutta laukausyrityksen peitti Stars-puolustaja. Tämän jälkeen Morrowilla oli avopaikka takanurkalla, mutta mies ajautui miinuskulmaan ja laukoi maalin taakse. Kun vieraat hetkeä myöhemmin saivat kiekon uudelleen keskialueelle, ei siellä enää hätäilty, vaan ajettiin aina Dallasin alueelle asti, missä Pandolfo toimitti kiekon maaliin viimeisen kerran tässä ottelusarjassa.
Harmillisesti peli katkesi yhdeksän sekuntia ennen loppusummeria. Koska eroa oli kuitenkin kaksi maalia, kiekko oli keskialueella eikä kumpikaan osapuoli nähnyt tarpeelliseksi aloittaa uutta peliä yhdeksän sekunnin pelaamiseksi, jäi tämän ottelun mitaksi 29.51.
Laukaukset DAL 4 - NJ 7, ei jäähyjä.

Vaikka ottelussa tehtiin kaksi hattutemppua ja vaikka sarja katkesi suoraan neljässä pelissä, minusta on ihan ensimmäiseksi aiheellista kiittää Pokia hienoista peleistä. Kuten mies itse jälkilöylyissä totesi, ei yksikään peleistä ollut mikään läpihuutojuttu, jopa tuo sarjan kolmas peli olisi saattanut kääntyä aivan toiseen suuntaan, ellei Brodeur olisi ottanut muutamaa hyvää torjuntaa heti alkuun. Oli muutenkin kaikin puolin ilo ja kunnia saada pelata playoffeja Pokin kaltaisen konkarin kanssa, kaikki sujui ja sopiminen toimi. Kiitos!

Sitten niihin hattutemppuihin, kumpikin niistä oli tietyllä tapaa epäpuhdas, koska Parise teki yhden maaleistaan rangaistuslaukauksella ja Pandolfo tyhjiin, mutta ei niiden arvo siitä alennu. Itse asiassa niiden arvo jopa ylenee ensinnäkin siksi, että niitä tuli kaksi samaan peliin, toiseksi sen takia että Pariselle tämä oli toinen perättäinen ja kolmanneksi siksi, että kun Elias jäi maaleitta, nousi seuraavista ketjuista ratkaisijoita. Elias oli nimittäin viimeistellyt kaikkien kolmen edellisen pelin voittomaalin, tänäänhän siitä vastasi Pandolfo.

Oduya, joka runkosarjan 21 ottelussaan sai yhden syöttöpisteen nappasi niitä nyt kaksi yhdessä matsissa. Ja vaikka Brodeurille meni tässä ottelussa ainakin kaksi omituisen helpon oloista maalia, otti mies niin monta tyrmäävän hyvää koppia, ettei häntäkään voi tänään paljon moittia. Itse asiassa ei nyt ketään moitita, nyt otetaan rennosti - mahdollisesti jopa keskiviikkoon asti.

5.2.2008 NJ Devils - Nashville Predators 7-4 (0-1, 3-2, 4-1)

2008-02-09T19:01:00.001+02:00

Tiistaina pelattiin New Jerseyssä kauden viimeinen runkosarjaottelu, johon vieraaksi saapui kovassa kunnossa oleva Predators Nashvillen laulumailta. Syksyllä Devils haki pisteet alkukankealta Predatorsilta lukemin 5-1, mutta nyt odotettiin aivan toisenlaista kyytiä.

1. erä
Ottelun alku oli varsinkin kotijoukkueen kannattajille kaameaa katsottavaa. Isäntien peli oli sekaisin ollen parhaimmillakin hetkillä korkeintaan säälittävää punnerrusta. Tuomarin toiminta sekoitti peliä vielä lisää, mies vihelteli kotijoukkueen miehiä penkille pariin otteeseen aika randomilla. Ensimmäisen jäähyn aikana syntyi vieraiden ensimmäinen maalikin, tosin varsinaisesta yv-maalista ei sikäli ollut kyse, että maalin teki Devils-puolustaja katkaistuaan ensin Nashvillen hyökkääjän syötön laidasta maalille. Katkon jälkeen vauhti ei enää pysähtynyt ajoissa, vaan mies ajoi kiekon suoraan omaan maaliin.
Laukaukset kotijoukkueelle 7-3, jäähyt 2x2 min - 0 min.

2. erä
Erää ei ehditty pelata kuin 22 sekuntia, kun kiekko oli taas isäntien maalissa - ja taas oman puolustajan toimittamana. Tällä kertaa söhellyksessä avusti myös Martin Brodeur, jonka taakse kiekollinen puolustaja juuttui. Vajaata minuuttia myöhemmin syntyi Nashvillen kolmas maali, ensimmäinen Nashvillen pelaajien tekemä sellainen. Tämän olisi luullut jo käyvän Devilsin selkärangan päälle, mutta toisin kävi. Joukkue alkoi taklata, luistella ja yrittää joka tilanteessa loppuun asti. Ja kun ajassa 12.26 syntynyt Devilsin avausmaali oli ei ainoastaan oma maali, vaan jopa oma maali tyhjiin Predatorsin Masonin lähdettyä maalinsa suulta Devilsin tulevan jäähyn johdosta (jäähyhän jäi sitten vielä tulematta...), niin se oli omiaan nostattamaan henkeä entisestään. Ja kun ensin Karel Rachunek teki poikkeuksellisen rohkean ratkaisun ja nousi syvältä omalta alueelta maalintekoon ajassa 14.41 ja 17 sekuntia myöhemmin Patrik Elias tasoitti pelin, niin yhtäkkiä Devils oli täysin mukana pelissä. Ratkaisut jäivät sitten kolmanteen erään, sillä enempää maaleja ei enää tässä erässä nähty.
Laukaukset vieraille 4-8, jäähyt isännille 1x2 min - 0 min.

3. erä
Ajassa 22.17 Predators sai ensimmäisen ja ainoan rangaistuksensa. Jäähy vihellettiin Legwandille huitomisesta. Mies ei ehtinyt istua jäähyään puolta minuuttiakaan, kun Travis Zajac ohjasi kiekon maaliin vaikeasta asennosta aloituspisteen kaarelta ja vei isännät johtoon. Erän seitsemännellä ja kahdeksannella minuutilla Elias teki pelin kolmannen ja neljännen maalinsa (avausmaali merkittiin Eliasille) ennen kuin ajassa 27.55 Erat kavensi lukemiksi 6-4. Gionta kuitenkin luikerteli vielä kerran maalintekoon runsas minuutti ennen ottelun loppua ja viimeisteli loppunumeroiksi 7-4.
Laukaukset isännille 8-3, jäähyt 1x2 min - 1x2 min.

Ottelu oli kovin kaksijakoinen, toisen erän alkupuolelle saakka peli oli Predatorsin hallussa ja isännät eivät saaneet juonesta kiinni. Kuten jo aiemmin mainittiin, vieraiden kolmas maali sytytti jostakin syystä isännät ja Devilsin avausmaali antoi uskoa universaalista oikeudenmukaisuudesta. Sen jälkeen kotijoukkueen peli loksahti uomiinsa ja Predators joutui katsomaan sivusta, kun Devils ykköskenttänsä ja Eliasin johdolla meni menojaan.

Patrik Elias oli tulessa ja teki ensimmäisen kerran hattutempun tällä kaudella - ja sai vielä yhden maalin kaupan päälle. Seitsemästä tehdystä huolimatta ainoastaan John Madden sai tililleen enemmän kuin yhden tehopisteen Eliasin lisäksi syötettyään kaksi Eliasin maaleista. Puolustus toimi kokonaisuudessaan hyvin katastrofialun jälkeen ja jos jostakin voi olla tyytyväinen niin siitä, että peli kyettiin kääntämään noinkin hyvin noinkin huonon alun jälkeen. Lisähuomiona on pakko mainita, että Rachunekin maali oli vasta kolmas puolustajan tekemä koko kaudella ja tällä kertaa se oli hyvin ratkaisevassa asemassa siinä mielessä, että juuri pelin siinä vaiheessa toisen maalin saamisen pitkittyminen olisi taas aiheuttanut vakavaa ranteiden kylmettymistä.

31.1.2008 NJ Devils - Buffalo Sabres 3-4 (1-2, 1-1, 1-1)

2008-01-31T23:07:00.000+02:00

Torstai-illan puhteena oli vuorossa Buffalon vierailu New Jerseyssä. VL:n luotsaaman Sabresin kanssa on veivattu monenlaista peliä aikojen kuluessa, mutta tuoreimpana olivat muistissa syyspuolen tappiot niin harjoituskoitoksissa kuin varsinaisessa sarjapelissäkin. Kauden avausottelussa Sabres niisti pisteet Devilsiltä 4-2 -voitolla ja nyt lähdettiin hakemaan revanssia.

1. erä
Buffalo käänsi hanakasti peliä ja ajoi Martin Brodeurin vartioimalle maalille tuon tuostakin. Vain laukaukset jäivät usein puuttumaan joko Devils-puolustuksen ansiosta tai vain sattuman kaupalla. Tosin jo puolentoista minuutin pelin jälkeen laukaus osui ja upposikin, laukojana Paille. Sen jälkeen isännät joutuivat jäähyntappohommiin Andy Greenelle vihelletyn kampitusjäähyn ajaksi. Alivoima onnistuikin ainakin paperilla, tosin yhdeksän sekuntia jäähyn päättymisen jälkeen koko Devils-paketti oli levällään kuin kurpitsapään eväät ja vieraiden Roy vei Sabresin jo kahden maalin johtoon.
Ajassa 6.46 oli sitten vieraiden Paetschin vuoro jäähdytellä hetken jäähylaatikossa. Hetki jäi tosin lyhyeksi, kun jo puoli minuuttia myöhemmin toimitettiin ensin kiekko Millerin syliin, sitten perässä meni Patrik Elias eikä Miller osannut päättää, mitä pitäisi sylissä. Lopulta Miller oli maalinsa takana, Elias maalin edessä ja kiekko maalissa. Hieno kuvio! Siihen erän hehkutushetket sitten loppuivatkin, laukaukset isännille 8-3, jäähyt siis 1x2 min - 1x2 min.

2. erä
Erän ensimmäinen tilastotapahtuma oli Zach Parisen ryntäysjäähy ajassa 11.32. Seuranneella ylivoimalla Buffalon peli oli aivan sekaisin ja isännät olivat pariinkin otteeseen hilkulla tehdä alivoimamaalin - mutta kun ei mene eikä onnistu niin ei eikä ei.
Ottelun puolivälin hetkellä Sabres sitten näytti, että menee ja onnistuu, tekijänä Stafford. Ja jollei Pandolfo-Langenbrunner -kaksikko olisi vain viisikymmentä sekuntia myöhemmin rynninyt tasoitusta Millerin lahjasyötöstä, olisi peli pikku hiljaa alkanut olla ohi. Sen jälkeen väännettiinkin yli neljä minuuttia pystypainia ennen kuin taukosummeri pelasti.
Laukaukset 8-5 isännille, jäähyjä Devilsille 1x2 min.

3. erä
"Langsin" kavennus nostatti henkeä kopissa (sen jälkeen kun henki taas yleensä kulki) niin, että Prudential Centerin jäälle luisteli tasoitusnälkäinen kotijoukkue. Ja jo puolen minuutin pelin jälkeen Brodeur heitti kiekon Colin Whitelle, joka jatkoi Eliasille keskialueelle. Patrik pääsi yksin Milleriä vastaan ja vihdoinkin läpiajo onnistui. Harhautus ei ollut mikään upea, mutta tällä kertaa maaliin päätyi vain kiekko, ja Millerkin pysyi maalin etupuolella.
Tästä oli hyvä jatkaa. Tosin Buffalo ei lannistunut sekään tasoituksesta yhtään, vaan jatkoi omaa ja vaarallista peliään. Ja ajassa 23.17 Devils-pakille tuli oman alueen kulmassa kiire. Mies nakkasi nopean purkusyötön järjenvastaisesti suoraan oman maalin eteen, josta Connolly laittoi sen one-timerilla (ainakin lähes one-timerilla) maaliin ohi hölmistyneen Brodeurin.
Tämän jälkeen Devils yritti taas tasoittaa peliä. Sabres taas purki rauhallisesti ja kylmästi kiekkoa pois alueeltaan, tukki linjat ja pelasi kaikkiaan järkevästi. Ja kun samaan aikaan isäntien ranteet jäätyivät jäätymistään, meni Devilsin peli punnertamiseksi. Runsaat kaksi minuuttia ennen erän loppua Paille sai huitomisjäähyn, mutta sekään ei auttanut kotijoukkuetta, vaan Sabres onnistui pitämään johtonsa loppuun saakka. Laukaukset 7-4, ei muita jäähyjä Paillen rangaistuksen lisäksi.

Devilsin peli oli jälleen/edelleen alusta alkaen todella väkinäistä. Läpiajoja tuhrittiin, laukaukset lähtivät pitkin seiniä, mikäli ollenkaan lähtivät eivätkä syötöt löytäneet perille. Tällä kertaa isännille merkittiin jopa yllättävän paljon laukauksia, mutta nekään eivät nyt paljon lämmittäneet, paitsi Milleriä vieraiden maalilla. Brodeur ei ollut tappioon syypää, päinvastoin mies teki jopa muutaman huippupelastuksen. Puolustuspeli ei vain joukkueelta ottanut sujuakseen edes sen vertaa kuin takkuillut hyökkäyspeli.

Elias sai kahdella maalillaan ykköstähdet, muut menivät vieraiden Paillelle ja Connollylle. Devilsin puolustajista positiivisimman kuvan antoi kylmäksi ennen peliä ennustettu White (saattoi yllättää positiivisesti, koska odotukset olivat niin nollissa...), muista ei ole paljon sanottavaa - ainakaan julkaisukelpoista sellaista. Hyökkääjistä huolestuttavimmin kadoksissa oli koko kakkosketju Zajac-Gionta-Parise. On suorastaan surullista, kun Giontan peli ei ala kulkea, vaikka miestä on kokeiltu vaikka minne. Kolmosketjukomennus alkaa lähestyä, tosin sitten menee pian kolmosen(kin) peli sekaisin. Puhtaahkoin paperein pääsevät vain Elias, Pandolfo, Langenbrunner sekä erikoiskentissä pelanneet Arron Asham ja David Clarkson.

Runkosarjaa on jäljellä New Jerseyn osalta enää kahden pelin verran ja vastaan tulevat konferenssin ykkönen ja kakkonen eli Detroit ja Nashville. Eli nyt on korkea aika saada peli uomiinsa kevään tärkeimpien pelien lähestyessä. Ensi viikko näyttää, kuinka tässä onnistutaan!

29.1.2008 Los Angeles Kings - NJ Devils 2-3 (1-1, 0-0, 1-2)

2008-01-30T18:21:00.000+02:00

Kingsin ja Devilsin välinen viikonloppukierroksen peli pelattiin jo tiistai-iltana johtuen lähinnä vieraiden aikataulullisista ongelmista. Kotijoukkueelle täytyykin siksi esittää erityiskiitos siitä, että peliaika järjestyi nopeasti tarjoamistani sangen pienistä aikaikkunoista huolimatta.
Ottelu pelattiin myöhäisotteluna täpötäydessä Staples Centerissä ja se alkoi pirteästi. Jotakin kuitenkin tapahtui ja mitä pidemmälle peli eteni, sitä enemmän pelaajat kipsaantuivat. Lopulta peli oli niin jäykkää, että ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa managerit alkoivat yksissä tuumin suunnitella illan otteluun pohjautuvaa elokuvaa, jonka nimeksi tulisi "Pelko ja yliyrittäminen". Asian tiimoilta otettaneen yhteyttä Markus S*liniin (nimi muutettu käräjä*ikeuden mä*räyksestä).

1. erä
Ottelu alkoi vierasjoukkueen hienoisesti hallitessa tapahtumia. Peli aaltoili vauhdikkaasti päästä toiseen ja avoimia tilanteita syntyi, mutta ilman tulosta. Juuri kun pelin toinen minuutti oli täyttymässä, hyökkäsi vieraiden vaarallinen kolmosketju varsin organisoidusti isäntien alueelle ja hetken hakemisen jälkeen Sergei Brylin käänsi syötön ovelasti maalin "väärälle" nurkalle, jonne juuri luisteli Jay Pandolfo, joka sai napauttaa kiekon aika lailla tyhjiin.
Tämän jälkeen ottelu alkoi pikku hiljaa tasaantua ja kun erän puoliväli oli ylitetty, voi sanoa otteen siirtyneen kotijoukkueelle. Useammankin kerran Kings-hyökkääjät pääsivät ylivoimahyökkäyksiin tai jopa läpiajoihin, mutta jos Martin Brodeur ei torjunut, niin kiekko lauottiin yli tai ohi maalista. Samanlaista viimeistelytaitoa nähtiin myös harvenevissa vastahyökkäyksissä LaBarberan maalin tuntumassa. Lopulta ajassa 8.36 Kopitar iski isännät tasoihin kaukaa ammutulla onetimerlaukauksella tolpan juureen, syöttäjänä Nagy. Maalin edessä haahuili maskia tekemässä ja mahdollisesti jopa Brodeuria tönimässä oma mies, nuori puolustaja Johnny Oduya (ruåttalainen, prkl!).
Laukaukset erässä vieraille 4-5, ei jäähyjä.

2. erä
Vieraat pyrkivät saamaan otteen takaisin itselleen heti erän alussa, mutta Kings kesti. Erän edetessä ranteet alkoivat jäätyä puolin ja toisin ja lopulta erän ainoaksi tilastomerkinnäksi jäi vieraiden Brian Giontan kaksiminuuttinen huitomisesta. Laukaukset vieraille 4-7.

3. erä
Erää ei ollut pelattu kuin runsaat puoli minuuttia, kun Devils pelasi kiekkoa taaksepäin keskialueella. Puolustaja ei kuitenkaan saanut lujaa syöttöä kiinni, vaan kiekko meni ränniin ja aina toiseen laitaan asti, josta sen ehti nappaamaan kotijoukkueen Dustin Brown. Mies ajoi kiekon kanssa maalille ja ohitti helposti surullisen yksinäisen oloisen Brodeurin. Vierasjoukkueen peli sekosi tämän nopean ja epäonnisen maalin takia pahoin, mutta Devilsin kannattajien onneksi ei lopullisesti.
Kun minkäänlaiset kuviot eivät tuntuneet onnistuvan, otti Patrik Elias aloitteen omiin käsiinsä ja riisti kiekon keskialueella. Mies toi kiekon isännän ottein Kingsin puolustusalueelle, ajautui ensin kulmaan, otti siellä vastaan parin äijän taklaukset ja pujottautui sitten maalille ja toimitti pelivälineen Los Angelesin maaliin rystylaukauksella. Peli oli tasan ajassa 23.13 eikä maaliin mitenkään voinut löytää syöttäjiä (tai no, ennen vanhaan kun Wayne G vielä pelasi, olisi hänelle varmaan annettu tuostakin syöttöpiste, varsinkin jos olisi pelannut maalin tehneessä joukkueessa...).
Ajassa 24.52 isäntien sankarina hetken paistatelleelle Brownille vihellettiin rangaistus koukkaamisesta. Mies ehti istua laatikossa puolentoista minuuttia odottamassa poispääsyä, kunnes se tarjoutui hänelle aivan liian aikaisin. Brodeur avasi pelin ykkösylivoimasta paikan saaneelle Jamie Langenbrunnerille. "Langs" toi kiekon yli keskialueen ja aina syvälle Kingsin puolustusalueelle asti. Etsittyään ensin turhaan tilaa vasemmalta hän lähti viivan kautta siirtymään oikeaan laitaan. Tässä vaiheessa kotijoukkueen neliö kuitenkin hajosi ja maalin edessä odottaneen Eliasin suuntaan aukeni syötön mentävä väylä. "Langs" pisti nopean kiekon kohti Eliasia ja tämä käänsi sen suoraan maalin ylänurkkaan.
Jäljellä olleiden kolmen ja puolen peliminuutin aikana Kings yritti kaikin keinoin tasoittaa peliä siinä kuitenkaan onnistumatta. Edes viimeisten 26 ylivoimapeli ei auttanut, vaan peli päättyi vieraiden niukkaan voittoon. Laukaukset viimeisessä erässä isännille 4-3, jäähyt LA 1x2 min, NJ 1x2 min.

Ottelu oli tosiaan luonteeltaan hyvin kaksijakoinen, alun iloinen ja avoin peli muuttui ottelun loppua kohden yhä enenevässä määrin väkinäiseksi puurtamiseksi. Syynä tähän oli osaltaan se, että onnistumisia ei esim. toisessa erässä tullut, mutta osaltaan varmasti myös se, että silmiinpistävän usein syötöt eivät menneet osoitteeseensa eivätkä onetimerit lähteneet aiotusti. Nämä ilmiöt johtivat siihen, että kiekkoa alettiin viedä maaliin väkipakolla.

Ottelun tähdistöön nimettiin ansaitusti Elias sekä kotijoukkueen laihahkoksi (?) lohduksi Kopitar ja Brown. Vieraiden onnistujiin lukeutuvat ylivoimassa kunnostautunut Langenbrunner sekä jarrukentän ikinuori Pandolfo, joka jatkaa uskomatonta kauttaan ollen nyt joukkueen sisäisen maalipörssin kakkosena 18 osumalla ja pistepörssissäkin kolmantena Eliasin ja Brylinin jälkeen. Risuja voisi halutessaan jakaa koko joukkueelle siitä, ettei laukauksia saada aikaiseksi tuon enempää (15), mutta antaa nyt olla. Täällä ei joukkuetta piiskata "väärin voitettu" -periaatteella, vaan ihan mielivaltaisesti.

25.1.2008 NJ Devils - Washington Capitols 8-5 (2-2, 4-3, 2-0)

2008-01-26T00:23:00.000+02:00

Alkuviikolta viikonlopulle siirretty Devilsin ja Capitolsin välinen ottelu pelattiin perjantai-iltana New Jerseyssä. Peli oli varsin avointa ja maaleja syntyi enemmän kuin omiksi tarpeiksi.

1. erä
Peliä pelattiin varsin tunnustellen aina siihen saakka, kun isäntien Johnny Oduya otti vieraiden Bäckströmiä epähuomiossa vähän korkealla mailalla ja sai heti neliminuuttisen. Pian sen jälkeen vieraiden Nylander törkeili itselleen kakkosen ja sitten alkoi soida. Vieraiden Gordon iski kaksi kertaa alle puolessa minuutissa. Onneksi kuitenkin myös kotijoukkue heräsi ja ajassa 7.06 Travis Zajac teki tärkeän kavennusmaalin vahvalla yksilösuorituksella. Minuuttia myöhemmin Patrik Elias nosti kotijoukkueen tasoihin alivoimalla. Laukaukset vieraille 2-7, jäähyt NJ 1x4 min, WSH 2x2 min.

2. erä
Noin puolentoista minuutin pelin jälkeen Elias nosti isännät johtoon. Sitten koittikin isäntien ja etenkin Martin Brodeurin musta hetki. 24 sekuntia Devils-maalin jälkeen vieraat tasoittivat ja 8 sekuntia myöhemmin he olivat johdossa. Tässä tilanteessa Brodeuria oltiin jo ottamassa pois maaliltaan, mutta sitten valmennusjohdon muistui mieleen karvaat kokemukset Dallas-ottelusta ja Martin sai jäädä. Kevin Weekes sai jatkaa "pullaa ja voita" -kuuriaan joukkueen tiloissa. Erän jälkimmäisellä puoliskolla Devils teki kolme lisämaalia Capitolsin yhtä vastaan, joten tilanteessa 6-5 lähdettiin toiselle erätauolle. Devilsin maaleista vastasivat Zach Parise, Jamie Langenbrunner ja Sergei Brylin, vieraiden maalin teki Ovechkin. Langenbrunnerin maali oli myös ns. pikamaali, vain 12 sekuntia tasoituksen jälkeen syntynyt ja lisäksi nollakulmasta lauottuna aiheutti Kölzigille vaihtokomennuksen. Laukaukset 5-7, jäähyt NJ 1x2 min, WSH ei jäähyjä.

3. erä
Viimeisessä erässä Brodeur alkoi yllättäen torjua vetoja ja torjuikin lopulta kaikki vastustajan yritykset. Kun erän yhdeksännellä minuutilla kotijoukkueen Brian Gionta ja Brylin iskivät vielä maalin mieheen, päättyi peli isäntien 8-5 -voittoon. Laukaukset 3-7 vieraille, jäähyt NJ 1x2 min, WSH 1x2 min.

Takkuileva alku kääntyi tällä kertaa parempaan pelin edetessä. Brodeur hoiti kolmannen erän niin hyvin, että on suuresti mahdollista, että kaksi ensimmäistä erää pyyhkiytyvät tyystin pois muistista. Tähdistöön ei kuitenkaan tällä myöhäisellä parannuksella enää vääntäydytty.

Kotijoukkueen sankareiksi nousivat kaksi maalia tehneet Brylin (VoM) ja Elias sekä nuori puolustajalupaus Andy Greene kolmella maaliin johtaneella syötöllään. Greene on pelannut kaikki tämän kauden pelit ja oli tähän mennessä koonnut kuusi syöttöpistettä ja nyt siis sai siihen puolet lisää yhdessä ottelussa. Toinen, hieman kyseenalaisempi parantaja oli Johnny Oduya, joka edellisissä 17 pelaamassaan ottelussa ei ollut saanut yhtään rangaistusta ja hankki nyt kuusi minuuttia yhdessä pelissä.

Pelin viralliseen tähdistöön nousivat Brylin, Greene ja Capitolsin Gordon.

19.1.2008 San Jose Sharks - NJ Devils 4-7 (0-1, 2-2, 2-4)

2008-01-19T23:03:00.000+02:00

Devils matkusti lauantai-illan peliin HP Pavilioniin taistelemaan tärkeistä pisteistä hankalan Sharks-joukkueen kanssa. Syksypuolen kohtaaminen oli tiukka, vaikka melko runsasmaalinen päättyen Devilsin 6-4 -voittoon ja samanlaista hurlumheitä pelättiin nytkin. Varsinkin Coloradon kanssa sellaisia pelejä on nyt pelattu jo neljällä kaudella ja aina ne osaavat olla yhtä väsyttäviä ja hermojaraastavia.

1. erä
Ottelun alussa molemmilla joukkueilla tuntui olevan pahasti jäykkyyttä ranteissa, sillä jos paikkoja tulikin, niin ne hukattiin huonoilla ratkaisuilla kerran toisensa jälkeen. Devils pyrki järkyttämään fyysisellä pelillä isäntien hyökkäyksenrakentelua ja ehkä osittain jopa onnistui yrityksessään tässä erässä.
Erän tilastotapahtumat pakkautuivat aivan sen viime minuuteille. Ajassa 8.23 Brian Gionta vei vieraat johtoon rystypujotuksella maalin edestä. Ja hetkeä myöhemmin Devilsin jäähypörssiä johtava Vitaly Vishnevski sai kakkosen koukkaamisesta. Siinä ne sitten olivatkin, laukaukset menivät vieraille selvästi 3-10.

2. erä
Toisen erän alku oli rauhallinen. Ainoa merkintä erän alussa oli kotijoukkueen Carlelle vihelletty rangaistus. Mutta sitten alkoi tapahtua.
Ajassa 14.13 Gionta vei vieraat kahden maalin johtoon ja sen jälkeen maaleja tehtiin vuorotahtiin niin, että vain runsaan kahden peliminuutin päästä 0-2 -maalista peli olikin 2-3. Isäntien maaleista vastasivat Setoguchi ja Michalek, Devilsin maalin iski Jay Pandolfo. Sitten tämä myräkkä loppui ja yli kolme ja puoli seuraavaa peliminuuttia mentiin ilman maaleja ja päädyttiin erätauolle. Laukaukset erässä 6-7 vieraiden hyväksi, jäähyt SJ 2x2 min, NJ ei jäähyjä.

3. erä
Kolmannen erän maalinteon aloitti Patrik Elias jo ensi minuutilla. Sitten mentiin taas hetki vuorovedolla, kunnes ajassa 24.36 kotijoukkueen maalivahti avasi hätäisesti nurkasta suoraan maalille Zach Parisen lapaan. Sidottunakin mies onnistui sysäämään kiekon maaliin ja vei Devilsin kolmen maalin johtoon. Sharksin ehdoton ykköspelaaja Marleau kavensi vielä sinnikkäällä yksilösuorituksella, mutta ajassa 27.43 Dainius Zubrus lopetti kotijoukkueen pyristelyn viimeistelemällä Devilsin seitsemännen ja ottelun viimeiseksi jääneen maalin. Laukaukset vieraille 5-7, jäähyt SJ 0 min, NJ 1x2 min.

Kun San Jose toisessa erässä sai maalinteon juonesta kiinni, peli muuttui jälleen maalintekokilpailuksi ainakin lyhyehköjen jaksojen ajaksi. Vaikka vieraat pysyivät koko ajan takaa-ajettavina, ei mieleen välillä voinut olla hiipimättä muisto parin pelin takaisesta Stars-pelistä, jossa toisen erän romahduksen takia kaveri päästettiin rinnalle ja ohi kolmen maalin johtoaseman jälkeen. Näin ei kuitenkaan tällä kertaa päässyt käymään, kiitos hieman maltillisemman puolustamisen.
Taklauspeli oli numeroiden valossa paremmin hallussa Devilsillä (22-40), mutta isäntien Marleauta ei taklauksilla horjutettu. Varsinkin toisen kahdesta tekemästään maalista mies teki täysin vieraiden kovistakin otteista välittämättä. Devilsin riveissä kolmosketju Pandolfo - Brylin - Langenbrunner esitti vähän samantyylistä peliä ja teki kaksi maaliaan puoliväkisin, vaikka hienon syöttöpelin päätteeksi.

Ottelun parhaana palkittiin Brian Gionta, joka teki 2 maalia ja tuntuu sopivan hyvin kakkosketjun keskusmieheksi, johon rooliin häntä on nyt alettu sovitella. Kolmosketjun Pandolfo sai kolmostähden, mutta koko kolmosketju olisi (taas) ansainnut maininnan. Hämmästyttävää on seurata esim. Sergei Brylinin tehokasta peliä, tänäänkin kolmosketjussa kaksi maalisyöttöä ja niinpä koko kauden tilastossa mies on aivan Eliasin kannoilla kakkosena.

16.1.2008 Philadelphia Flyers - NJ Devils 2-3 ja. (0-1, 1-1, 1-0, 0-1)

2008-01-16T22:47:00.000+02:00

New Jerseyn uusi ja yskähtelevä vuosi jatkui Philadelphia Flyersin kourissa. Pelillinen ilme ei ollut edellisistä kompuroinneista juurikaan parantunut, mutta pelikurissa saattoi olla asteen parannus Dallas-otteluun verrattuna. Lopulta Devilsistä löytyi jopa jonkinlaista taistelutahtoakin, kun aivan ottelun lopussa ja jatkoajalla isäntäjoukkuetta vietiin kuin märkää lapasta.

1. erä
Ottelu alkoi tunnustellen, mutta jo ajassa 1.24 Sergei Brylin nappasi hyökkäyspään aloituksen itselleen ja vääntäytyi estelyistä piittaamatta maalintekoon. Tämän jälkeen kotijoukkue otti tarkasti sekä aloitukset että Devilsin pelaajat. Isännät veivätkin lopulta koko ottelun taklaukset selkeästi itselleen luvuin 37-29. Erässä nähtiin myös kaksi epäonnistunutta rangaistuslaukausta, joista ensimmäisen kävi suttaamassa joku isäntäjoukkueen hemppa ja toisen Devilsin John Madden. Laukaukset vieraille 3-5, jäähyt PHI 1x4 min (Briere teloi rumasti Maddenin puoleksi erää sairastuvalle), NJ 1x2 min.

2. erä
Erän kolmannella minuutilla kotijoukkueen Richards toi Flyersin tasoihin. Tässä tilanteessa mentiin erän puoliväliin saakka, kunnes avausmaalin tehnyt Brylin syötti Jay Pandolfon maalintekoon. Tämän jälkeen hiljennyttiin taas tasaiseen vääntöön, jonka rikkoi ainoastaan erän ainoa ja ottelun viimeinen jäähy, joka vihellettiin täysin käsittämättömästi Colin Whitelle. Laukaukset vieraille 5-7.

3. erä
Erää pelailtiin pitkästi ilman kohahduksia, ainoastaan kotijoukkueen hermostunut ja alituiseen ketjuja rukkaillut valmentaja piti yleisön hereillä. Lopulta nämä muunnokset ilmeisesti tuottivat tulosta, kun vajaat kaksi minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppua Briere tasoitti pelin ja herätti kotiyleisön ja vierasjoukkueen. Erän loppu mentiin koko lailla yhtä maalia, mutta ilman tulosta. Laukaukset vieraille 3-6, ei jäähyjä.

Jatkoaika
Jatkoaika alkoi siitä mihin varsinainen peliaika päättyi. Devils vei ja Flyers sinnitteli. Kesken painostuksen kotijoukkueen Richards pääsi yksin läpi ja perässä luistellut Devils-hyökkääjä rikkoi häntä (ainakin tuomarin näkemyksen mukaan). Richardskaan ei onnistunut rangaistuslaukauksella kiekkoa maaliin toimittamaan, joten jatkoaika jatkui, kunnes ajassa 33.21 vieraiden kolmosketju ratkaisi pelin. Maalin rakensi Brodeurin syötön jälkeen parivaljakko Jamie Langenbrunner - Pandolfo jälkimmäisen saadessa kunnian viimeistellä voittomaalin takanurkalta Langenbrunnerin oikea-aikaisesta ja millintarkasta syötöstä. Laukaukset vieraille 1-3, ei jäähyjä.

Devilsin maalinteko oli tänään a)melko hukassa ja b)täysin kolmosketjun varassa. Pandolfo keräsi tehot 2+0 ja Brylin 1+1. Heidän lisäkseen vieraista pisteille pääsivätkin sitten ainoastaan Langenbrunner ja Brodeur tehoin 0+1. Kakkosketjun keskellä ensi kertaa kokeiltu Brian Gionta oli pirteä, mutta laukauksista puuttui tarkkuutta ja voimaa. Brodeur oli luotettava viime pelin romahduksen jälkeen.

Tämä selkeä pakkovoitto hoidettiin rimaa hipoen, eikä päänsilityksiä paljon jaella. Mutta eipä taida kuulua karjumistakaan paluumatkalla. Hyvä niin.

14.1.2008 Dallas Stars - NJ Devils 7-5 (1-4, 5-0, 1-1)

2008-01-14T22:54:00.000+02:00

Nyt on aika New Jerseyn poikien ottaa pää pois sieltä, mihin Sundin ei paista ja herätä uuteen vuoteen. Dallasin vierailu sujui enemmän kuin mainiosti kokonaisen erän ajan ja sen jälkeen alkoikin vieraiden vaihtopenkin takana kalju hiota, kun alkoi Martin Brodeur / Kevin Weekes -show. Ensimmäisessä erässä mallikkaasti torjunut Brodeur olikin yhtäkkiä hukassa kuin peräkylän mummo Ideaparkissa eikä tilannetta auttanut se, että maalille vaihdettu Weekes toimi kuten sen mummon sokea äiti. Dallas vei ansaitusti pisteet, Devilsille jäi vain pitkä kotimatka.

1. erä
Ottelu alkoi isäntien tahdittamana, vanha herra Modano teki maalin vain minuutin pelin jälkeen vieraspuolustuksen ryhmittyessä ympärille ihailemaan. Mutta erän kolmannen minuutin lopulla Sergei Brylin iski alivoimamaalin Arron Ashamin tarkasta syötöstä. Nyt vuorostaan kotijoukkueen puolustus teki kunniakujaa. Sitten mentiinkin erän puoliväliin asti tasatilanteessa. Ajassa 5.01 Brylin iski toisen maalinsa, nyt täysin kentällisin Vitali Vishnevskin syötöstä. Erikseen on mainittava, että kun Vishnevski pelasi koko syyspuolen tehden vain yhden tehopisteen, niin nyt mies on saanut syöttömerkinnän kummassakin tämän vuoden peleistä. Kuitenkin mies pelasi kaikissa syksynkin peleissä.
Ajassa 9.18 kolmoskentän Jay Pandolfo jatkoi uskomatonta kauttaan tehden maalin Brylinin ja Jamie Langenbrunnerin syötöistä. Tämä maali oli todella komea, nopeilla syötöillä Pandolfo pelattiin vapaaksi vasempaan laitaan, kun koko Stars-kentällinen oli ryhmittyneenä oikealle kaistalle. Ja vielä erän niitiksi Brian Gionta iski Paul Martinin vapauttavasta syötöstä erän päätösnumeroiksi 4-1 ajassa 9.54. Laukaukset 5-9 Devilsille, jäähyt Stars 0 min, Devils 1x2 min.

2. erä
Erä alkoi ihan hyvällä mallilla, eikä ajassa 11.50 tullut Ribeiron rangaisuslaukauksesta syntynyt kavennusmaalikaan vielä pahemmin rivejä hetkauttanut, mutta sitten alkoi alamäki - tai oikeastaan voi puhua liioittelematta vapaasta pudotuksesta. Ajassa 14.05 Ribeiro 3-4, 14.13 Lehtinen 4-4 (Brodeur pois, Weekes tilalle), 15.33 Morrow 5-4 ja 15.45 Ribeiro 6-4 (Weekes pois merkinnöin 2 laukausta/0 torjuntaa, Brodeur takaisin). Tämän myräkän jälkeen oli Rooman rakentaminen aloitettava alusta. Mutta kun ei ollut rakentajia, niin ei tullut Roomaa eikä edes kanikoppia.
Erän (ja oikeastaan koko ottelun) lopun Stars pelasi viisaasti ja ah niin inhottavasti, että taisi Dallas-luotsi olla tarkkaan lukenut eilisen Vancouver-ottelun selostuksen. Kiekkoa pidettiin, pakiteltiin ja pistettiin keskialueelta roikkona päätyyn (ilman vaihtotarkoitusta). Tehokasta, tarkoituksenmukaista ja turhauttavaa. Laukaukset 7-6, jäähyt 0 min - 1x2 min.

3. erä
Viimeisessä erässä Devils yritti saada kavennusta, mutta ilman kiekkoa se oli turhan vaikeaa. Erän ensimmäisen maalin ja lopullisen niitin iski isäntien Morrow nollakulmasta Brodeurin suosiollisella avustuksella. Seitsemän sekuntia myöhemmin tullut Patrik Eliasin kavennusmaali ei enää lohduttanut jäädessään ottelun viimeiseksi osumaksi. Laukaukset 5-5, jäähyt 1x2 min - 0 min.

Tämä oli toivottavasti se tämän kauden kaikki-menee-mitä-maalin-suuntaankaan-vedetään -peli, joita joka kauteen on aina ainakin se yksi tullut. Kolmas kierros nyt joka tapauksessa alkoi kahdella tappiolla, joten nollaus on tehty ja matto vedetty alta ihan tehokkaasti. Nyt voi sitten joko pikku hiljaa koota itsensä tai vajota oikein kunnolla siihen tappioiden suohon, joka täällä New Jerseyssä on ennenkin imaissut syvyyksiinsä.

Plussia Brylinille ja kolmosketjulle sekä Vishnevskille, miinuksia Brodeurille ja kakkosketjulle sekä erikoispalkintona koko loppukauden mittainen lepoloma Kevin Weekesille.

13.1.2008 NJ Devils - Vancouver Canucks 2-5 (0-2, 1-1, 1-2)

2008-01-13T22:48:00.000+02:00

Koko joulutauon mittainen juonien punonta valui hiekkaan, kun sarjaohjelmasta poiketen ensimmäisenä vastaan tulikin Dallasin sijasta Sohon luotsaama Vancouver. Tähän otteluun olisi ollut paljon parempi lähteä myöhemmin ja samalta viivalta, vaan toisin kävi. Devilsillä oli takanaan kuukauden ja yhden päivän mittainen ottelutauko, Canucks lähti kolmanteen peliinsä kolmen päivän sisällä. Kyseisen lähtöasetelman vaikutus tuli selväksi pelin edetessä.

1. erä
Ottelun alussa pääroolin nappasi tuomari. Tämä kanadalaissyntyinen, pimeässä kasvatettu oikeudenjakajan irvikuva päätti pistää miestä jäähylle, ilmeisesti ottelupöytäkirja kaipasi merkintöjä. 53 sekunnin pelin jälkeen jäähylle passitettiin Travis Zajac. Seuranneessa aloituksessa lepakkotuomari kuuli Sergei Brylinin tehneen rikkeen ja nosti taas lapansa pystyyn. Ajassa 1.00 kiekko oli kotijoukkueen maalissa ja Brylin jäähyllä. Sergei kulutti jäähypenkkiä 45 sekuntia. Tämän jälkeen tuomari liimasikin kätensä taskunpohjiin saaden ne sieltä irti vain kerran, kun Pyatt taklasi rumasti kiekotonta Devils-pakkia.
Canucks vei erän noilla kahdella yv-maalilla, loput yli kahdeksan minuuttia erästä pelattiin koko lailla tasaisesti kummassakin päädyssä. Devilsin viimeistely ontui pahasti, ja ainakin kerran pelaajat hukkasivat varman maalipaikan, kun kädet jäätyivät juuri ratkaisevalla hetkellä. Laukaukset 5-8, jäähyt 2x2 min - 1x2 min.

2. erä
Erä alkoi jälleen Canucksin hallinnassa ja erän toisella minuutilla jompikumpi Sedin vei vieraat jo kolmen maalin johtoon. Vieraat pelasivat kiekkoa usein keskialueelta alaspäin lähes oman maalin taakse ja näin hallitsivat peliä Devilsin pelaajien yrittäessä epätoivoisesti päästä kiekkoon. Vajaa minuutti ennen erätaukoa isäntien Vitali Vishnevski toi kiekon vieraiden maalin nurkalle ja syötti toiseen aaltoon Jay Pandolfolle, joka ohitti Luongon hyvällä laukauksella. Ja heti maalin jälkeisestä aloituksesta isäntien Zach Parise hyökkäsi ahnaasti, mutta epäonnekseen ampui kiekon tolppaan. Laukaukset 4-8, ei jäähyjä.

3. erä
Kolmannessakin erässä Vancouver hallitsi kiekkoa. Vieraat pitivät kiekko milloin omalla alueellaan, milloin New Jerseyn alueella maalin takana tai kulmissa. Tällaisesta tilanteesta syntyi vieraiden neljäs maalikin. Kiekko tuotiin alueelle, pysäytettiin peli ensin viivan tuntumaan, sitten laitaan p-pisteen tasalle ja lopulta kulmaan. Kun puolustus ei siitä auennut, lähdettiin maalin taakse, josta syöttö maalille ja one-timer maaliin. Vielä kerran kotijoukkue tuli tuntumaan, kun Dainius Zubrus syötti Zajacin vapaaksi ja tämä ei erehtynyt, mutta ottelun viimeinen maali näki päivänvalon hetkeä myöhemmin ajassa 25.19, kun Kesler laukoi kiekon Brodeurin ohi. Kolmannessa erässä vieraiden peruuttelutaktiikka oli kovimmassa käytössä, sen kertovat laukauksetkin, jotka olivat isännille 6-2. Molemmat Canucksin laukaukset siis löysivät tiensä isäntien maaliin.
Ottelun loppupuolella jään pehmeneminen vaikeutti pelaamista ikävästi, vaikkei mitenkään ratkaisevasti.

Pelistä ei jäänyt paljonkaan hyvää käteen. Menestyäkseen Devilsin olisi varmastikin omaksuttava Taiteilijan parhaiten taitama ja nyt Sohonkin käyttämä totaalisen kiekonhallinnan taktiikka. Mutta koska managerien kapasiteettitasot ovat hyvinkin erilaisia, jäänee moinen ja siksi myös korkein menestys häipyväksi haaveeksi. Samoin katosi joulutauolla hallussa pidetty konferenssin kolmossija, joka vaihtui nelossijaksi, jonka senkin pitäminen tulee olemaan enemmän kuin hankalaa.

Uusiutunut bini ei vielä auennut suuntaan eikä toiseen, ainoastaan ketjukoostumukset ovat päin seiniä ja vaativat tulevissa peleissä valtavasti rukkaamista ennen pelin alkua.

Joulutauon yhteenveto

2007-12-22T23:34:00.000+02:00

Devils lähti viettämään joulutaukoa lähes sensaatiomaisesti konferenssin kolmannella sijalla, kahden voiton putkessa. Kun lisäksi monet tunnusluvut osoittavat, että peli on sujunut mainiosti, on uutta vuotta ja kolmatta kierrosta lupa odottaa jännityksellä.

Ylivoimaprosentti on Devilsillä konferenssin paras ja koko liigan kolmanneksi paras. Vielä paremmin on sujunut alivoima, joukkue on liigan paras av-prosentiltaan. Lisäksi av-maaleja on syntynyt 10, jolla sijoitutaan liigassa jaetulle kolmannelle sijalle.

Tehdyissä maaleissa Devils on liigan keskikastia, joten kaikki osa-alueet eivät ole sujuneet kuin leikki. Päästettyjen maalien osalta on mennyt paremmin, niissä sijoitutaan liigan viidenneksi. Laukausten määrän ja etenkin laukausten onnistumisprosentin osalta on joukkue taas lähempänä sitä liigan keskiarvoa.

Joukkueen ykkösnimi on odotetusti ollut Patrik Elias, mies löysi nopeasti paikkansa ykkösketjun sentterinä ja on tehnyt tehot 23+5. Hän onkin ainoa ykkösketjun pelaajista, joka ei missään vaiheessa ole joutunut ketjua vaihtamaan. Lisäansiona pitää mainita miehen 13 pelin mittainen maaliputki, jolloin syntyi kaikkiaan 19 maalia (tavallaan putki kesti 14 peliä, koska Elias iski maalin myös Torontoa vastaan pelatun pelin ensimmäisessä erässä, mutta peli oteltiin loppuun vasta putken katkettua Minnesotaa vastaan).

Sisäisen pistepörssin kakkos- ja kolmospaikkoja pitävät hallussaan todella yllättävät nimet. Kakkosena on Sergei Brylin, joka on pelannut kaikissa ketjuissa ja varmaan joka pelipaikallakin. Kaikkialla peli tuntuu kuitenkin onnistuvan niin, että pisteitä on kertynyt 12+8. Vielä häkellyttävämpi on ollut kolmosena porskuttavan Jay Pandolfon vire, hän on kolmosketjussa ja alivoimalla pelaten onnistunut keräämään tehot 12+6.

Kakkosketjussa on pelannut hyvin kaksikko Zach Parise - Travis Zajac. Sen sijaan suurin pettymys on toistaiseksi ollut Brian Gionta, jolle ei millään tunnu löytyvän sopivaa pelipaikkaa eikä -seuraa. Joulutauon suuri tehtävä onkin saada Brianin taidot hyötykäyttöön ennen kuin kausi päättyy.

Puolustus keskittyy Devilsissä puolustamiseen, ainoastaan kaksi joukkueen 90 maalista on puolustajien tekemiä. Tähän ehkä on tulossa muutos, mutta toisaalta puolustus on juuri niitä osa-alueita, jotka eivät ole rikki eivätkä siis korjauksen tarpeessa. Myös Brodeurin lähes yksin hoitama maalivahtiosasto on toiminut hyvin.

Konferenssin kolmossija on huterasti Devilsin, mutta sen sijaan varsin tukevasti joukkue on tällä hetkellä kiinni jatkopelien kotiedussa. Mikäli edelliskausien kaltaista jäätymistä ei kolmannella kierroksella tule, mahdollisuuksia on vaikka mihin. Nyt täytyy vain tankata maltilla ja juhlia huolella, niin uuteen vuoteen on hyvä lähteä.

12.12.2007 Tampa Bay Lightning - NJ Devils 1-3 (1-1, 0-0, 0-2)

2007-12-12T23:34:00.000+02:00

Viimeinen konferenssien välisen kierroksen ottelu Devilsin osalta pelattiin Floridan lämmössä BRM:n ja Lightningin vieraana. Molemmat joukkueet olivat pelanneet suht' hyvin viime aikoina, joten ennakkoasetelma oli vähintäänkin kiintoisa. Aiemmat kohtaamiset managereiden kesken olivat myös sujuneet tasaisissa merkeissä, joten pitkävedossa kohde oli vaikeanpuoleinen.

1. erä
Tasaisen alun jälkeen avausmaalin tekoon irtosi nopeutensa turvin kotijoukkueen M. St. Louis, jota edes melko tuorejalkainen Devils-puolustaja ei saanut kiinni. Muuten isäntien peli ei sujunut juuri sen kummemmin kuin vieraidenkaan, kiekot pomppivat ja harhasyöttöjä ja/tai syötönkatkoja viljeltiin taajaan molemmin puolin. Erän lopulla Devils onnistui tasoittamaan pelin jonkinkokoisella onnenkantamoisella, kun kiekko saatiin syötettyä maalin nurkalle liukuneelle Brian Giontalle, joka ei sitten ehtinyt laukomaan eikä tekemään mitään muutakaan, vaan kuljetti kiekon isäntien maaliin molarin patjojen alta. Laukaukset vieraille 5-7, ei jäähyjä.

2. erä
Erä oli maaliton ja muutenkin aikamoista vääntöä. Laukaukset menivät taas vieraille, nyt 4-5 eikä jäähyjä jaettu tässäkään erässä. Kumpikaan joukkue ei ollut erityisen passiivinen, mutta ei myöskään saanut peliään raiteilleen.

3. erä
Ajassa 23.01 vieraat siirtyivät johtoon, maaliin merkittiin täsmälleen samat tekijät ja samassa järjestyksessä kuin avausmaalissakin eli ykkösketju Gionta - John Madden - Patrik Elias. Isännät olivat aktiivisempi osapuoli oikeastaan koko erän ajan, mutta jotenkin vain vieraat onnistuivat tekemään vielä yhden maalin. Tällä kertaa tekijänä oli kolmosketjun sentterinä pelannut Sergei Brylin. Maali syntyi ajassa 26.08 ja jäi ottelun viimeiseksi. Laukaukset isännille 7-6, ei jäähyjä.

Kumpikaan joukkue ei lähtenyt hyökkäämään yltiöpäisesti missään vaiheessa, niinpä maalejakaan ei sitten pelissä nähty kuin neljä. Giontan kolmannen erän alussa tekemä maali oli todella ratkaiseva (sehän on selvä, kun kolmannessa erässä toinen menee johtoon vähämaalisessa pelissä), mutta myös osoitus jonkinasteisesta taktisesta kypsyydestä. Maalia edelsi Devilsin selkeä rytminmuutos, kiekkoa siirreltiin nopeammin ja paine saatiin Tampan puolustusalueelle. Itse maali syntyi onetimerilla maalinedusruuhkasta ja oli joko Maddenin uskomattoman tarkan syötön ansiota tai silkkaa säkää. Brylinin maalissa paikka haettiin huolella ja kun mies oli saatu sektoriin, toimitettiin kiekko hänelle. Huomionarvoista ottelun maaleissa oli se, että kaikkiin neljään osumaan merkittiin kaksi syöttäjää, kun monesti pelissä voi olla vaikkapa kahdeksan maalintekijää ja yksi tai kaksi syöttöpisteen ansainnutta.

Kauden yhdeksästoista peli oli vasta toinen ottelu, jossa Gionta teki enemmän kuin yhden maalin. Hän makaa sisäisessä pistepörssissäkin vasta sijalla 10 pistein 8+2. Tämän pelin mies kuitenkin ratkaisi kahdella osumallaan. Muut tähdet menivät Devilsin ykkösketjun oikealla laidalla pelanneelle Maddenille ja sentteri Eliasille. Puolustuksen tiiviys aiheutti vähämaalisen illan ja maalivahdit pääsivät pelissä aika helpolla. Silti Martin Brodeurin torjuntaprosentti 93 lämmittää mieltä jos ei useampaakin.

Nyt on joulutauon aika ja uuden vuoden puolella odottaa kolmas ottelukierros, jota ennen joukkueen (joukkueiden) kokoonpanoa tarkistetaan. Nyt on siis aika kirjoittaa pukille ja toivoa vahvistuksia joukkueeseen. Saisipa pukki nuorennettua vaikka Al McInnisin ja toisi sen paketissa... ei olisi mikään pehmeä paketti ainakaan...

Statsit:

9.12.2007 NJ Devils - Pittsburgh Penguins 4-3 (0-0, 3-1, 1-2)

2007-12-10T00:43:00.000+02:00

Sunnuntai-iltana urakoitiin urakalla, sillä Devils pelasi sangen epätyypillisesti vielä toisen pelin samalle illalle. Vastaan luisteli yksi Devilsin rakkaimmista vihollisista eli Pittsburgh Penguins, joka ikävä kyllä on nyt lipsahtanut toiseen konferenssiin ja kohdataan vain kerran kauden aikana.

1. erä
Ottelun ensimmäinen erä meni tasaisessa väännössä ja ilman maaleja. Erän alussa ainakin isännät tarkkailivat jään laatua niin tosissaan, että itse peli oli hetken ajan sivuseikka. Sitten kuitenkin valmennusporras sai joukkueen herätettyä siihen, että peli on jo käynnissä. Laukaukset kotijoukkueelle 5-4, ei jäähyjä.

2. erä
Peli alkoi oikeastaan vasta toisessa erässä. Ottelun avausmaalin teki Karel Rachunek, joka sai kiekon omassa päädyssä ja purjehti koko kentän läpi nostaen lopulta pelivälineen ohi Fleuryn. Isännät eivät olleet edes lakanneet tuulettamasta Rachunekin kauden avausosumaa, kun vieraiden kaksikko Recchi-Malkin runnoi kiekon väkisin Brodeurin maalille ja maaliin vain 11 sekuntia aloituksesta. Sitten seurasikin taas maalitonta vääntöä yli viisi minuuttia ennen kuin Zach Parise pääsi iskemään isännät johtoon koko ketjun syöttökuvion päätteeksi. Erän lopussa vieraiden hermokontrolli alkoi rakoilla ja ajassa 17.35 Malkin ajoi rumasti Giontan päälle keskialueella. Neliminuuttistaan Malkin ei ehtinyt kuitenkaan kärsiä kuin 35 sekuntia, kun Zajac jo iski yv-maalin. Ja vain kuusi sekuntia maalin jälkeen passitettiin jo seuraava Penguins-pelaaja jäähyaitioon. Erotuomari tasoitti tilanteen vielä ennen erän loppua passittaen kotijoukkueen Zubrusin jäähylle. Laukaukset isännille 7-5, jäähyt NJ 1 x 2 min, PIT 3 x 2 min.

3. erä
Pittsburgh tuli erään salamavauhdilla. Ajassa 20.18 Christensen iski kavennusmaalin ylivoimalla. Sitten mentiin taas pitkään kissaa ja hiirtä, kotijoukkueen aitiosta kuului kihinää ja yltyvä "ylös ylös ylösylös ylöös" -huuto. Kotijoukkueen peli olikin passivoitunut huomattavasti edellisiin eriin verrattuna, ja lopulta vieraat hyödynsivätkin tämän. Ajassa 26.57 Sidney "The Kidney" Crosby toi vieraat tasoihin. Ja tällä kertaa taisivat vieraiden kädet jäädä tuuletusasentoon, kun 22 sekuntia myöhemmin Zach Parise viimeisteli todellisen tahtomaalin, jossa nuorukainen paketoi koko Penguins-puolustuksen ennen kuin vippasi kiekon ohi voimattoman Fleuryn. Erän lopun ajan vieraat koettivat hakea maalipaikkaa, mutta isännät onnistuivat lopulta melko helpostikin pitämään kiekon kaukana maaliltaan. Laukaukset isännille 5-4, ei jäähyjä.

Peli oli tiukkaa ja tapahtumia melko vähän, hyökkäysalueella kotijoukkue viihtyi yli puolitoista minuuttia vieraita pidempään (10.57 - 9.19), taklaukset menivät isännille 33 - 26 ja laukaukset tosiaankin 17 - 13. Vieraiden parhaimmistoa olivat odotetusti Crosby ja Malkin, isäntien parivaljakko Parise - Zajac veti kuitenkin pidemmän korren ja pojat paikkasivat tällä kertaa mainiosti ykkösketjun vaisuudenkin. Kakkoskenttä tekikin ottelun kaikki maalit, yhden tosin yv:llä mutta kuitenkin.

Statsit:

9.12.2007 Anaheim Ducks - NJ Devils 9-4 (1-3, 4-1, 4-0)

2007-12-09T23:47:00.000+02:00

Kalifornian lämmössä oli odotettavissa kylmää kyytiä, kun Devils matkusti Anaheimiin Ankkojen vieraiksi. Kärkijoukkueista nimenomaan Taiteilijan luotsaamat joukkueet ovat tavan takaa vieneet kuulapään vastaavia kuin laskiämpäriä. Monenlaisia konsteja on koetettu, mutta ilman kummempia tuloksia - loppulukemat 5-4, 6-2, 13-3 ja 8-1 kertovat männävuosien trendin kaunistelemattomasti.

1. erä
Peli alkoi käsikirjoituksen mukaisesti, kun Anaheim teki maalin ensimmäisessä vaihdossa. Joukkue hallitsi kiekkoa, syötteli eteen ja taakse ja seisoskeli välillä odottamassa, että vieraat ajoivat itsensä omia aikojaan pois tieltä. Maalin viimeisteli Getzlaf. Ilmeisesti tämä antoi kuitenkin vastakkaiset impulssit joukkueiden vaihtoaitioihin - isännät kuvittelivat saavansa pisteet rutiinipelailulla ja vieraiden taistelutahto nousi eksponentiaalisesti. Kenttätapahtumissa muutos näkyi nopeasti, tulostaululla ajassa 4.59, jolloin Sergei Brylin viimeisteli Zajacin syötöstä tasoitusmaalin. Maali oli todellinen taistelumaali, maalin edessä oli miestä pitkittäin ja poikittain, mutta Bryliniä Ducks-puolustus ei nurin saanut. Vain vajaata minuuttia myöhemmin kolmoskentän kaksikko Langenbrunner-Pandolfo järkytti isäntien puolustusta uudelleen ja jälkimmäinen iski maalin melko vapaasti. Jos oikein muistan, kotijoukkueen maalilta luisteli jo tässä vaiheessa vaihtoon ykkösvahti Giguere, tilalle tuli joku muu. Puoli minuuttia ennen erän päättymistä Brylin viimeisteli jo toisen osumansa, tällä kertaa kahden miehen ylivoimalla ja jälleen Zajacin syötöstä. Näihin numeroihin erä päättyikin, laukaukset vieraille 4-8, jäähyt ANA 2 x 2 min, NJ 0 min.

2. erä
Isännät tulivat todella lujaa erän alussa ja iskivät alivoimalla maalin ajassa 10.14, viimeistelijänä Pahlsson. Parin minuutin pelin jälkeen Patrik Elias vei kuitenkin vieraat uudelleen kahden maalin johtoon näppärän kuvion päätteeksi. Vain puoli minuuttia myöhemmin nähtiin onneton sattumus, kun hyökkäysalueella Devilsin alin mies äityi syöttämään taaksepäin ja kiekko lipui suoraan hampaitaan kaivelevan Martin Brodeurin patjojen välistä maaliin. Anaheim kovensi peliään koko ajan ja jäähyaition ovi alkoikin käydä tiuhenevaan tahtiin ottelun edetessä. Tämä pelin rikkoutuminen auttoi isännät mukaan peliin ja ajassa 16.37 Pahlsson teki ottelun toisen av-maalinsa nostaen kotijoukkueen tasoihin. Ja kun 37 sekuntia myöhemmin Niedermayer iski vuorostaan alivoimalla, siirtyi kotijoukkue johtoon, josta ei sitten enää pelissä hellittänytkään. Laukaukset isännille 8-4, jäähyt ANA 1 x 2 min, NJ 0 min.

3. erä
Erän alkupuoli oli maalitonta vääntöä, jossa New Jersey kävi viivytystaistoa alati alueelleen vyöryviä ankkalaumoja vastaan. Osaltaan tätä taistoa auttoi se, että isännät ottivat peräjälkeen kolme jäähyä. Näitä ei Devils pystynyt hyödyntämään, mutta eipä onneksi pystynyt Duckskaan, joukkue kuitenkin iski useammin alivoimalla kuin vieraat ylivoimalla. Erän jälkipuoliskolla lukemat sitten repesivät lopulliseen muotoonsa, kun Devils haki lisämaaleja ja isännät iskivät kliinisellä tarkkuudella vastaan. Maaleja syntyi neljä (kaikki isännille), laukaukset 7-1 ja jäähyt ANA 3 x 2 min, NJ 0 min.

Isänniltä kesti pelin puoliväliin saakka saada pelivaihde päälle alun pelailuvaihteen sijaan. Tämän etsikkoajan Devils pysyi mukana ja alussa jopa hallitsi peliä, mutta vieraiden kolmivaihteisella ei lopulta kuitenkaan pärjätty isäntien 21-vaihteiselle. Ehkäpä Anaheim vaikutti kuitenkin astetta haavoittuvammalta kuin viime vuosien Montreal. Ainakaan tiimistä ei löytynyt Koivun veroista onetimerien viimeistelijää, niin että Ducks joutui hakemaan maalipaikkoja muualtakin kuin maalin edestä.

Pelissä palkittiin Pahlsson, Niedermayer sekä Brylin. Brylin olikin vieraiden suuri valopilkku, kahden maalin lisäksi mies laukoi yli puolet koko joukkueen laukauksista. Brodeur ei ollut niin huono kuin lukemat antavat ymmärtää ja Zajac ilahdutti kahden syötön panoksellaan. Ja Eliaskin teki taas maalin.

Statsit:

8.12.2007 NJ Devils - Toronto Maple Leafs 4-2 (2-0, 1-2, 1-0)

2007-12-08T23:33:00.000+02:00

Todellinen maratonottelu pelattiin tänään loppuun Prudential Centerissä, kun 25. marraskuuta alkanut peli saatiin päätökseen. Peli keskeytyi tuolloin toissa sunnuntaina jään röpöisyyden takia ja uutta aikaa ei kerta kaikkiaan järjestynyt ennen tätä iltaa. Tällainen pelin pätkiminen ei ole mukavaa ja fiilis olikin aika kateissa kummaltakin joukkueelta.

1. erä
Devils sai otteluun salama-alun, kiekko kaivettiin Toskalan vartioimasta vierasmaalista jo 14 sekunnin pelin jälkeen. Maali oli kammottavan ruma törmäilymaali, joka merkittiin Patrik Eliasille. Ajassa 3.08 Jay Pandolfo teki sitten astetta näyttävämmän maalin ja vei isännät kahden maalin johtoon. Erän viimeisellä sekunnilla vieraiden Wozniewskin käämi kärähti ja hän tyrmäsi Devils-hyökkääjän (jonka nimi on painunut unholaan) saaden 4 minuutin rangaistuksen. Pelin keskeytymisen takia Devils ei kuitenkaan ylivoimaa saanut hyödyntää kuin minuutin ja yhdeksän sekunnin ajan. Laukaukset isännille 7-4, jäähyt siis NJ 0 min, TOR 1 x 4 min.

2. erä
Tässä kirjoituksessa toisen erän virkaa ajaa tänään pelattu kokonainen erä. Devils lähti peliin pelätyn passiivisesti, vaikka valmentajisto vannoi ennen peliä ottavansa kaikki keinot käyttöön, jotta porukka ei lähtisi puolustamaan vaivaista kahden maalin johtoaan. Toronto oli hyökkäävä osapuoli kotijoukkueen pyrkiessä maltilliseen peliin. Erän jälkipuoliskolla Maple Leafsin Ponikarovsky ajoi Devilsin pelaajien estelyistä piittaamatta lähes omalta alueeltaan asti isäntien maalille ja laittoi kiekon ohi Martin Brodeurin. Mutta vain minuuttia myöhemmin tapahtui Toskalalle toisessa päässä ikävä moka. Colin Whiten päämäärätön avaussyöttö omalta siniseltä meni Toskalan haaroista sisään ja isännät johtivat taas kahdella maalilla. Toronto ja Ponikarovsky eivät luovuttaneet, vaan runsas minuutti ennen erän loppua mies teki toisen maalinsa tällä kertaa klap-klap -tyyliin. Laukaukset Torontolle 5-9, ei jäähyjä.

3. erä
Marraskuussa pelatun pelin toisen erän aikana ei ollut muita tapahtumia kuin yksi laukaus maalia kohti per joukkue. Tänään jatketussa erässä Toronto vei peliä vahvasti, mutta erän ainokaisen maalin teki Elias rangaistuslaukauksesta. Vieraat hallitsivat pelitapahtumia miten tahtoivat, mutta laukaisutarkkuus oli täysin kadoksissa - ainakin puolenkymmentä melko avointa maalipaikkaa meni hukkaan ohi suuntautuneitten vetojen takia. Myös Brodeurin hyvä torjuntapeli auttoi osaltaan Devilsin voittoon. Laukaukset vieraille 2-11, ei jäähyjä.

Tämä voitto oli selkeä torjuntavoitto, peli oli vaikea rikkonaisuutensa ja huonon yhteydenkin takia. Kaikkiaan voitosta ei jäänyt käteen muuta kuin kaksi pistettä ja Eliasin maalit, joista jälkimmäinen tuli tänään eli Patrik tuli heti takaisin yhden maalittoman ottelun jälkeen. Devilsin piti kokeilla tänään uusia kenttäkoostumuksiakin, mutta ilmeisesti rohkeutta ei tähän löytynyt tavallaan kesken pelin.

Ottelun hahmot olivat vieraiden Ponikarovsky ja isäntien Elias, pisteet Devilsille takasi Brodeur.

Statsit:

2.12.2007 NJ Devils - Minnesota Wild 3-3 (1-0, 1-1, 1-2, 0-0)

2007-12-03T21:12:00.000+02:00

Konferenssien välisen kierroksen kääntyessä jo loppusuoralleen Devilsin vieraaksi saapui Minnesota Wild, jota luotsaa nykyään Ikuinen lupaus, kiivas kilpakumppani jo Bostonin ajoiltaan. IL lupaili tosiaankin jo peliä sovittaessa, että Boogaardin johdolla laidat tulevat ryskymään rankasti. Tämä uho ei kuitenkaan vaikuttanut mitenkään kotijoukkueen valmistautumiseen tai taktiikkaan, kuten ei mikään muukaan. Edes Martin Brodeurin arvioitu huono vire ei aiheuttanut muutoksia kokoonpanossa.

1. erä
Erä oli melkoista vääntöä ja laukausten perusteella nimenomaan Minnesotan päädyssä, isännät nimittäin veivät laukaukset kirkkaasti 8-1. Vähältä piti, että erä olisi ollut maaliton, vasta ajassa 9.22 John Madden onnistui viemään isännät johtoon alivoimalla. Jäähyllä istui Vitali Vishnevski kärsimässä kaksiminuuttista väkivaltaisuudesta. Muita rangaistuksia erässä ei nähty.

2. erä
Yli puoli erää piti taas pelata ennen kuin tilastomerkintä saatiin aikaiseksi. Ja tilastomerkintä oli jälleen kotijoukkueen maali. Kolmosketju Jay Pandolfo - Sergei Brylin - Jamie Langenbrunner
repi vierasjoukkueen puolustuksen riekaleiksi syöttöpelillään, maalin viimeisteli Pandolfo. Kahden maalin johto kesti 36 sekuntia - ajassa 16.15 Boogaard oli unohdettu maalin takanurkalle, josta Belangerin millintarkka syöttö miehen tavoittikin. Toiseen erään peli tasoittui, laukaukset kotijoukkueelle 7-5. Rangaistuslinja jatkui, NJ (Zajac) 1 x 2 min, MIN ei jäähyjä.

3. erä
Kolmas erä oli vaihteeksi pirtein, ensimmäinen maalikin syntyi jo ajassa 22.15 tekijänään Gaborik. Jostakin syystä Devils ja etenkin Travis Zajac ärsytti tuomarin silmää ja nuorukainen saikin passituksen jäähylle uudelleen ajassa 25.41. Jokainen Devilsin saama rangaistus oli edellistä epämääräisempi, mutta mitä muuta voisi odottaa tuomarilta, jonka selässä on nimi Braille? Ainoa selkeä jäähy tuomittiin vieraiden Burnsille, joka tyrmäsi Devilsin alivoiman kärkikarvaajan reilun minuutin edellisestä jäähystä. Ja Zajac taas otti vahingon takaisin ohjaamalla upeasti isännät johtoon ylivoimalla ajassa 28.10 jälleen kerran Parisen syötöstä. Tämä parivaljakko todella haistaa toisensa liikkeet. Isännät lähtivät puolustamaan maalin johtoasemaa, mutta peliaikaa oli vielä jäljellä reilusti. Se kuitenkin tuntui kuluvan isäntien eduksi, kunnes Patrik Elias hätiköi keskialueella kiekon kanssa 18 sekuntia ennen täyttä aikaa. Sen sijaan, että mies olisi vain pitänyt kiekkoa tai purkanut sen roikkona Minnesotan päätyyn, hän tyrkkäsi kiekon suoraan vastustajalle, joka kahdella nopealla siirrolla toimitti sen Brodeurin selän taakse ajassa 29.59. Laukaukset kotijoukkueelle 9-7, jäähyt NJ 1 x 2 min, MIN 1 x 2 min.

Jatkoerä
Jatkoajalla ei jarruteltu eikä säästelty, vaan peli oli suht' avointa. Vieraat vievät laukaukset 3-1, mutta molemmilla oli maalitilanteita. Maalia ei kuitenkaan syntynyt ja peli päättyi tasan.

Vaikka viimeisellä sekunnilla menetetty voitto oli vähintäänkin harmillista, oli kotijoukkueen pelissä niin paljon hyvää, ettei pistemenetys ole päällimmäinen asia. Kohtaamiset Ikuisen lupauksen kanssa ovat usein päättyneet IL:n voittoihin, joten ennen kaikkea pelin hallinnan pysyminen kotijoukkueella on katsottava positiiviseksi kehitykseksi. Positiivista oli myös Jay Pandolfon panos ottelussa, mies sai kakkostähdet tehoin 1+1 vieraiden Gaborikin ja Parrishin välissä.

Brodeurkin oli hyvä, vaikka miestä kylmäksi veikattiinkin. Kylmänä sen sijaan oli etenkin Elias, joka tosiaan huonolla keskialueen pelillään aiheutti pistemenetyksen. Lisäksi miehen huikea maaliputki, yksi tai useampi maali 13 ottelussa perätysten, katkesi. Myös Gionta on edelleen melko hukassa kakkosketjun laidassa.

Statsit:

28.11.2007 Colorado Avalanche - NJ Devils 6-7 (1-2, 2-3, 3-2)

2007-11-29T08:35:00.000+02:00

Keskiviikkoiltana pelattiin ns. klassikko-ottelu Avalanchen ja Devilsin välillä. Ottelut Markusta vastaan ovat yleensä olleet tiukkoja ja lähes aina on päädytty coast-to-coast -tyyppiseen maali-ilotteluun. Tälläkin kerralla linja piti.

1. erä
Ottelu alkoi melkoisella ryminällä. Avalanchen ensimmäinen hyökkäys pysähtyi Colin Whiten olkapäähän. Tarkemmin ottaen siihen pysähtyi Sakic, joka sai olkapään keskelle naamaansa. Sakic putosi tiedottomana jäähän ja White passitettiin pitkälle jäähylle ajassa 0.14. Sakic joutui huilaamaan erän ajan, mutta vierasjoukkueen aitiossa ei oikein tunnuttu ymmärrettävän Sakicin loukkaantumista, sen näköisiä käsimerkkejä sieltä näytettiin. Ja pakko on tähän todeta sekin, että kyseessä oli Whiten ensimmäinen rangaistus koko kaudella. Mies onkin siistinyt peliään edelliskausista ihan huomattavasti.
Peli siis jatkui kotijoukkueen ylivoimapelillä. Avausmaalin iski kuitenkin vieraiden Madden, joka sai ajassa 2.47 syntyneeseen maaliinsa loistoavauksen kotijoukkueen syöttöpelin katkaisseelta Rachunekilta. Tästä eteenpäin maaleja tehtiin jonkin aikaa vuorotahtiin. Kotijoukkueen maalitilin avasi Arnason ja erän viimeisen maalin iski vieraille kukapa muukaan kuin Patrik Elias. Laukaukset vieraille 6-7, jäähyt COL 0 min, NJ 1 x 4 min.

2. erä
Vuorotahdin jatkuessa kotijoukkueen nosti tasoihin Hejduk jo runsaan 30 sekunnin pelin jälkeen. Puolet kotijoukkueen maaleista syntyi samalla tavalla kuin tämä eli Avalanchen hyökkäys katkesi huonoon syöttöön tai selvemmin Devilsin puolustuksen katkoon. Tämän jälkeen vieraat pyrkivät avaamaan nopeasti peliä ja hätäinen syöttö napsahti suoraan Avalanche-pelaajan, tässä tapauksessa Lilesin, lapaan. Liles syötti terävästi maalille ja Hejduk pisti kiekon suoraan syötöstä sisään. Ja vierasjoukkueen vaihtopenkin takana kihisi. Seuraavaksi vuorotahtikin rikkoutui, kun kovalla energialla peliin tullut Sakic vei isännät ensi kertaa johtoon kahden minuutin pelin jälkeen. Tämän jälkeen väännettiin yli kolme minuuttia ilman maalia, kunnes kakkosketjun pyörityksen päätteeksi Gionta iski onetimerinsa karat maaliin ja tasoitti taas pelin. Tästä alkoi kotijoukkueen musta puoliminuuttinen, jonka aikana maalasivat vielä Langenbrunner ja Elias. Vieraat johtivat yht'äkkiä kahdella maalilla. Loput neljä ja puoli minuuttia erästä pelattiin ilman maaleja.
Laukaukset vieraille selvästi 4-10, ei jäähyjä.

3. erä
Viimeiseen erään luisteli terästäytynyt ja päättäväinen kotijoukkue. Ei vieraidenkaan tahtotasossa valittamista ollut, mutta isäntien alkurynnistys oli hurja. Ennen ensimmäisen minuutin täyttymistä Hejduk nosti isännät illan toisella maalillaan maalin päähän ja ajassa 3.56 Laperriere toi kotijoukkueen taas tasoihin. Mies tasoitti samalla illan alivoimamaalitkin, jäähyllä istui isäntien Stastny. Ajassa 5.43 Pandolfo nappasi Theodoren avauksen onnekkaasti itselleen ja lirutti kiekon tyhjiin ja runsasta minuuttia myöhemmin Gionta iski vieraat kahden maalin johtoon ylivoimalla. Maali oli ehdottomasti illan komein, parilla poikittaissyötöllä kotijoukkueen neliö revittiin auki ja Giontalle pedattiin paikka, josta hän ei erehtynyt. Ajassa 8.16 isäntien Wolski toi Devils-puolustuksen estelyistä piittaamatta Coloradon vielä maalin päähän, mutta siihen maalinteko sitten päättyi, vaikka Avalanche hurjasti tasoitusta hakikin.
Laukaukset vieraille 6-9, jäähyt COL 2 x 2 min, NJ 0 min.

Laukausten perusteella vieraat hallitsivat peliä, mutta taas hyökkäysalueella isännät viipyivät yli minuutin vieraita pidempään (10.50 - 9.43). Isäntien syöttötarkkuus oli hieman vieraita huonompi, mutta kaikkiaan peli oli juuri niin tiukka kuin mitä loppunumerotkin osoittavat. Ilman Theodoren kahta hätäistä avausta pisteet olisivat saattaneet jäädä Kalliovuorillekin, mutta taas toisaalta ilman Devils-puolustuksen hutilointia kolme isäntien maalia olisi saattanut jäädä syntymättä. Eli kaikkiaan, jos tädillä olisi munat, täti olisi setä. Ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa kotijoukkueen valmentajaa ymmärrettävästi korpesivat Theodoren jakamat aikaiset joululahjat, mutta ottelun tiukkuudesta salissa oltiin konsensuksessa. Sakicin telomisesta käytiin hetken sananvaihtoa, mutta siitäkin todettiin että kun toisella on mittaa 5-11 ja toisella 6-4, niin siinä pienempi aina joskus jää jalkoihin ja jälki on rumaa. Tahallisuutta teossa ei lopulta tainnut kukaan nähdä.

Ykkösketjussa muutaman pelin pelannut John Madden oli pelin hahmo tehoillaan 1+2. Maalinsa mies siis iski alivoimalla, mutta syötti sen lisäksi molemmat Eliasin maalit ja on näin vakiinnuttamassa paikkaansa ketjussa. Elias oli pelin tehokkain pelaaja pistein 2+1 ja jatkoi näin huikeata putkeaan. Myös Gionta ja isäntien Hejduk tekivät ottelussa kaksi maalia mieheen. Puolustusta ja maalivahtia ei kuuden päästetyn maalin pelissä paljon voi kehua, mutta ei siellä kukaan pettänyt ja Matvichukin jättäminen pois pelaavasta kokoonpanosta vaikuttaakin olleen mainio ratkaisu, Oduya on lunastanut otteillaan paikkansa kolmannesta pakkiparista.

Statseja:

20.11.2007 New York Islanders - NJ Devils 0-6 (0-2, 0-3, 0-1)

2007-11-21T16:35:00.000+02:00

Devils pelasi viikkopelinsä tällä kertaa jo tiistai-iltana normaalimman keskiviikon sijasta. Kyseessä oli entinen paikalliskamppailu, nykyinen konferenssien välinen Islandersin isännöimä peli. Ensimmäisen kerran tällä kaudella kaksi peräkkäistä peliä varsinaisella peliajalla hävinnyt vierasjoukkue lähti taistoon selkeästi kilvenkiillotus mielessään.

1. erä
Devils lähti peliin erittäin voimakkaasti karvaten ja loi jo ennen ensimmäisen peliminuutin täyttymistä parikin hikistä tilannetta DiPietron vartioimalle maalille. Avausmaali syntyi ajassa 3.06 vaihtovirheestä. Vieraat olivat juuri vaihtaneet lennosta ja isännät koettivat samaa perässä. Oduya toimitti kuitenkin kiekon nopeasti omasta päädystä keskialueella kaarrelleelle Brylinille, joka pääsi nokikkain DiPietron kanssa ja onnistui ohittamaan tämän. Vajaat puolitoista minuuttia myöhemmin Elias pääsi Brodeurin syötöstä läpiajoon ja vei vieraat kahden maalin johtoon. Tämän jälkeen Islanders onnistui saamaan vieraat aisoihin loppuerän ajaksi. Kotijoukkueelle ei ensimmäisessä erässä paljon tilanteita siunaantunut. Laukaukset 3-9, jäähyt NYI 0 min, NJ 1 x 2 min.

2. erä
aloittivat erän tappamalla isäntien ylivoimaa, mutta jo puolen minuutin pelin jälkeen alkoi tapahtua. Tuomari vihelsi yhdellä puhalluksella kotijoukkueelle jäähyn ja vieraille ettei saanut aikaiseksi minkäänlaista harhautusta vaan luisteli päin rangaistuslaukauksen. Pandolfo häkeltyi komennuksestaan keskiympyrään niin,Vieraat DiPietroa. Ajassa 11.44 Zajac pääsi kuitenkin tekemään ylivoimamaalin. Kun erää oli pelattu kolmisen minuuttia Devilsin kolmoskenttä vyöryi Islandersin alueelle ja onnekkaan kiekon pompsahtelun jälkeen sai aikaiseksi hienon kuvion, jonka päätteeksi kiekon pisti maaliin Langenbrunner. Erän viimeisen maalin teki Elias Martinin laitanousun päätteeksi. Laukaukset isännille 9-5, jäähyt NYI 1 x 2 min, NJ 0 min.

3. erä
Kolmannen erän ensimmäinen tilastotapahtuma oli vieraiden Langenbrunnerille poikittaisesta mailasta vihelletty jäähy ajassa 22.07. Kotijoukkue, joka kolmannessa erässä oli hallitseva osapuoli, ei onnistunut tälläkään kertaa ylivoimalla, vierasjoukkue ja nimenomaan Langenbrunner sen sijaan iski maalin jäähyn päätyttyä. Vaikka isännät loivat muutaman avopaikankin erässä, jäi Langsin maali ottelun viimeiseksi. Brodeur piti nollan lopulta onnekkaasti, sen verran yksin mies viimeisessä erässä paikoin jäi. Laukaukset 6-2, jäähyt NYI 0 min, NJ 1 x 2 min.

Vaikka vieraiden voitto ei enää ottelun puolivälin jälkeen ehkä ollutkaan uhattuna, otti kotijoukkue otetta pelistä siihen malliin, että kaksi tai kolme kiekkoa Devils-maaliin ei olisi ollut ollenkaan kohtuuton tulos. Nyt ei kiekko vain pomppinut ollenkaan isännille, kuten aina joskus tapahtuu.

Vieraiden kunnostautujat olivat Brodeurin lisäksi siis kahden maalin miehet Elias ja Langenbrunner. Viime ottelussa kauden ensimmäisen maalinsa tehnyt Langs teki siis nyt kaksi, onko seuraavassa pelissä vuorossa kolme vai neljä maalia, se jää nähtäväksi. Lisäksi kehulistalle pääsivät kahden tehopisteen miehet, pisteet 1+1 kerännyt, kolmosen keskellä tällä kertaa luistellut Brylin sekä ensimmäiset pisteensä ICL:ssä tehoin 0+2 napannut nuori pakki Oduya.

Statseja:

18.11.2007 NJ Devils - Atlanta Thrashers 2-7 (1-2, 0-3, 1-2)

2007-11-18T22:55:00.000+02:00

Konferenssien välinen kierros jatkui Atlantan kohtaamisella kotihallissa. Tulokasjoukkue sai houkuteltua ennen kautta vetovastuuseen itsensä mestari-Waylerin, joten pelin tiedettiin jo ennalta olevan vaikea. Puolustusvoittoisesti peliin lähtenyt kotijoukkue oli alusta alkaen alakynnessä, mutta vasta toisessa erässä peli repesi lopullisesti.

1. erä
Atlanta lähti peliin ryminällä, taklasi ja laukoi eikä siis ollut ihme, että avausmaalin teki juuri vierasjoukkue. Kolmen minuutin kohdalla Holik rynni Brodeurin maalille ja ohjasi laidalta tulleen syötön sisään. Holikin ja Brodeurin välissä oli tunnistamattomaksi liiskautunut puolustaja, joka ei pystynyt Bobbya estämään. Tämän jälkeen jatkettiin samanlaisissa tunnelmissa, kunnes yllättäen Brylin pääsi vasemmasta laidasta läpi ja onnistui syöttämään P-pisteen kehälle Eliasille, joka laukoi suoraan syötöstä pelin tasoihin ajassa 5.47. Runsas minuutti tämän jälkeen isäntien puolustus oli puolestaan täysin sekaisin ja maalin takaa tullut syöttö tavoitti maalin edessä vapaana olleen Perrinin ja vieraat johtivat jälleen - ja nyt pysyvästi. Laukaukset kaiken kertovasti 3-12, ei jäähyjä.

2. erä
Kovalchuk vei vieraat kahden maalin johtoon jo erän ensimmäisellä minuutilla, kun kotijoukkue rynnisti liian innokkaasti hyökkäykseen. Tämän jälkeen Devils onnistui kokoamaan rivinsä ja keskittyi puolustamiseen ja tarkkaan peliin, kunnes ajassa 17.47 Dupuis päätti Atlantan 2-1 -hyökkäyksen maaliin. Isäntien vaihtoaitiosta kuulunut napsahdus kuului varmasti kauas New Jerseyn soille saakka. Ja vain puoli minuuttia edellisestä White laukoi kiekon Brodeurille ja kävi kopauttamassa Martinia sen verran käsille, että kiekko oli taas maalissa. Joku voi väittää, että kiekko oli pelattavissa, mutta se joku ei saa Devilsin toimistosta joulukorttia, se on varma. Laukaukset 6-10 (irvokasta, kun vertaa ensimmäiseen erään...), jäähyt NJ 1x2 min, ATL 0 min.

3. erä
Kolmannen erän maalinteon aloitti jälleen vierasjoukkue. Hossa teki maalinsa lähes miinuskulmasta, mutta kun kaikki onnistuu niin mikäpä ei onnistuisi? Devilsin kolmoskenttä näytti taisteluhenkeään ja kavensi Langenbrunnerin maalilla luvuiksi 2-6. Loppunumerot viimeisteli Larsen Brodeurin seikkailuhenkisyyden ansiosta. Erä oli sangen ponnetonta peliä, laukaukset 4-9, ei jäähyjä.

Atlanta oli tänään alusta loppuun täysin ylivertainen joukkue, jonka voitto olisi voinut olla uhattuna vain oman asenneongelman takia. Moista ongelmaa ei kentällä nähty, asenneongelmasta kärsi ennemminkin kotijoukkue pelin jälkipuolella. Plussia ei tämän pelin jälkeen kotijoukkueelle ole jaettavana, maininnan arvoisena asiana on Langenbrunnerin kauden avausmaali, josta valmentaja totesi kysyttäessä, että "onhan se hyvä, että se tuli mutta kyllähän niitä olisi saanut tulla jo monta tähän mennessä - miehelle kai kuitenkin maksetaan palkkaakin".

Statseja:

14.11.2007 Ottawa Senators - NJ Devils 7-6 (1-3, 4-2, 2-1)

2007-11-15T15:15:00.000+02:00

Keskiviikon myöhäispelinä pelattiin Senatorsin ja Devilsin välinen kamppailu. Aikanaan paljonkin vastakkain tahkonneet joukkueet kohtasivat nyt pitkästä aikaa ja ainakin vierasjoukkueelta oli jo päässyt unohtumaan sekä Senatorsin pelitapa että harjoitusotteluiden tappiot. Myöhäispelinä ottelu pelattiin sen takia, että kotijoukkueen valmentaja jäi suustaan kiinni (kuvaannollisesti!) kahvikojun tyttöjen kanssa eikä huomannut ajan kulkua.

1. erä
Peli alkoi vauhdikkaasti ja muuttui vain vauhdikkaammaksi erän edetessä. Devilsin pelaajat eivät ilmeistään päätellen tunnistaneet lajia samaksi kuin edellisessä, Dallasia vastaan pelatussa pelissä, jossa tukittiin oma alue ja otettiin pelistä kaikki vauhti pois. Nyt mentiin vuorotahtia yksin naapurin maalivahtia vastaan ja vauhti aiheutti sen, että rakenneltuja tilanteita ei juuri nähty. Maaleja sen sijaan nähtiin. McAmmond katkaisi vieraiden syötön keskialueella ja syöksyi avausmaalin tekoon ajassa 1.52. Näissä numeroissa jatkettiin kuuden minuutin kohdalle, jolloin Elias pääsi jo toisen kerran koettamaan Emeryn ohittamista. Ensimmäisellä kerralla yritys oli ollut ponneton, mutta nyt Elias pisti laukauksen taakse hieman enemmän voimaa ja kiekko löysi tiensä maaliin. Vain hetken kuluttua edellisestä Parise nappasi kiekon keskialueella isäntien ollessa matkalla ylöspäin. Nopea kaarros maalille ja kiekon vippaus tyhjään takanurkkaan jätti Emeryn aseettomaksi. Zajacin läpiajosta tekemä erän viimeinen maali sai alkunsa Rachunekin tarkasta oman pään avauksesta ja toteutus oli totuttu: viime hetken harhautus ja kiekko maaliin. Laukaukset erässä 2-10, ei jäähyjä.

2. erä
Toisen erän alussa hurlum sen kuin kiihtyi. Reilun minuutin sisään tehtiin kolme maalia vuorotahtiin isäntien aloittamana. Ensin Alfredsson, sitten Zajac ja seuraavaksi Spezza. Tämän jälkeen vedettiin henkeä hetken verran ja sitten iski Parise. Alfredsson toi isännät taas maalin päähän ja harmittavasti viimeisellä minuutilla Heatley pääsi iskemään pelin tasoihin. Isännät ottivat selvästi otetta peliin ja Devils jäi perässäjuoksijaksi. Laukaukset erässä 11-6, jäähyt OTW 1x2 min, NJ 0 min.

3. erä
Kolmannessa erässä peliin astui mukaan jännitys, olihan Senatorsin nousu toisessa erässä ollut todella vahva. Jännitys sen kuin tiivistyi, kun vieraiden Martin otti jäähyn jo 18 sekunnin pelin jälkeen. Senatorsin ylivoima yskähteli ja Devilsin alivoimaekspertti Pandolfo käytti jälleen tilaisuutensa hyväkseen vieden vieraat johtoon. Mutta Senators ei vain luovuttanut, vaan vyörytti hyökkäyksiään Brodeurin maalille, kunnes ajassa 25.28 Vermette onnistui jälleen tasoittamaan pelin. Ja tasan puolitoista minuuttia ennen täyttä aikaa isäntien Spezza löi kotijoukkueen voittomaalin onetimerilla etunurkasta sisään. Laukaukset erässä 7-5, jäähyt OTW 0 min, NJ 1x2 min.

Pelin ratkaisun kannalta olennainen hetki koitti noin kaksi ja puoli minuuttia ennen päätösvihellystä. Vieraiden paitsion jälkeen aloitus oli Senatorsin siniviivalla. NoGood oli useaan otteeseen odottanut Devilsin ketjuvalinnan ennen omaa valintaansa, kuten kotijoukkueen sopii tehdäkin. Devilsin aitiossa todettiin, että pakko on heittää kolmonen kehiin, kun kaksi muuta ketjua on noin puhki, ja kun äijät luistelivat aitioon NoGood vinkkasi aikalisän. Devils ei enää vaihtoaan päässyt perumaan, joten niillä mentiin. Tämä vaihto päättyi isäntien maaliin, joka jäi ottelun viimeiseksi. Puhalleltuaan aikansa paperipussiin vieraiden manageri totesi, että "olisihan sen kiekon voinut lyödä katsomoon, että olisi saanut vaihdon". Niin ei tehty ja tulos näkyi taululla. Kovin oli helposti veteraanivalmentaja saatu pois tolaltaan.

Vieraiden joukkueesta tulessa oli kakkosketjun kaksikko Parise-Zajac. Heidän oikeana laiturinaan rouhi tässä pelissä Madden, joka vaikkei pisteille noussutkaan tuntui sopivan hyvin tähän rooliin. Elias teki pakollisen maalinsa ja on nyt maalannut 10 pelissä perättäin. Giontalle ei löydy paikkaa mistään ja Brodeur oli tällä kertaa tavallinen kuolevainen - tosin ei niin kuolevainen kuin Emery, joka otettiin kesken pelin pois maaliltaan.

Statseja:

11.11.2007 NJ Devils - Dallas Stars 4-1 (1-0, 2-1, 1-0)

2007-11-11T23:04:00.000+02:00

Isänpäivän iltana pelattiin viime viikolta rästiin jäänyt Devilsin viimeinen ensimmäisen kierroksen ottelu. Pru-halliin tuli vieraita kaukaa Texasin öljymailta, kun Pok johdatti Starsinsa kaukaloon.

1. erä
Hetken hapuilun jälkeen Devils otti otteen pelistä ja alkoi kehitellä maalipaikkoja. Dallasin puolustus ja myös Turco maalilla hoitivat kuitenkin tilanteen toisensa perään. Myös Starsilla oli hetkensä erässä, tosin isäntiä lyhyemmät, mutta kuitenkin. Ottelun avausmaali ja erän ainoa sellainen syntyi kuitenkin vieraiden painostaessa. Kiekko lipsahti Devilsille ja toimitettiin nopeasti Eliasille, joka pääsi nokikkain Turcon kanssa eikä erehtynyt. 1-0 ajassa 6.55. Laukaukset erässä 12-4, jäähyt NJ 1x2 min - DAL 0 min.

2. erä
Erä alkoi räväkästi, kun vain 14 sekunnin pelin jälkeen Turco kaivoi taas kiekkoa maalistaan. Tekijänä jälleen Elias, nyt Zubrusin oivasta syötöstä. Heti perään vieraat ottivat jäähyn. Kotijoukkueen ylivoimapeli ei edelleenkään toiminut ja Stars pääsi tekemään hienon yhdistelmän päätteeksi av-maalin ajassa 11.55, viimeistelijänä Lundqvist. Tämän jälkeen joukkueet keskittyivät lähinnä jäähyilyyn, kunnes ajassa 16.16 Madden teki maalin Pandolfon syötöstä. Tämä maali syntyi jarrukentän sinnikkään loppuun asti pelaamisen johdosta, tilanne näytti jo olevan ohi kun yhtäkkiä kiekko kaivettiin haltuun ja syötettiin maalipaikkaan. Laukaukset erässä 5-10, jäähyt NJ 3x2 min - DAL 2x2 min.

3. erä
Viimeinen erä oli jälleen kerran edellisiä tarkempaa peliä. Jäähyt vihellettiin vieraille ja maalin teki kotijoukkue - jälleen läpiajosta. Tällä kertaa karkuun livahti Zubrus ylivoimalla Langenbrunnerin syötöstä. Tämä ottelun viimeinen maali syntyi ajassa 24.46. Peli tässä erässä oli nihkeähköä puolin ja toisin. Laukaukset 6-5, jäähyt NJ 0 min - DAL 2x2 min + 1x4 min. Kovia sai kokea Parise, jonka Robidas taklasi täysin puun takaa ja mies saikin passituksen sairastuvalle koko loppupelin, ei vain -erän ajaksi. Oikeus toteutui, kun Zubrus teki maalinsa juuri tämän ylivoiman aikana.

Ottelun tähdet menivät Eliasille, Zubrusille ja Lundqvistille. Jos vieraskoreus olisi jätetty sikseen, olisi palkinnoille voinut nostaa myös loistavasti torjuneen Brodeurin. Devilsin ketjut olivat kokeneet muutaman muutoksen, joista yksikään ei heti ollut muutos parempaan. Mikään niistä ei kuitenkaan mennyt totaalisesti metsäänkään, joten haku jatkunee tulevissakin koitoksissa.

Statsit:

Kolmasosan kievari

2007-11-10T18:09:00.000+02:00

Kun kolmannes sarjasta on takana, ovat ketjut pikku hiljaa asettuneet paikoilleen ja peli hakeutunut uomiinsa. Alku on ollut lupauksia herättävää, tästä kun peliin saadaan hieman lisää flow'ta ja tarkkuutta, niin kevät voi kerrankin olla kivaa aikaa.

Pelaaja- ja ketjuanalyysia:

1-ketju
#18 Sergei Brylin (8+4)
#26 Patrik Elias (12+2)
#16 Dainius Zubrus (3+7)
Ykkösketju löytyi tähän koostumukseen kauden viidennessä pelissä ja on pelannut siitä lähtien yhdessä. Tehoparina toimivat Elias ja Zubrus, Brylin pörrää vauhdillaan tilanteita ja on itse asiassa sisäisen pistepörssin kakkosena, mutta on tehnyt suuren osan pisteistään muissa ketjuissa.
Vaikka ketju onkin toiminut hyvin, ei senkään koostumus ole kiveen hakattu. Zubrusissa on ikävä kyllä samaa löysyyttä kuin toissa kauden Kozlovissa oli, ja kuitenkin Eliasin ja Brylinin taidon ja vauhdin lisäksi ketju kaipaisikin lisää räyhäkkyyttä á la Scott Hartnell. Tai Jay Pandolfo?

2-ketju
#9 Zach Parise (5+5)
#19 Travis Zajac (5+4)
#14 Brian Gionta (4+2)
Nuoret Parise ja Zajac ovat olleet pirteitä, vaikka tehoja saisi löytyä enemmänkin. Sen sijaan vähemmän nuori Gionta on ollut kadoksissa oikeastaan koko alkukauden. Etukäteisarvioissa ja edelleenkin Gionta kuuluu koko joukkueen parhaimpiin ja tärkeimpiin pelaajiin, joten jonkinlaista remonttia on nimenomaan kakkosketjun osalle tiedossa. Reservistä ei juuri pelaajia ole nostettavissa, joten 10-11 pelaajan palettia pyörittelemällä ne parhaat kentälliset on löydettävä. Montakos eri vaihtoehtoa tuosta oikein saakaan? Taitaa saada monta ja pari päälle.

3-ketju
#20 Jay Pandolfo (7+2)
#11 John Madden (3+2)
#15 Jamie Langenbrunner (0+3)
Jarrukentän vasen laituri Jay Pandolfo on ottanut ison roolin joukkueessa. Mies on kolmantena maalipörssissä ja viidentenä pisteissä. Langenbrunner sen sijaan on ollut ehkä koko pelaavan hyökkääjistön suurin pettymys. Kaikkiaan jarrukenttä on hoitanut osuutensa ihan mallikkaasti, mutta mitä enemmän asiaa ajattelee, sitä enemmän tulee tunne että kokonaisuutena porukasta voisi saada enemmänkin irti.

10. hyökkääjä
#22 Arron Asham (0+1)
Mies on pukenut joka peliin mutta pelannut lähes yksinomaa kakkosalivoimaa, joten näyttöpaikkoja ei ole paljon annettu. Katsotaan, miten jatkossa käy.

11. hyökkääjä
#23 David Clarkson (0+1)
Kaksi vajaata peliä paikkaamassa sairastuvalle töötättyjä vakimiehiä ja silti plakkarissa yksi syöttö. Ei paha.

1. pakkipari
#5 Colin White (0+2)
#7 Paul Martin (0+6)
White on peruspakki, hoitaa tonttinsa ja puolet naapurinkin tontista. Martin avaa hyvin ja nouseekin jos annetaan. Toimiva paketti, selkeä ykköspari.

2. pakkipari
#6 Andy Greene (0+3)
#28 Karel Rachunek (0+3)
Greene on huippunopea ja Rachunek kova. Pari hitsautumassa mukavasti yhteen.

3. pakkipari
#29 Johnny Oduya (0+0)
#2 Vitaly Vishnevski (0+1)
Kolmosparilta ei normaalistikaan paljon pisteitä odota ja tässä tapauksessa pisteitä on vieläkin vähemmän, kun Oduya nousi vakiokokoonpanoon vasta 3 peliä sitten. Sitä ennen paikka oli Matvichukilla, jonka nopeus ei vain kertakaikkiaan riittänyt.

7. puolustaja
#24 Richard Matvichuk (0+1)
Kai mies on tähän merkittävä, vaikka melko epätodennäköiseltä näyttääkin, että hän enää peliminuutteja saisi. Todella kova luu oman maalin edessä, kunhan ei vain lähtisi siitä ikinä muualle kuin vaihtoon.

1. maalivahti
#30 Martin Brodeur
8 aloitusta, 4 voittoa. Ei näytä erinomaiselta, mutta itse asiassa mies on ollut varmempi kuin toissa kaudella. Lipsahduksia ei ole tullut vanhaan malliin ja ainakin Vancouveria vastaan esitti maagisia torjuntojakin. Selkeä ykkösmolari.

2. maalivahti
#1 Kevin Weekes
1 aloitus, 1 voitto. Jotenkin turvallisemman oloinen kakkosmaalivahti verrattuna toissa kauden Clemmenseniin. Sen sijaan viimekautinen Chris Mason oli mukava kakkonen noustessaan jopa ohi ykkösmoken. Tosin nyt mies onkin sitten ihan tunnustettu ykkösmolari Predatorsissa.

Eipä tässä sen kummempia yhteenvetoja tarvita. Analyysia kirjoittaessa nousi jo niin paljon asioita mieleen, että on syytä alkaa taas testaamaan koostumuksia. Ja siitä sitten lisää myöhemmin.

10.11.2007 NJ Devils - NY Rangers 6-7 (2-3, 3-3, 1-1)

2007-11-10T10:49:00.000+02:00

Lauantain alkutunteina käytiin odotettu taistelu rakasta vihollista Rangersia vastaan. Arpa heitti naapurukset tälle kaudelle eri konferensseihin, joten melko suurella todennäköisyydellä ottelu oli kauden ainoa näiden joukkueiden välillä.

1. erä
Vieraat aloittivat lujaa. Toisella minuutilla Drury vei Rangersin johtoon ja kaksi minuuttia myöhemmin Betts lisäsi johtoa. Tässä kohtaa hermostuneen oloinen Brodeur poistui isäntien maalilta ja tilalle luisteli Weekes. Lähes heti aloituksen jälkeen Elias kavensi Zubrusin vahvan laitapelaamisen ansiosta tilanteeksi 1-2. Ajassa 6.47 Zajac kiskaisi isännät tasoihin kovalla ja tarkalla onetimerilla, mutta kun pelikello näytti 8.44, vieraiden Gomez teki maalin edestä väkisin vieraiden kolmannen ja erän viimeisen osuman. Laukaukset 6-9, ei jäähyjä.

2. erä
Isännät tulivat terävinä toiseen erään ja vieraat kokivatkin todella kovia, kun erän ensi minuutilla Devils teki kolme maalia. Ajassa 10.10 Elias, 10.32 Zajac ja 10.46 Pandolfo veivät kotijoukkueen 5-3 -johtoon. Tässä tilanteessa vaihtuikin sitten vieraiden maalivahti, Lundqvist penkille ja Valiquette tilalle, kuulemma ensi kertaa. Erän jälkipuolisko olikin sitten vieraiden, ja väkisin Rangers vääntäytyikin rinnalle ja ohi maalintekijöinään Jagr, Betts ja Shanahan. Laukaukset 10-7, ei jäähyjä.

3. erä
Kolmannessa erässä maali-iloittelu loppui. Vieraat tiivistivät puolustustaan ja Devilsin takaa-ajo oli todella vaikeaa. Ajassa 25.56 Parise onnistui lopulta tasoittamaan ajettuaan vahvasti maalille Rangers-puolustuksen estelyistä piittaamatta. Heti tämän jälkeen vihellettiin ottelun ensimmäinen rangaistus kotijoukkueen Pandolfolle. Tämä kakkonen kestettiin, mutta seuraava rangaistus oli kohtalokas. Ajassa 28.13 vieraiden Gomez teloi Pandolfon sairastuvalle. Isännät lähtivät hakemaan ratkaisua varsinaisella peliajalla, mutta se kostautui. Ajassa 29.02 Drury onnistui vippaamaan rystylerpun tyhjään maaliin, kun Weekes avasi peliä kaukana maaliltaan ja Drury pääsi katkoon aivan siniviivalta. Isäntien kiri ei enää tuottanut tulosta ja peli päättyi 6-7 -tappioon. Laukaukset 7-7, jäähyt NJ 2 min, NYR 4 min.

Laihahkona lohtuna Zajac arvostettin ottelun parhaaksi pelaajaksi vanavedessään Rangers-kaksikko Drury-Betts. Pelin jälkeen kotijoukkueen valmentaja totesikin seuraavasti:
- Ensi kertaa tällä kaudella on pelin jälkeen sellainen fiilis, että oltaisiin ansaittu enemmän kuin saatiin. Toisaalta, itsehän käskin painamaan täysillä, kun naapurilta oli äijä boksissa. No, näistä on otettava opikseen, niin valmentajan kuin joukkueenkin. Naapurille onnittelut voitosta, ei se sentään ihan ansioton ollut, sen verran kovia olivat varsinkin pelin jälkipuoliskolla.

Palkitun Zajacin lisäksi Devilsin parhaimmistoa olivat Elias kahdella maalillaan sekä myös tyrmäyksen kokenut Pandolfo, jonka koko alkukausi on ollut hämmästyttävää liitoa, keikkuuhan mies sisäisen maalipörssin kolmosena seitsemällä osumalla. Myös Parise pelasi hyvin. Maalivahdit eivät olleet parhaimmillaan, mutta suoranaisesti Weekesin piikkiin ei tappiota sentään voi sälyttää. Gionta jatkoi näkymätöntä menoaan.

Tilastoja:

04.11. 2007 Vancouver Canucks - NJ Devils 4-3 (2-1, 1-1, 0-1, 1-0) OT

2007-11-05T22:55:00.000+02:00

Viikonlopulle aikataulutettu peli pelattiin Vancouverissa, joka on niin kaunis kaupunki ettei edes Soho pysty sitä kauneutta kokonaan pilaamaan. Muuten hän kyllä on yleensä ollut melkoinen ilonpilaaja, ainakin mitä tulee meikäläisen luotsaamien joukkueiden ICL-uraan.

1. erä
Vierailta hermostunut pelin alku. Kiekko pomppi minne sattuu. D. Sedin luritti avausmaalin, Zajac pääsi yv:llä pomppukiekkoon ja tasoitti, mutta erän loppupuolella Näslund pelattiin vapaaksi maalin kulmalle ylivoimalla ja erä isännille. Laukaukset 6-3.

2. erä
Erän puolivälissä jälleen yv-maali, Elias tasoitti pelin. 10 sekuntia ennen erän loppua Morrison vääntäytyi väkisin maalin eteen ja lämäsi Canucksin taas johtoon. Laukaukset 6-7.

3. erä
Ajassa 2.52 Bryliniä rikottiin läpiajossa. Tuomari vihelsi rangaistuslaukauksen, jonka Brylin survoi väkisin maaliin. Enempää maaleja ei erässä tehty, joten peli oli tasan varsinaisen peliajan päätyttyä. Tästä on kiittäminen Brodeuria, joka erän loppupuolella torjui monta isäntien hyvää maalipaikkaa.

OT
Jatkoajalla isännät painoivat päälle ja Devils kyttäsi vastaiskuja. Molemmilla oli paikkansa, mutta niitä ei hyödynnetty, ennen kuin tuomari puuttui peliin. Kun jatkoaikaa oli pelattu vajaat kolme minuuttia, oli tuomari lapa pystyssä passittamassa Devils-pelaajaa jäähylle. Mies ei ikinä aitioon ehtinyt joutua, sillä ajassa 33.19 Burrows napautti kiekon vieraiden maaliin ja peli oli pokkauksia vaille valmis.

Vaikka kaikki tähdet lankesivat isännille, kiitos Vancouver-raadin, oli Brodeur ehdottomasti ottelun tähtipelaajien joukossa. Ilman Martinin sukelluksia ja syöksyjä Canucks olisi vienyt pelin moneen otteeseen jo varsinaisella peliajalla. Nyt oli tuloksena kumminkin yksi piste, paljon enemmän kuin Soholta on totuttu saamaan.

Statsit:

03.11.2007 NJ Devils - SJ Sharks 6-4 (1-1, 2-1, 3-2)

2007-11-05T21:51:00.000+02:00

Pohjalaisen verkkojulkaisumme päätoimittaja pyysi minut puheilleen ja ilmoitti "notta jos sää meinaat kirjootella viälä meirän urheelupalstoollemma, nin olis varmahan aihetta opetella kattelemahan eres lentopallua, jos et pesäpallosta mitään ymmärräkään. Sen verran surkiata puuhaa tua jääkiekko nimittään on, kun pallokin on littiä eikä eres pompi vaikka kuinka pompotettaas". Suomeksi sanottuna palstatilaamme on toistaiseksi rajoitettu. Minun pitää siis yrittää hieman tiivistää sanomistani.

1. erä
Peli oli haeskelua, hermostunutta ja tehotonta. Vieraiden Pavelski ja isäntien Elias osuivat, Weekes avasi kautensa isäntien maalilla päästämällä erän ainoan vedon taakseen.

2. erä
Isännät tulivat lujaa, mutta Nabokov kesti. Devils maalasi kahdesti, laukoi 13 kertaa ja johti maalilla erän päätyttyä. Kotijoukkueen maalit Giontalle ja Zubrusille, vieraiden Pavelski kavensi erän lopussa. Weekesin tilastot kahden erän jälkeen: 2 päästettyä maalia, 1 torjunta.

3. erä
Luottamus Weekesiin oli kova ja sai mies jatkaa. Elias vei kotijoukkueen taas kahden maalin johtoon heti ensi minuutilla ja ennen erän puoliväliä Brylin alivoimalla jo 5-2:een. Cheechoo kavensi kahden miehen yv:llä tasan kuuden minuutin pelin jälkeen, mutta vain hetkeä myöhemmin Brylin iski toisen av-maalinsa. Hetki ennen loppusummeria Pavelski täydensi hattutempun ja iski loppunumerot 6-4:ään. Laukaukset 9-4 isännille, eli tässä erässä Weekes torjui yhtä monta kuin päästikin.

Ottelun ehdoton hahmo kotijoukkueessa oli kolme maalisyöttöä napannut Paul Martin. Kun media kyseli mieheltä, onko hän tuleva Rafalskin manttelinperijä, nuorukainen vastasi osuvasti: Rafalski-Schmafalski, who is he?

Tähdet ja statsit:

Metusalem Trophy New Jerseylle!

2007-10-31T15:22:00.000+02:00

Tälle kaudelle kovalla kohulla ja uholla lanseerattu uusi, vaikkakin todellisuudessa aika vanha Metusalem Trophy löysi itselleen kodin jo varhaisessa vaiheessa kautta, kun pystistä ei yhtäkkiä enää ole kilvoittelemassa kuin New Jersey Devilsin valmentaja kuulapää. Haastajana palkintoa tavoitelleen Philly-valkun kausi päättyi kesken ilmeisesti sydän- tahi muuhun vastaavan vakavuusluokan halpaukseen. Jo ensimmäisen osaottelun jälkeen esineelle oli toki tehty tilaa Devilsin toimiston hyllyyn, sillä 9-4 -voittohan tarkoitti sitä, että palkinnon sijoituspaikan varmistuminen oli vain kättelyä vaille valmista kauraa. Nyt kättelykin jäi tekemättä, kun käteltävän käsi ei enää ole lämmin.

Kepeät mullat, otan pytyllisen (jos toisenkin) kummullasi!

New Jersey Devils - Detroit Red Wings, 25.10.2007

2007-10-25T23:45:00.000+03:00

Seitsemännen kierroksen ottelussa Devils sai vieraakseen konferenssin ainoan puhtaan pelin joukkueen Detroitin. Ottelu pelattiin torstain myöhäisillassa.

Heti ensimmäisistä hetkistä alkaen pelissä oli säpinää ja vääntöä. Peli aaltoili päästä päähän ja maalille pyrittiin keinoja kaihtamatta. Ottelun avausmaali syntyi kuitenkin hieman nolosti, kun kotijoukkueen tähtimaalivahti Martin Brodeur avasi peliä yltiöpäisen rohkeasti kaukana maaliltaan. Kiekkoon ehti ensimmäisenä Pavel Datsyuk, joka suupaisi pelivälineen hitaasti mutta vääjäämättä tyhjään maaliin.
Erän lopussa isäntäjoukkueen Vitaly Vishnevski sai helpohkosti kaksiminuuttisen koukkaamisesta, mutta tämä ei Devilsiä masentanut, vaan puoli minuuttia myöhemmin kiekko löysi tiensä Dominik Hasekin vartioimaan maaliin Jay Pandolfon toimesta. Erikseen on mainittava loistavan esityön tehneen Karel Rachunekin osuus maalin syntyyn.

Toisen erän alussa helpon tuomion sai Red Wings ja sen puolustaja Brian Rafalski, kun tuomari vihelsi New Jerseylle rangaistuslaukauksen. Sen tuli suorittamaan ykkösketjun Sergei Brylin, ja hän onnistuikin harhauttamaan Hasekin ja viemään isännät johtoon. Johtoasema ei kuitenkaan kestänyt puolta minuuttiakaan, kun vieraiden Kris Draper jo tasoitti tilanteen 2-2 :een.
Neljän minuutin kohdalla ottelun ratkaisijaksi nousi Red Wingsien Daniel Cleary, joka väänsi vieraat väkisin johtoon. Erän loppupuolella vieraiden Datsyuk otti jäähyn, jota kotijoukkue ei kuitenkaan pystynyt hyödyntämään.

Kolmannessa erässä lähes samaan aikaan kuin toisessakin Cleary teki illan toisen maalinsa ja vei vieraat jo kahden maalin päähän. Devils tuli vielä peliin mukaan Hasekin lahjoittamalla maalilla, jonka Travis Zajac viimeisteli ylivoimalla ajassa 24.11. Mutta jo minuuttia myöhemmin vieraat olivat taas kahden maalin päässä, tällä kertaa maalin teki Jiri Hudler. Ja vaikka Patrik Elias tekikin kavennusmaalinsa lähes kolme minuuttia ennen ottelun loppua, ei Devils kuitenkaan päässyt kunnolla ahdistamaan tiukasti ja tarkasti puolustanutta Detroitia.

Ottelu oli - tappiosta huolimatta - kauden tähän mennessä paras peli Devilsiltä ja Devilsille. Myös vieraiden valmentaja kehui pelin olleen hyvätasoinen. Kamppailu oli kovaa ja tällä kertaa numerot kertovat pelistä aika totuudenmukaisesti, tasaista oli mutta lopulta parempi ja valmiimpi tiimi vei voiton.

New Jerseyn miehistöstä palkittiin yhdellä tähdellä nuori Travis Zajac, joka olikin kotijoukkueen ahkerin laukoja. Itse nostan esille myös jälleen hyvin pelanneen ykkösketjun Brylin-Elias-Zubrus, jonka kaikki jäsenet pääsivät taas tehopisteille. Karel Rachunek oli erinomainen molemmissa päissä. Ja sokerina pohjalla miinuslista, joka on erittäin lyhyt mutta painava. Richard Matvichukin hitaus alkaa ratkaista pelejä, tänä iltanakin hän oli kahdesti alimpana pelaajana aitiopaikalla katsomassa, kuinka kiekko iskettiin Brodeurin selän taakse. Fyysisyys ja kokemus eivät ole riittäviä avuja, jos vastustaja ajaa ohi vasemmalta ja oikealta hyökkäyksestä toiseen. Nyt alkaa olla aika katsastaa muita vaihtoehtoja, Rich saa istua penkin päähän tuppea puremaan.

TILASTOT:

Washington Capitols - New Jersey Devils, 21.10.2007

2007-10-22T20:40:00.000+03:00

ICL:n kuudennen kierroksen ottelu, jossa Devils vieraili Capitolsin vieraana, pelattiin sunnuntain myöhäisillassa. Ottelu pelattiin normaalista poiketen osoitteessa 213.112.170.62, kun vakihalli oli päällekkäisvarausten takia käyttökelvoton. Tilapäisosoitteessa peli sujui ilman ongelmia, vain pienen hetken ajaksi jää pehmeni uhkaavasti, kunnes jäädytyslaitteisto jälleen ulvahti täydelle teholle ja siloitti jään.

Itse peli oli melko fyysistä, mutta puhdasta ja reilua hokia. Ottelun ensimmäinen tilastomerkintä tosin oli jäähy, joka vihellettiin kotijoukkueen Tom Potille koukkaamisesta jo reilun minuutin pelin jälkeen. Tätä ylivoimaa vieraat eivät pystyneet hyödyntämään, mutta kun jäähyn tappamisesta väsyneet pääkaupunkilaiset hakeutuivat vaihtoon, heitti Martin Brodeur lättykiekon suoraan keskialueella polkeneen Brian Giontan lapaan. Gionta ajoi väsyneenäkin ahnaasti maalille ja vippasi kiekon Brent Johnsonin ohi Washingtonin verkkoon. Ja vain kahdeksan sekuntia maalin jälkeen kilahti Milan Jurcinalla, joka otti ryntäysjäähyn. Tätä rangaistusta ei sitten kulunut kuin 34 sekuntia, kun Zach Parise kaivoi kiekon Capitols-maalin takaa ja syötti sen tarkasti maalille, jossa Sergei Brylin odotti lapa tiukasti jäässä. Ajassa 4.37 vieraat johtivat 2-0. Tämän jälkeen Capitols tiivisti rivejään ja ilmeisesti isäntien vaihtoaitiossa vaadittiin myös lisää kuria, koska jäähyilykin loppui kuin seinään.

Toinen erä oli huomattavasti ensimmäistä avoimempaa, miltei hurlumhei-kiekkoa, josta kertovat esim. laukauslukemat. Ensimmäisessä erässä kummallekin joukkueelle kirjattiin neljä laukausta kohti maalia, toisessa erässä lukemat olivat edelleenkin tasan, mutta nyt laukauksia oli yksitoista.
Erän puolivälissä isännille sattui niin sanotusti klassinen musta hetki, kestoltaan n. puolitoista minuuttia. Ajassa 5.19 Brylin iski maalin edestä illan toisen osumansa, 58 sekuntia myöhemmin Jay Pandolfo teki 4-0 -osuman ja ajassa 6.40 Patrik Elias vei vieraat jo viiden maalin johtoon. Ja taisi olla tässä vaiheessa, kun kotijoukkueen valmentaja armahti Johnsonia ja vaihtoi Kölzigin maalille.
Erän viimeisen maalin teki isäntien Chris Clark ajassa 7.56. Hän pääsi ajamaan suht' vapaasti maalille ja nosti kiekon ohi jäihin laittautuneen Brodeurin.

Kolmannessa erässä isännät jatkoivat hurlumhei-linjalla, kun taas vierailijoiden into alkoi jo laantua, kuten laukausluvut 11-6 kertovat. Tehdyn työn määrä ei tosin tässäkään erässä näkynyt tulostaululla, vaan vieraat lisäsivät johtoaan, tällä kertaa kakkosketjun toimesta. Zach Parise osui kahdesti, Travis Zajacin toimiessa molemmilla kerroilla esityön tekijänä. Ja ottelun viimeisen maalin iski sitten isäntien puolustaja Brian Pothier, joka blokkasi Colin Whiten purkukiekon omalla sinisellään ja purjehti läpi tyhjän kentän ohittaen Brodeurin varsin hallitusti.

Illan ottelu oli juuri sellainen peli, jossa toiselle onnistuu melkein kaikki ja toiselle ei lähes mikään. Martin Brodeur vieraiden maalilla toki osaltaan vaikutti tähän, mutta toisaalta parin onnistuneen suorituksen jälkeen Devils-pelaajat äityivät syöttelemään isäntien puolustuksen aivan sekaisin. Suhteellisen korkea onnistumisprosentti repäisi sitten lukemat totuutta rumemmiksi.

Illan palkitut pelaajat herättävät hieman kummastusta. Parise teki maalinsa kolmannessa erässä, kun peli alkoi jo vaikuttaa ratkenneelta, kun taas Brylin teki vieraiden toisen ja kolmannen eli voittomaalin. Ja Brodeurin 92:een noussut torjuntaprosentti ja kaksi maalisyöttöä jäivät myös huomiotta.

Vieraiden pelissä oli merkittävää se, että ensimmäistä kertaa tuntui nyt löytyneen toimiva ykkösketju, kun se pelasi koostumuksessa Brylin-Elias-Zubrus. Tähän mennessä muut ketjut ovat keränneet tehopisteet, mutta tämä ketju napsi kaksi tehopistettä mieheen (osan toki ylivoimalla). Kyseinen BEZ-ketju saikin valmentajalta heti lupauksen jatkosta.

TILASTOJA:

Kiitokset Iipelle pelistä ja pitkistä jälkiselvittelyistä!

New Jersey Devils - Philadelphia Flyers, 15.10.2007

2007-10-16T10:18:00.000+03:00

Vain vajaa vuorokausi Nashvillessa pelatun pelin jälkeen oli aika pelata seuraava ICL-matsi, nyt kotihallissa. Vastaan asettui Dirty deedin valmentama Flyers, joka oikeassa elämässä on Devilsin suurin kiistakumppani (ehkä Ragsin kanssa) ja jota vastaan pelaaminen sytyttää ICL:ssäkin. Ja nyt lisäpanosta toi vielä vasta julistettu Metusalem Trophyn metsästys.

Ja hyvin tuntuikin pieni lisäpanos vaikuttavan kotijoukkueen peliin. Vähän liiankin innokkaasti tosin lähdettiin liikkeelle, kun Vitali Vishnevski otti huitomisrangaistuksen jo erän toisella minuutilla. Mutta ko. jäähy koituikin vieraiden kohtaloksi, toisin kuin olisi voinut odottaa. Ajassa 2.19 Jay Pandolfon voimakas karvaus pakotti vieraat rikkomaan häntä ja tuomari otti kovan linjan näyttäen epäröimättä rangaistuslaukauksen merkkiä. Pandolfo ei moisesta häkeltynyt, vaan pisti kiekon Eschen selän taakse. Tästä sen sijaan häkeltyi koko Philadelphian joukkue siinä määrin, että vain 22 sekuntia myöhemmin kiekko oli taas Flyersin maalissa, nyt sen toimitti sinne toinen alivoiman taitaja Segei Brylin Paul Martinin syötöstä. Ennen erän puoliväliä vieraat tulivat peliin mukaan Brieren maalilla, mutta ajassa 6.45 alkoi vieraiden surkea minuutti-neljäkymmentäkolme-sekuntinen, jonka aikana peli käytännöllisesti katsoen ratkesi, kun Devils tehtaili neljä maalia. Ensin iski Pandolfo illan toisensa, sitten Zubrus maalivahdin avustuksella (Esche lähti vaihtoon tässä kohtaa, tilalle Niittymäki), sitten Patrik Elias ja lopuksi Pandolfo (kuvassa keskellä) viimeisteli hattutempun. Tilanne ensimmäisen erän jälkeen siis 6-1.

Toisessa erässä ei maalia kauan odoteltu, Brian Gionta vei isännät jo kuuden maalin johtoon erän ensimmäisellä minuutilla. Mutta kuten usein käy yhden hurjan jälkeen, niin nytkin meno rauhoittui huomattavasti. Erän toisen maalin teki Gagne ja viimeisen jälleen Patrik Elias, joka survoi ylivoimalla maaliin niin kiekon, Niittymäen kuin itsensäkin. Maali oli kaikkea muuta kuin hidastuksen arvoinen, mutta syynsä sillekin voi löytää, sillä ajassa 14.06 Philadelphian poikien pinna katkesi, kun ensin Hartnell ajeli Colin Whiten kylmäksi Devilsin maalin edessä ja vain puolisen minuuttia myöhemmin Gagne hyökkäsi Eliasin kimppuun jälleen Devils-päädyssä. Elias pystyi peliä jatkamaan ja ilmeisesti törkeästä ryntäyksestä sisuuntuneena päätti tehdä maalin, maksoi mitä maksoi. Peli kahden erän jälkeen 8-2.

Kolmannessa erässä kotijoukkueen nälkä oli jo tyydytetty. John Madden tosin halusi myös nimensä alivoimamaalintekijöiden sarakkeeseen ja kävi tekemässä Devilsien viimeisen maalin ajassa 20.38. Maalin syöttäjäksi merkittiin Jay Pandolfo, joka siis keräsi ottelussa tehot 3+1 ja oli suorastaan tulessa. Mies myös pokkasi jo toisessa pelissä perätysten ottelun parhaan pelaajan pystin, melkoinen saavutus jarrukentän duunarilta! Erän alkupuoliskon aikana Briere ja Kapanen tekivät vielä maalin mieheen ja näin lopputulokseksi saatiin Devilsin 9-4 voitto.

Pandolfon takana mellastivat tosiaankin Patrik Elias kahdella maalilla sekä John Madden ja Dainius Zubrus tehoin 1+1. Tähtilistan kolmanneksi tosin nousi Pandolfon ja Eliasin perään Briere, joka sai myös tehot 2+0. New Jerseyn haalariosasto otti jälleen pelin ratkaisijan roolin tehden tehot 5+2, tosin siis kolme maaleista tuli alivoimalla. Elias nostaa ilahduttavasti päätään ykköskentässä ja johtaa sisäistä pistepörssiä, vielä ei tosin ole löytynyt rinnalle oikeita kavereita, vaan ykkösketju on vaihtunut joka peliin.

Seuraavana on taas vuorossa matkapeli, nyt tosin lähempänä, kun vierailukohteena on Washington D.C. ja isäntinä Capitols. Iipen suojatit ovat olleet aina hankalia vastustajia, joten jännityksellä viikonlopun peliä odotellaan. Ja ketjukoostumuksiakin pitää edelleen etsiä. Mutta Metusalem Trophysta on nyt otettu tukeva ote.

TILASTOT:

Nashville Predators - New Jersey Devils, 14.10.2007

2007-10-15T01:32:00.000+03:00

Devilsin kauden kolmas peli pelattiin sunnuntai-iltana Nashvillessa. Isäntäjoukkue oli pääosiltaan tuttu Devils-valmentaja kuulapäälle, joka viime vuonna oli vielä Predatorsin luotsina, mutta koska Nashvillen uusi valmentaja oli puolestaan uppo-outo, ei joukkueen tuntemisesta ollut isompaa etua otteluun lähdettäessä.

Pelin alku oli tunnustelua ja vastustajan tarkkailua, eikä ensimmäisen eränpuolikkaan aikana tapahtunutkaan mitään kovin merkittävää. Mutta ajassa 5.45 New Jerseyn kakkosketjun nuorta keskushyökkääjää rikottiin läpiajossa ja tuomari vihelsi rangaistuslaukauksen. Zajac näytti kylmähermoisuutensa ja veivasi kiekon maaliin ohi Chris Masonin. Mutta ajassa 7.38 J-P Dumont ajoi väkisin Brodeurin maalille ja ujutti kiekon ohi Martinin tasoittaen matsin 1-1:een. Erän viimeisen minuutin jälkipuoliskolla Devilsin kolmosketju vei vieraat jälleen johtoon koko ketjun vahvalla hyökkäyspelaamisella. Voittomaaliksi jääneen osuman viimeisteli John Madden Sergei Brylinin nappisyötöstä.

Toisessa erässä vieraiden peli vapautui. Jo minuutin pelaamisen jälkeen Devils iski toisen rankkarimaalinsa, nyt tekijänä Patrik Elias. Erän loppupuolella Jay Pandolfo vei vieraat jo kolmen maalin johtoon nousten näin ottelun tehomieheksi. Tässä maalissa syöttäjänä oli Karel Rachunek. Toinen erä oli kaikkien indikaattorien mukaan vieraiden, myös laukaukset (4-8) kertovat tästä.

Kolmas erä oli taas rauhallisempaa peliä, isännät yrittivät kavennusta ilman tulosta ja ainoana maalinteossa onnistui Devilsin Zach Parise, joka nappasi keskialueella alas Vishnevskin (kuvassa) omalta alueelta purkaman roikkukiekon ja lirutti kiekon vielä kerran Masonin selän taakse.

Pelin jälkeisten teknisluontoisten ongelmien johdosta ottelun tähdistö jäi epäselväksi, mutta Pandolfo oli kiistatta ykköstähti ainoana monipistemiehenä (1+1). Jäähyjä vihellettiin tuttuun tapaan ainoastaan Devilsille, tällä kertaa kaksi kappaletta, yksi Zajacille ensimmäisessä ja yksi Giontalle kolmannessa erässä.

New Jerseyn kausi on alkanut nousujohteisesti, ensimmäisen pelin tappiota ovat nyt seuranneet kaksi voittoa, ensin jatkoajalla ja nyt varsinaisella peliajalla. Seuraavana vastaan tulee tuoreen ikämiessarjalaisen Dd:n opastamana Philadelphian rakas vihollinen Flyers, jonka kanssa ratkotaan normaaleiden sarjapisteiden lisäksi vastapaljastetun, mutta ajan patinoiman Metusalem Trophyn tulevan vuoden kotiosoite.

TILASTOT:

Pistepörssi ja maalivahtitilasto

2007-10-13T21:33:00.000+03:00

Pistepörssi:

Maalivahtitilasto:

New Jersey Devils - Los Angeles Kings, 11.10.2007

2007-10-11T23:20:00.000+03:00

ICL:ssä kaikki on paremmin. Tästä on osoituksena sekin, että Devils pääsi pelaamaan kotiavauksensa uudessa hallissaan jo kolmannella ottelukierroksella, kun toisaalla Devils joutuu reissaamaan liki kymmenen ensimmäistä peliään odotellessaan Prudential Centerinsä valmistumista. Kuinkahan nopeasti Olkiluodon ydinvoimala valmistuisikaan ICL:ssä... Mutta asiaan.

Levättyään toisella kierroksella Devils otti vastaan vieraita länsirannikolta kolmannen kierroksen ottelussaan torstai-iltana. Prun (kuten uutta areenaamme tuttavallisesti kutsutaan) jäälle luisteli PtG:n käskyttämä Kings Los Angelesista. Vierailla oli alla voitokas kauden avaus Philadelphiaa vastaan edellispäivältä, joten lähtökohdat olivat suotuisammat kuin Devilsillä, jonka kauden avaus edellissunnuntaina Buffalossa ei sujunut toivotusti. Maalinteko tuotti ongelmia ja puolustuksen tarkkuudessa oli toivomisen varaa.

Torstainen ottelu alkoi melko hidastempoisena ja tunnustelevana. Maalivahdit eivät joutuneet urakoimaan eikä ainakaan kotijoukkueen puolustuksella ollut joka vaihdon jälkeen silmämääräisesti arvioituna edes kunnolla hiki. Mutta sitten, erän puolivälissä alkoi tapahtua. Vierasjoukkueen ykkösnyrkki rakensi maalipaikan Mike Cammallerille, eikä tämä erehtynyt. Ja kun kahdeksan minuutin pelin jälkeen vieraiden kolmosketju karvasi kiekon Devilsin siniviivalla ja järjesti tekopaikan puolustajalupaus Jack Johnsonille, alkoi kotijoukkueen vaihtopenkin takana kylmä hiki kihota pintaan. Kotijoukkueen onneksi minuutti edellisestä maalista Dainius Zubrus sai keskelle pystysyötön Martin Brodeurilta, ajoi maalille Kings-puolustuksen estelyistä välittämättä ja napautti kiekon maaliin.

Toisen erän alussa kotijoukkue oli hereillä. Ensin Patrik Elias toi isännät tasoihin ja heti perään Zach Parise teki Travis Zajacin tarkasta syötöstä johtomaalin. Sitä onnea ei tosin kestänyt kahta minuuttia, kun Cammalleri teki illan toisensa ja tasoitti pelin. Erän lopussa kotijoukkueen Karel Rachunek sai jäähyn. Vain hetken ylivoiman jälkeen Devilsin Sergei Brylin sai kiekon ja pääsi keskeltä läpi. Tästä vierasjoukkueen maalivahti, nuori Bernier hermostui niin kovin, että meni oman maalinsa taakse piiloon. Brylin siirsi kiekon maaliin häiritsemättä piilosilla olijaa sen enempää. Mutta samalla ylivoimalla Dustin Brown tasoitti pelin jälleen vain viisitoista sekuntia ennen erän loppua. Cammalleri otti tästä maalista jo kolmannen tehopisteensä.

Kolmas erä oli maaliton. Laukausten valossa isännät hallitsivat erää hienokseltaan, mutta varsinaisia tekopaikkoja ei kummallekaan joukkueelle siunaantunut.

Jatkoajalla vieraat painoivat todella lujaa päälle ja saivat myös loistavan tekopaikan, jonka Brodeur kuitenkin torjui oikea-aikaisella ulostulollaan. Noin minuutin pyörityksen jälkeen Devils sai kiekon hallintaansa ja pystyi rauhoittamaan peliä. Ehkä Kingsille oli äskeisestä painostuksesta jäänyt hyökkäysvaihde päälle, sillä ajassa 1.41 jatkoaikaa Patrik Elias pääsi suhteellisen vapaasti ajamaan maalille kiekon kanssa ja nostamaan sen ohi jäihin heittäytyneen maalivahdin.

Vaikka jatkoaikamaalin tekijä hurmaa aina tähdistöraadin, oli ottelun "oikea" herra ja hidalgo vierasjoukkueen Mike Cammalleri. Elias nousi tosin esiin tärkeimmällä hetkellä. Puolustus ja maalivahdit eivät päässeet loistamaan, sen verran paljon maaleja sen verran vähillä laukausmäärillä ottelussa tehtiin. Kolmostähden Eliasin ja Cammallerin takana pokkasikin Kingsin Dustin Brown (1+2).

Joitakin edistysaskeleita avausmatsista oli otettu, mutta paljon on edelleen tehtävää, jotta peli saataisiin sille tasolle, että Devils kamppailisi pisteistä useamminkin kuin joka toisessa pelissä. Ketjukoostumuksetkin ovat edelleen haussa, nyt ykkösen oikeassa laidassa pääsi kokeilemaan Brylin. Maalinsa mies teki kuitenkin alivoimalla, joten ykkösketjun paikkaan mies ei tässä pelissä varsinaisesti kiinnitystä ottanut. Eipä kyllä myöskään paikkaansa sössinytkään. Pähkäily jatkuu...

Seuraavaksi on vastassa Nashville, mielenkiintoinen matsi siis tulossa. Ja saanpahan haettua stetsonini, se kun ei mahtunut muuttokuormaani keväällä...

TILASTOT:

Buffalo Sabres - New Jersey Devils, 7.10.2007

2007-10-08T10:06:00.000+03:00

Kausi alkoi vierasottelulla VL:n Sabresia vastaan. Vastustaja oli tuttu ja pelätty, pre-seasonilla VL oli useaan otteeseen näyttänyt, että Buffalossa on harjoiteltu kovaa ja suunnitelmallisesti. Voitot harjoitusmatseista olivat selkeästi Buffalon hyväksi, mutta se ei toki tarkoittanut sitä, että otteluun olisi lähdetty pää painuksissa, vaan päinvastoin eli hereillä ja tietoisena vastustajan vaarallisuudesta.

Peli alkoi Devilsin kannalta erinomaisesti. Buffalon puolustus pelasi lepsusti omalla siniviivallaan ja Patrik Elias jyräsi pakin ja nappasi kiekon. Tshekki ajoi röyhkeästi maalille, mutta ei onnistunut maalinteossa. Ryan Millerin torjunnasta kiekko jäi kuitenkin pyörimään tyhjän maalin edustalle ja paikalle ehtinyt Brian Gionta (kuvassa) sai kunnian tehdä kauden ensimmäisen Devils-maalin ajassa 0.35.

Vain runsaat kaksi minuuttia myöhemmin John Madden lisäsi New Jerseyn johtoa hieman onnekkaastikin, kun hän sai kiekon Colin Whitelta aivan maalin nurkalle täyteen vauhtiin. Kaatuessaan mies tyrkkäsi kiekon ohi Millerin, joka ei taaskaan onnistunut vangitsemaan edessään pomppinutta pelivälinettä. VL ei moista enää katsellut, joten Millerin visiitti maalille jäi ranskalaiseksi, kun verkolle tunki varsinainen ranskalainen (no, ranskankielinen ainakin), Jocelyn Thibault. Ilmeisesti miehen tulo maalille oli shokki Buffalon puolustajille, koska koko pakisto nielaisi rautakangen ja alkoi puolustaa ryhdikkäästi omaa maaliaan. Myös hyökkääjät osallistuivat talkoisiin haukaten ainakin lapionvarren verran, joten yhtäkkiä Sabres-maalin edessä ei ollutkaan enää tilaa edes sanoa kiekko, saati sitten laittaa sellaista maaliin.

Devilsin valmennusjohdon osaaminen on tunnetusti ollut puutteellista nimenomaan tiukan ja paikkaa pelaavan puolustuksen purkamisessa, joten maalinteko loppuikin kauden avausottelussa lyhyeen, siksi kärsivällisesti ja huolellisesti jaksoi Sabres maalinedustansa pitää. Kotijoukkue alkoi sen sijaan hivuttautua mukaan peliin. Buffalon avausmaali tuli erän loppupuolella, kun Martin Brodeurin huonon sijoittautumisen seurauksena Paetsch pääsi vippaamaan kiekon lähes tyhjiin.

Toinen erä oli tarkkaa punnerrusta, kunnes ajassa 16.14 Devilsin pelaajat jäivät odottelemaan paitsiovihellystä. Sitä ei kuitenkaan kuulunut, vaan kotijoukkue pääsi kaivamaan irtokiekon Brodeurin maalin takaa. Maalin edessä päivysti Jochen Hecht, joka sai kaikessa rauhassa laittaa kiekon maaliin tarkan syötön jälkeen. Tämä oli erän ainoa tilastotapahtuma.

Kolmannessa erässä mailaa puristettiin puolin ja toisin ja puolustuksessa pelattiin varman päälle. Tämä teki pelistä katkonaista. Buffalo sai pidettyä puolustuksensa paketissa läpi erän, kun taas Devilsin eväät levisivät ajassa 27.46, jolloin Hecht-Pominville -kaksikko iski toistamiseen. New Jerseyn puolustusalue kaikui tyhjyyttään, kun Hecht ajoi vasenta kaistaa alueelle. Yksinäinen Devils-pakki yritti peittää linjoja mutta turhaan, sillä Hechtin syöttö löysi oikealta P-pisteeltä Pominvillen, joka tälläsi matalan vedon Brodeurin maalin etunurkkaan. Tämän jälkeen ei Devilsin auttanut kuin ottaa aikalisä ja yrittää tasoitusta vaikka väkisin. Ja senhän tietää, mihin se johtaa; 40 sekuntia ennen päätössummeria Afinogenov pääsi yksin läpi, ajoi päin Brodeuria ja kaatuessaan uitti kiekon hänen ohitseen. Sen pituinen se.

TILASTOT:

Rosterin kokoonraapimisen syyhyttävä ihanuus

2007-10-02T14:40:00.001+03:00

Päivä aikaa kauden viralliseen alkuun ja muutama päivä kauden avausotteluun. Pitäisi hioa ja viimeistellä, punnita ja testata - mutta ei. Viime treenikerran jälkeen joukkueeseen on jostakin (työvoimatoimisto?) tupsahdellut uusia nimiäkin - eikä ikävä kyllä kovin isoja sellaisia, vai mitä pitäisi ajatella paitaan numero 49 pukeutuneesta Rod Pelleystä? Ei kai parane ajatella mitään, sen kuin tyrkkää jannun kaukaloon ja katsoo, mitä se alkaa siellä touhuta. Jos touhu ei liity mitenkään jääkiekkoon, pitää komentaa se pois laatikosta ja jos se ei tule, pitää lähettää joku "noutamaan" se. Sitä vartenhan ne "noutajat" rosterissa on, vai kuinka?

Arron Asham on yksi Devilsien mielenkiintoisista hankinnoista Rachunekin, Vishnevskin ja Zubrusin ohella. Kukaan ei ole menetettyjen tähtien suuruinen, mutta kaikki on hankittu omaan, tiettyyn rooliinsa joukkueen pelitapaan sopivina. Asham on ehdolla chk-lineen ja alivoimakentälliseen, ja mikäli edellisvuosiin on mitenkään uskomista, juuri sieltä nousevat minun joukkueideni sankarit. Varsinkin ensimmäisen kauden Påhlsson (?) ja viime kauden Nichol nostavat tipan silmäkulmaan. Hyviä äijiä, inhottavia.

Devils taitaa taas asettaa minut vaikean tehtävän eteen. Selkeitä tähtiä porukassa on nipin napin yhden kentällisen täytteeksi, mutta sen kaksikon takana onkin sitten niin suuri ja tasainen joukko hyviä pelimiehiä, että aina joku jää penkille. Hoh, kai tässä pitää alkaa peluuttaa pelaajia vastustajan mukaan - ja itse on kaikki skoutattava. Kaikki pitää tehdä itse...

Apuja hakusessa

2007-08-21T16:01:00.000+03:00

Ensi töikseni, jo bussimatkalla kohti bada-bing-kylää, aloin soitella uusia apuvalmentajia. Jostakin alitajuntani syövereistä nousi yhä uudelleen päällimmäiseksi mieleeni tämä mies:

Vielä kun päässä on puoli naamaa peittävät laajakulmalasit ja ääni väräjää, kun mies lausuu, että "on tää niin vaikeeta", niin avot. Tätä valmennusmetodia kutsun "kauhun epätasapainoksi". Ja uskon, että se toimii.

Tosin toivon, että Rane kieltäytyy, niin pääsen pakkomielteestäni.

Suo siellä, vetelä täällä

2007-08-20T22:10:00.000+03:00

Niin kuin laulussakin sanotaan, ei kohtaloaan välttää voi (tai jotakin sinne päin). Ja mitäs helvettiä, Devils on suosikkijoukkueeni jo vuosien takaa (J. Ojasen ajoilta... ei vaan, suosikkijoukkueeni Ojasesta huolimatta...) ja kun se nyt kerran otettavissa oli, niin olihan se otettava. Olisihan se toki ollut mahdollista pitää koko ajan, mutta toissa kausi oli sellaista rämpimistä, että oli hyvä lähteä välillä tuulettumaan. Sitä paitsi nyt tiimi on vapaa vanhasta taakasta, siellähän on käynyt totaalinen Scott-puhdistus sitten viime näkemän (Gomez & Clemmensen aikaisemman Scott 'pthyi' Niedermayerin lisäksi).

Drafti on tähän mennessä ollut hmmm... kiinnostava. Taiteilija näyttää pyrkivän tosissaan mestaruuteen, valitsihan mies ainakin edelliskauden vahvimman joukkueen. Muutoksia sielläkin on tapahtunut ja suurimmat kysymykset, Teemu ja 'pthyi', ovat vielä vailla vastausta. Ikuinen lupaus nappasi joukkueen, josta itsekin olin kiinnostunut, mutta joka ei mielestäni ole ihan kovimmasta päästä. Itse asiassa en pysty ihan suoralta kädeltä sanomaan, onko Boston kovempi vai heikompi kuin Minnesota.
Wayler teki mielenkiintoisen valinnan ottamalla Atlantan, joka ei vielä olekaan ICL:ssä esiintynyt (muistaakseni). Mestarilla on näpeissään ainakin huippunopea hyökkäyskalusto - itse katselin Thrashersin suuntaan haikaillen entistä ikoniamme Bobby Holikia. Neljäntenä meni Toronto, joka ottajansa sanoin on "kurajengi". Ei se itse asiassa ole sitä, mutta niin tai näin, zauxin valintaa ei tarvitse sen enempää perustella, koska sen takana ovat puhtaasti tunnesyyt eikä järjen hiventäkään - aivan kuten itsellänikin.
Ja vielä neljä tiimiä tulee mukaan kauteen. Eli kahdeksan jää pihalle. Veikkaisin, että niiden joukossa ovat ainakin Carolina, Phoenix ja St. Louis - ja ehkä myös Chicago. Kolme ensimmäistä siksi, etten ole varma, onko ko. tiimeillä yhtään fania ja viimeinen huonon menestyksensä johdosta. Mutta tämähän on puhdasta arvailua. Ja vieläpä tuntemattomien ihmisten tekemisten arvailua. Eli se voi jopa mennä ainakin osittain pieleenkin.

Valinnanvaraa ja valinnan vaikeutta

2007-08-20T11:22:00.000+03:00

Draftivuoro on minun. Pallo heitettiin tänne jo eilen illalla, mutta minä sen kuin jahkailen. Skouttasin ensin turhaan Atlantaa ja Minnesotaa, ne junat menivät jo. Iltamyöhällä katsastin Columbuksen ja Phoenixin, joista kumpikaan ei säväyttänyt, vaikkei pettänytkään (tuloksena kaksi j.a.-voittoa Ikuisen lupauksen Minnesotasta). Aiemmin kokeilin mm. St. Louisia, mutta siitäkin testistä jäi sama laimea maku.

New Jersey houkuttaisi, mutta kun se porukka vain heikkenee vuosi vuodelta, ei toisaalta huvita heittäytyä samaan suohon (hehe) uudestaan. Detroit nostattaa karvat pystyyn ihan noin organisaationa, eikä noita muitakaan vastavapautuneita tiimejä oikein huvita ottaa. Ja Floridan kohdalla lisäpainona vaakakupissa on Nashvillesta siirtynyt maalivahti T. Vokoun.

Sittenhän voisi aina palata Nashvilleen, mutta sielläkin seura on selvitystilassa ja joukkue heikentyi huomattavasti viime kaudesta, joten hulluuden sijasta paluu olisi tyhmyyttä. Chicagossa olisi perinteitä aina Original Sixiin saakka, mutta se porukka tarvitsee Jeesus-luokan ihmeidentekijän pärjätäkseen - tai aikaa Pittsburghin tapaan, vuosien rämpimisen seurauksena hyvät draftivuorot eivät voi olla jossakin vaiheessa näkymättä (paitsi jos organisaation skouttaus on Dallasin tasolla...). Islanderskin odottaa ottajaansa, mutta siinä porukassa taitaa olla jo tarpeeksi hulluutta ilman meikäläistäkin.

Mikä jää jäljelle? No, illalla yritän tehdä ratkaisuni, sillä työpäivä ei anna myöten, että voisin nyt paneutua asiaan sataprosenttisesti.

OFF-SEASON osa 2

2007-07-10T19:08:00.000+03:00

Pahimmat siirtohulinat ovat jo takana, ja suurimpia häviäjiä lienevät Buffalo, Nashville ja New Jersey, joista ensin mainittu menetti kaksi tähtikeskushyökkääjäänsä, keskimmäinen ykköspakkinsa/kapteeninsa, tähtihyökkääjänsä ja joitakin profiilipelaajia sekä jälkimmäinen mm. ykkössentterin ja ykkös(?)pakin. Markkinoiden voittajista ei sitten huvita paljon puhuakaan - ja tosiasiassahan päätelmät tehdään vasta, kun kausi on jo käynnissä.

Mutta eräs iloinen yllätyskin tuli vastaan juuri tänään. Swosin ja Mahavishnun biniin oli eilen tullut päivitys - ensimmäinen tänä vuonna. On ilmeisesti aihetta odottaa, että binimestarit päivittävät tulevankin kauden rosterit, kun ne kesän myötä valmistuvat ja varmistuvat. Ja sehän on tietysti mukava uutinen ICL:n kaudelle 2007-08. Jipii.

Nashvillen hippaveikot

2007-06-29T17:06:00.000+03:00

Predatorsin tilanne alkaa näyttää jo surkuhupaisammalta kuin New Jerseyn sekoilut puolitoista vuotta sitten. Devils teki vain sopimuksia pelikelvottomien pelaajien kanssa kovalla rahalla, mutta Nashvillessa myydään ja ei myydä kokonaista seuraa sinne sun tänne. Seuraa ei kait myydäkään kanadalaisrahakkaalle, vaan losangelesilaisvarakkaalle ja seura siirtyykin Kanadan sijasta Kansas Cityyn. Mutta Kanadan mies myy kyllä kovaa kyytiä kausikortteja Hamiltonissa seuransa peleihin, vaikkei vielä mitään omistakaan. Business se on mikä kannattaa.

Ja Paul Kariyankin huhutaan (melko asiantunteva huhuilija) jättävän seuran. Kun Foppa jää eläkkeelle jalkaongelmiensa jatkuessa, katoaa Predatorsilta pikku hiljaa suurin osa nimimiehistä. Eli se siitä huippujoukkueesta. Alan pakata kamojani (en minä oikeasti ole niitä edes purkanut...).

OFF-SEASON osa 1

2007-06-27T20:16:00.000+03:00

Vaikka kausi 06-07 ei ole vielä paketissa, on aika nostaa katseensa tulevaan kauteen, jonka alkaminenkaan ei tosin ole varmaa. Itse asiassa suurin kysymysmerkki tulevan ICL-kauden päällä on mielestäni pelibinin puuttuminen, tähän asti käyttämämme swosin ja Mahavishnun bin kun ei ole päivittynyt tämän vuoden puolella kertaakaan. Vaihtoehtoisen binin on tehnyt ja sitä päivittää Mack-nimellä tunnettu taitaja Ameriikanmaalta, mutta se muistuttaa arvoiltaan ja osin ulkonäöltäänkin enemmän alkuperäistä NHL94:ää kuin nuo binit, joihin olemme edelliskausilla tottuneet. Erinomainen se kyllä on, sitä en yritäkään kiistää.

Sopimusneuvottelut tulevan kauden seurastakin ovat alkaneet. Nashville alkaa olla jo aika heikoilla, vaikkakin Vokounin kauppaaminen Floridaan oli itse asiassa pieniä riemunkiljahduksia nostattava siirto. Forsbergin lähtö lienee selviö, mutta jos Kariyakin lähtee, alkaa homma olla selvä.
New Jerseyn tilanne ei näytä hyvältä, Gomezin lähtö näyttää jo varmalta, Rafalskikin on kiikun kaakun ja ennustellaanpa jossakin jopa Parisen menettämistä, jos jokin seura alkaa kilpailla isolla rahalla RFA-statuksella olevasta tulevasta ykkössentteristä.
Atlantan paketti on melko levällään, Columbukselta puuttuu isoja palikoita, Toronton johdolla on edelleen pallo vähän hukassa ja kolmikon Phoenix, Chicago ja St. Louis pitää tehdä melkoisia ihmeitä herättääkseen minkäänlaista luottamusta. Minnesotan havumetsät alkavat näyttää yhä houkuttelevammilta. Ensi kaudelle (ilmeisesti) vapautuvista joukkueista Floridaan ei ole kiinnostusta lähteä jo pelkästään maalivahtiosaston takia ja Anaheim nyt taitaa olla myös niin sanotusti out of question.

Neuvotteluista raportoin yksityiskohtaisemmin sitten, kun niissä päästään saunomis- ja takkahuonetasolle.

Nashville Predators - joukkueen rakennusta vai lihoiksi laittamista?

2007-06-25T10:16:00.000+03:00

Omistajanvaihdoskiemurat ovat johtaneet Nashvillen tilanteeseen, jossa joukkueen kokoonpano näyttää muuttuvan rajusti. Lähteneitten listassa ovat nyt jo joukkueen kapteeni ja ykköspakki Kimmo Timonen, kolmosketjun vääntäjä ja alivoiman spesialisti Scott Hartnell sekä ykkösmaalivahti Tomas Vokoun.

Liigan palkkakatto tullee nousemaan joillakin miljoonilla per tiimi alkavalle kaudelle, mutta Predatorsin huhutaan leikkaavan omaa palkkabudjettiaan viimekautisesta. Toisaalta taas joukkueella on suhteellisen paljon tärkeitä pelaajia, joiden status muuttuu UFA:ksi heinäkuun alussa. Näistä tärkein lienee Paul Kariya, joka haluaisi omien sanojensa mukaan jäädä Nashvilleen. Niinpä Kariyan uusi sopimus tai sen syntymättä jääminen onkin tärkeimpiä indikaattoreita, kun pyritään ennustamaan sitä, onko tulevan kauden Predatorsista yritettykään rakentaa kilpailukykyistä joukkuetta. Joidenkin arvioiden mukaan jo tapahtuneet pelaajakaupat ovat nimittäin antaneet riittävästi liikkumavaraa uusien sopimusten solmimiseen, jos näin vain halutaan.

Joukkueen tilanne tulee kirkastumaan seuraavan viikon aikana huomattavasti, toivon ma. Ja kunnes kirkastuu, minä istun käsi heittoistuimen kahvassa ja toivon ettei kramppi iske ennen aikojaan.

EI-NIIN-JIPPII!

2007-05-30T18:14:00.000+03:00

Predators pysyy Nashvillessa vähintään maailman tappiin, vaikka se myytiinkin kanadalaiselle miljunäärille.

JIPPII!

2007-05-30T18:13:00.000+03:00

Predators myytiin kanadalaiselle miljunäärille!

Pleijareiden pelurit ja puolukanpoimijat

2007-03-21T23:27:00.000+02:00

Ilmastonmuutos johti aikaiseen kesään Nashvillessa ja nyt, kun kunnon aurinkovoitelu on suoritettu, on aika koettaa poimia joukosta jatkopestin arvoiset ja osoittaa sormella niitä, jotka ansaitsevat korkeintaan paikan jalkapuussa hallin edessä. Arvostelu tehdään playoffpelipainotteisesti, mutta ei kuudessa pelissä ehdi korjata koko kauden velttoilua - eli takana oleva runkosarja ei voi olla vaikuttamatta arvioihin.

Polvillaan aneltavat:

Steve Sullivan
Paul Kariya
Kimmo Timonen
Chris Mason
David Legwand

Ei-ole-rahasta-kiinni -osasto:

Ryan Suter
Martin Erat
Scott Nichol
Shea Weber
Tomas Vokoun
J-P Dumont
Dan Hamhuis

Yks lysti:

Alexander Radulov
Marek Zidlicky
Jason Arnott
Scott Hartnell
Greg Zanon
Vernon Fiddler
Jordin Tootoo

"Mene, menekin!":

Alex Henry
Scottie Upshall
Darcy Hordichuk
Mikko Lehtonen
Jarred Smithson
Kevin Klein

"Kuka, pelaaja? Sinäkö? Älä nyt viitsi, en ole koskaan nähnytkään sinua!":

Josef Vasicek

Näin niitä joukkueita rakennetaan. Tosin teen nyt pahan virheen, kun annan ilmaisia neuvoja - minullahan ei ole sopparia ensi vuodelle, vaan ainoastaan joukkueen optiovuosi. Mutta virheitä tehdään ihan kokemus- ja oppimismielessä. Ei vain saa tehdä samaa virhettä kahdesti. Se se taas vaatiikin luovuutta ja kekseliäisyyttä!

Playoff-sarja Anaheimia vastaan

2007-03-18T12:58:00.000+02:00

ANAHEIM DUCKS - NASHVILLE PREDATORS, GAME 1

Vaikeudet olivat nousta pääosaan, kun pyrimme pelaamaan ekaa peliämme kauden playoffeissa. Ensin kotijoukkueen valmentaja unohti pelimme ja sen alkaminen siirtyi illasta yöhön (tämä asia on puitu ja siirretty mappiin Ö) ja sen jälkeen kiusasi minun padini, joka alkoi mystisesti pätkiä kesken pelin - ja yhtä mystisesti taas lopetti oikkuilemisen. Näistä huolimatta peli saatiin pelattua tämän vuorokauden alkutunteina ja niin vain kävi, että voitto tuli, itse asiassa ensimmäinen sellainen sekä Nashvillen ICL-playoff -historiassa että myös omassani.

Ensimmäinen erä oli numeroiden valossa selkeimmin meidän erämme, mutta pelillisesti se oli lähinnä totaalista kohellusta, jossa mentiin lujaa päästä päähän ja jossa me hyödynsimme paikkamme kun taas naapuri ei. Ensimmäinen maali nähtiin pelin neljännellä minuutilla ja siitä vastasi uusittu ykkösketjumme ja etenkin sen tehojaan hurjasti harjoituspeleissä nostanut Steve Sullivan. Tomas Vokoun heitti kiekon keskelle, josta sen nappasi täydessä vauhdissa polkenut Sullivan. Puolustajien välissä oli väylä auki maalille saakka ja sen Sully käytti hyväkseen.

Erän loppu oli kotijoukkueelle kohtalokas. Ajassa 9.04 J-P Dumont karvasi kiekon Anaheimin siniviivalla, käänsi nopeasti maalille ja sijoitti kiekon ohi jäihin menneen Bryzgalovin. Ja vain viisi sekuntia ennen erätaukoa kolmoskentän pakki Greg Zanon sai katkaistua Ducksin syötön heidän puolustusalueellaan ja käänsi kiekon nopeasti maalille, jossa Scott Hartnell ohjasi sen maaliin.

Toisessa erässä peli muuttui tarkemmaksi ja selkeästi fyysisemmäksi. Etenkin kotijoukkue pommitti siniviivallaan todella kovia taklauksia, mutta mikä on pommittaessa ykkösluokan pakistolla, jota johtavat Scott Niedermayer ja Chris Pronger. Erän alkuminuuteilla sattui kuitenkin Anaheimin maaliin ensimmäisen erän lopussa vaihdetulle J-S Giguerelle ikävä moka, kun mies yritti syöttää päädyssä katkaisemaansa kiekkoa nopeasti eteenpäin. Kiekko kuitenkin singahti salamannopeasti joko maalin kulmalle luistelleelle Sullivanille tai Ducksin omaan pelaajaan ja sitten maaliin. Sullylle maali joka tapauksessa merkittiin. Erän jälkimmäisellä puoliskolla isännät nousivat kahden maalin päähän, mutta meidän onneksemme eivät sen lähemmäs.

Kolmannessa erässä tarkka peli jatkui. Ajassa 24.16 Kimmo Timonen pääsi läpi ja harhautti kömpelöhkösti Gigueren liikkeelle onnistuen sen jälkeen kääntämään kiekon vapaaksi auenneeseen kulmaan. Kapteeni vei näin joukkueen taas kolmen maalin turvallisen tuntuiseen johtoon. Kaksi minuuttia ennen pelin loppua tullut kavennus ei enää auttanut kotijoukkuetta suurempaan nosteeseen, vaikka melkoiseen painostukseen Ankat yltyivätkin.

Ottelun hahmo oli kotijoukkueen S. Niedermayer tehoillaan 2+1. Hänen takanaan porskuttivat sitten Steve Sullivan (2+0) ja J-P Dumont (1+0), joka jollakin oudolla tavalla onnistui lumoamaan tähdistöraadin.

Nashvillen osalta ratkaisevia asioita olivat parempi terävyys maalitilanteissa sekä hermokontrolli, jäähyjäkään ei vieraille tarvinnut viheltää yhtään. Yksi rangaistuslaukaus tosin kotijoukkueelle vihellettiin, mutta sen taas Vokoun onnistui hoitelemaan.

Erikseen on mainittava pelin herrasmiesmäisyys, kun sekä ohjauksen juututtua maalivahdille että jo aiemmin mainitsemassani padiongelmassa huomioitiin vastustajan ongelmat ja myös toimitettiin kiekko takaisin vastustajalle, kun tämä oli siitä luopunut toisen ongelmien vuoksi.

Anaheim Ducks - Nashville Predators 3-5 (0-3, 2-1, 1-1)

Predatorsin maalit:
03.41 1-0 S. Sullivan (T. Vokoun)
09.04 2-0 J. Dumont
09.55 3-0 S. Hartnell (G. Zanon)
11.38 4-0 S. Sullivan
24.16 5-2 K. Timonen

Predatorsin jäähyt:
Ei jäähyjä

ANAHEIM DUCKS – NASHVILLE PREDATORS, GAME 2

Sarjan toinen ottelu pelattiin perjantai-iltana Anaheimissa. Se oli luonteeltaan kovin kaksijakoinen. Lopputulokseen nähden peli oli tasainen pitkään, sillä Anaheimin mentyä kahden maalin johtoon ensimmäisessä erässä tasoitimme me pelin toisen erän ainoalla sekä kolmannen erän alun maalilla. Sitten tuli ns. musta minuutti, kun Ducks teki kolme maalia välillä 23.42-24.48 (no juu, vähän pitkä minuutti, mutta sitäkin mustempi). Heti kotijoukkueen viidennen maalin perään (7 sekuntia sen jälkeen!) Jason Arnott teki kavennusmaalin, mutta erän loppupuolella Anaheim iski vielä kahdesti, kun Predators haki liian hanakasti maalipaikkoja.

Tilanteen voi sanoa normalisoituneen monellakin tapaa tässä toisessa pelissä: Anaheim otti odotetun voiton, Anaheim myös onnistui maalinteossa aivan toisella tapaa kuin ensimmäisessä pelissä ja Nashville taas otti jäähyjä vastustajaansa enemmän. Itse asiassa Ducks taisi hieman muuttaa pelitapaansa enemmän myötäkarvaksi, koska ensimmäisen ottelun kaltaiset pommit tuntuivat jääneen pois. Pelien tilastot eivät tosin puhu sen olettamuksen puolesta, taklaukset kun olivat ensimmäisessä pelissä 35-38 kotijoukkue ensin mainittuna ja toisessa lukemat olivat 38-46.

Tässäkin pelissä parhaana palkittiin puolustaja, tällä kertaa toinen Ducks-tähti Chris Pronger, joka keräsi huippupisteet 0+4. Muut tähdet menivät Stan Chistoville (2+0) ja Teemu Selänteelle (1+1). Meidän leirissämme onnistujat olivat vähissä. Tomas Vokoun esitti alussa upean pelastuksen estäen poikittaissyötön jälkeisen onetimervedon maaliinmenon, mutta lopussa mies oli avuton Anaheimin vyöryn edessä. Steve Sullivan teki jälleen maalin ja on joukkueen ainoa useamman pisteen mies kahden pelin jälkeen kolmella tehdyllä maalillaan.

Anaheim Ducks – Nashville Predators 7-3 (2-0, 0-1, 5-2)

Predatorsin maalit:
14.22 2-1 D. Legwand (M. Zidlicky)
22.35 2-2 S. Sullivan
24.55 5-3 J. Arnott

Predatorsin jäähyt:
09.42 Tripping R. Suter
20.00 Cross Check S. Weber
28.15 Charging K. Timonen

NASHVILLE PREDATORS - ANAHEIM DUCKS, GAME 3

Ottelusirkus siirtyi kahden ottelun ajaksi gallonahattukaupunkiin, joka menikin tämän johdosta aivan pähkinöiksi. Uskokoon ken tahtoo.

Ottelun avausmaalin teki kotijoukkueen J-P Dumont, joka onnistui melko halvalla yllättämään jäihin menneen Anaheim-vahdin. Vieraiden maalin edessä oli aikaa ja tilaa riittämiin. Scott Nichol vei kotijoukkueen kahden maalin johtoon puolittaisen läpiajonsa ja neljäsosittaisen harhautuksensa jälkeen erän jälkipuoliskolla. Erä oli hienokseltaan isäntien hallussa myös muuten kuin maalien valossa, laukaukset Predatorsille 10-9.

Toisen erän maalinteon aloitti vierasjoukkue, mutta kotijoukkueen nuoren maalivahdin avustuksella. Chris Mason lähti kulmaan hakemaan irtokiekkoa, joka pomppasikin maalille. Ilmeisesti poika säntäili siellä niin kieli pitkällä, että jäätyi kielestään maalitolppaan ja fiasko oli falmis. Vieraiden vahvasti hallitseman erän pelasti kotijoukkueen kannalta parivaljakko Jason Arnott - J-P Dumont, joista ensiksi mainittu tälläsi onetimerilla kiekon maaliin, kun se jälkimmäisen toimesta hänelle tuli. Laukaukset vieraille 12-3.

Kolmannessa erässä puolustuspeli katosi jälleen kerran jonnekin. Erän toisella minuutilla maaliverkkoja heiluteltiin kolmesti. Ensin kotijoukkueen päässä Ducksien ylivoimaosumalla, sitten suoraan seuranneesta aloituksesta Anaheimin maalissa ja vain puoli minuuttia myöhemmin jälleen kotijoukkueen maalissa. Sitten pelattiinkin taas maaleitta pitkään, kunnes vähän ennen seitsemännen peliminuutin täyttymistä katosi hallista valot. Tai jää. Pelaaminen kävi joka tapauksessa mahdottomaksi. Pienen jäädytystauon jälkeen jää palasi. Tai valot. Enivei, peliä jatkettiin ja ottelun voittomaalin pääsi iskemään katkerasti Anaheimin verkkoon Paul Kariya. Katkeruutta lisäsi vielä se, että Selänteen hetkeä myöhemmin tekemä osuma jäi ottelun viimeiseksi eikä siten auttanut Ducksia enää mitenkään.

Ottelun paras pelaaja lieni joko vieraiden Kunitz kolmella syötöllään tai samoin vieraiden McDonald kahdella maalillaan. Kotijoukkueen hahmoja olivat tehoin 1+1 häärineet J-P Dumont ja David Legwand sekä maalivahti Chris Mason, joka yhdestä mokastaan huolimatta kesti Anaheimin pommituksessa todella hyvin ja onnistui vielä avaamaan peliä terävästi.

Nashville Predators - Anaheim Ducks 5-4 (2-0, 1-1, 2-3)

Predatorsin maalit:
02.53 1-0 J-P Dumont (M. Erat, C. Mason)
06.29 2-0 S. Nichol (D. Hamhuis)
18.52 3-1 J. Arnott (J-P Dumont)
21.13 4-2 D. Legwand
27.37 5-3 P. Kariya (D. Legwand)

Predatorsin jäähyt:
13.29 Hooking S. Weber
19.46 Slashing M. Zidlicky

NASHVILLE PREDATORS - ANAHEIM DUCKS, GAME 4

Neljäs peli pelattiin myöhään maanantai-iltana. Peli ratkesi heti alkuunsa, kun vieraat takoivat viisi maalia kuudella laukauksella avauserässä. Predators-maalilla Chris Mason torjui kerran ja antautui neljästi ennen kuin tilalle saatiin Tomas Vokoun, joka ei sitten saanutkaan yhtään torjuntaa ensimmäisessä erässä, mutta päästi yhden maalin. Toisessa erässä Ducks alkoi pelata varmemman päälle eikä enää laukonut kuin neljästi koko erässä Vokounin maalia kohti. Näistä vedoista Tomas koppasi kiinni puolet. Kolmannessa erässä vieraat pelasivat hyvin passiivisesti laukoen jälleen neljästi kohti maalia, mutta tuloksetta. Kotijoukkue yritti ensi erässä kovasti laukoen seitsemän kertaa kohti Ducksien maalia, mutta ilman onnistumisia. Toisessa erässä seitsemästä vedosta kaksi meni sisään ja kolmannessa kaksi kymmenestä. Takaa-ajo oli kuitenkin pään hakkaamista (ja kiekon hukkaamista) lihamuuriin.

Tämän kaltaisia pelejä tulee aina silloin tällöin. Koskaan niitä ei kaipaa, mutta kaikkein vähiten niitä toivoo pudotuspeleissä. Ensimmäisessä erässä upposi kaikki. Veti kuka vain ja mistä tahansa, aina soi. Ei onnistunut oman alueen tukkiminen, eivät vastahyökkäykset, eikä auttanut maalivahdin vaihto. Oman joukkueen onnistujia ei muuten tulisi mieleen lainkaan, ellen olisi päivittänyt tilastoja ennen tätä yhteenvetoa. Steve Sullivan teki kaksi maalia. Sen pituinen se lista.

Ottelun omituisuuksia: 1) Ducks laukoi koko ottelussa 14 kertaa, kun se normaalisti laukoo kaksi kertaa niin paljon ottelua kohti, 2) ottelussa ei annettu yhtään rangaistusta.

Neljän pelin jälkeen ollaan tasatilanteessa. Viides peli on tärkeä, kuten tiedetään. Kuudenteen peliin tämä voi jo katketa. Mutta niiden juhlien aika ei ole vielä.

Nashville Predators - Anaheim Ducks 4-7 (0-5, 2-2, 2-0)

Predatorsin maalit:
10.28 5-1 S. Sullivan (T. Vokoun)
11.20 5-2 J-P Dumont (M. Erat, S. Weber)
23.39 7-3 S. Sullivan (P. Kariya, M. Zidlicky)
29.44 7-4 S. Hartnell (V. Fiddler, S. Nichol)

Predatorsin jäähyt:
Ei jäähyjä

ANAHEIM DUCKS – NASHVILLE PREDATORS, GAME 5

Viides peli pelattiin lauantain iltatunteina. Ottelu oli ehkä kovinta taistelua tähän mennessä, tosin vieraiden kannalta taistelu alkaa käydä vaikeaksi, kun Anaheim on kahdessa viimeisessä ottelussaan saanut puolustuksensa sellaiseen kuntoon, että tilaa maalintekoon ei juurikaan löydy. Tässä ottelussa Nashville teki kolme neljästä maalistaan läpiajosta, normaalit hyökkäykset tukehtuivat puolustusmuuriin uudelleen ja uudelleen.

Ensimmäinen erä oli kaksijakoinen isäntien viedessä erän alun ja siirtyessä kahden maalin johtoon. Erän viimeisellä minuutilla vieraat kuitenkin kuroivat johdon kiinni kahdella pikamaalillaan. Erä oli jäähytön.

Toisessa erässä ote siirtyi täysin isännille, jotka veivät erän numeroin 2-0 ja laukaukset 9-1. Tässä erässä tuomari riehaantui antamaan viisi jäähyä, joista kolme tuli vierasjoukkueelle.

Nashville otti ottelun hallintaansa kolmannen erän alussa, ja painoi peliä isäntien maalille. Predatorsin maalintekijäkunkku playoffeissa, Steve Sullivan epäonnistui tuhannen taalan paikassaan laukoen ohi tyhjän maalin, mutta hetkeä myöhemmin Paul Kariya sai kiekon suoraan Tomas Vokounilta ja kavensi. Erän puolivälin jälkeen painostus tuotti uudelleen tulosta, kun Kariya tasoitti, tällä kertaa Legwandin syötöstä. Mutta ajassa 27.35 Vokounilla pimeni ja mies heitti kiekon suoraan Selänteen lapaan kaukana maaliltaan. Ottelun voittomaali syntyi siis totaalisena lahjana. Viimeisellä sekunnilla Anaheim teki vielä yhden maalin tyhjiin, kun Nashville jatkoi toivotonta taisteluaan täysin tukitulla Ducksin puolustusalueella.

Taistelua joukosta löytyi kiitettävästi, mutta maltin puute ratkaisi tämän pelin. Ja puolustus. Anaheim takoo komeita onetimer-maaleja peräjälkeen ja pelistä toiseen, Predators yrittää pysyä kyydissä läpiajoilla. Ei kuitenkaan pysy. Seuraava peli pelattaneen huomisiltana ja jos muutosta ei siihen mennessä tapahdu, pomppivat kentällä pelin päätteeksi rantapallot.

Anaheim Ducks – Nashville Predators 6-4 (2-2, 2-0, 2-2)

Predatorsin maalit:
09.12 2-1 J-P Dumont
09.40 2-2 S. Sullivan (M. Zidlicky)
22.30 4-3 P. Kariya (T. Vokoun)
26.06 4-4 P. Kariya (D. Legwand)

Predatorsin jäähyt:
12.47 Hooking S. Weber
14.25 Interference D. Legwand
15.22 Charging M. Erat

NASHVILLE PREDATORS – ANAHEIM DUCKS, GAME 6

Sunnuntai-iltana pelattiin ottelusarjan kuudes peli, jossa sarja oli ensi kertaa katkolla Anaheimille. Ducks oli kahdessa edellisessä ottelussaan saanut puolustuksensa sellaiseen kuosiin, että Nashvillellä ei ollut ollut juurikaan aseita sen avaamiseen. Mikäli sama tahti jatkuisi, olisi sarja ohi.

Ottelun avausmaalia ei tarvinnut odottaa kahtakaan minuuttia. Anaheim meni johtoon, kun Predators-puolustus aukeni jälleen kerran kuin narsissi kevätpäivänä. Mutta kuuden ja puolen minuutin pelin jälkeen David Legwand punnersi kotijoukkueen tasoituksen osoittaen, ettei taistelu ollut vielä päättynyt. Erän viimeisellä sekunnilla vieraat onnistuivat kuitenkin menemään taas johtoon Tomas Vokounin ihmetellessä tapahtunutta oikein sijoittuneena, mutta tapahtumiin reagoimatta. Laukaukset osoittivat, että peli oli edellisten kaltainen, laukaukset vieraille 10-6.

Toisessa erässä Steve Sullivan onnistui reilun puolentoista minuutin pelin jälkeen tekemään sarjan ensimmäisen ylivoimamaalin Nashvillelle ja peli oli jälleen tasan. Mutta ottelun puolivälissä Anaheim kuittasi edellisen ja meni ylivoimalla jälleen johtoon. Tämän kuittailun innostamana Martin Erat kuittasi ensimmäisen erän lopun viimeisen sekunnin maalin tekemällä tasoituksen vain neljä sekuntia ennen toisen erän loppua. Laukaukset tasan 4-4 (mikä on aika vähän...).

Kolmannessa erässä jatkettiin samaa kuviota. Jo 43 sekunnin pelin jälkeen Ankat menivät johtoon ja ajassa 27.13 Steve Sullivan toi isännät vielä kerran peliin mukaan. 40 sekuntia myöhemmin vieraitten Stan Chistov otti jäähyn, mutta Predators ei pystynyt juurikaan vieraitten maalia uhkailemaan. Varsinainen peliaika päättyi tasan 4-4. Laukaukset viimeisessä erässä vieraille 7-3.

Jatkoaikaa ei sitten tarvinnut veivata kuin minuutin ja 40 sekuntia, kun Anaheim iski voittomaalin ja Nashvillen kausi oli ohi. Laukaukset vieraille 2-0.

Ottelu, kuten koko sarjakin ratkesi siis puolustukseen. Anaheim tukki oman alueensa, Nashville ei samaan kyennyt. Viimeisessä ottelussa Nashville pääsi yrittämään onetimeriä neljästi onnistumatta kertaakaan, vastaavat lukemat muissa peleissä ensimmäisestä alkaen 0/6, 0/8, 1/7, 3/16 (!) ja 1/6. Anaheimilla lukemat ovat seuraavat: 0/6, 2/8, 1/8, 7/12 (!!!), 2/7 ja 1/4. Luvut ovat karmeita, näin täältä päin katsottuna. Tuo ainoa Nashvillen ”onnistuminen” tapahtui ottelussa, jossa Ducks jäädytti pelin voitettuaan ensimmäisen erän 5-0.

Pieni huomionarvoinen seikka on myös se, että kaikki pelit voitti avausmaalin tehnyt joukkue.

Sarjan positiivisin Nashvillen pelaaja oli Steve Sullivan tehoillaan 8+0. Myös Marek Zidlicky nosti tasoaan huomattavasti runkosarjasta. Vastaavasti Jason Arnott ei päässyt runkosarjan tasolle, mutta siihen löytyy luonnollinen selitys siitä, että mies menetti ykkösketjun sentterin paikan David Legwandille. Jäähypörssin ykköseksi nousi Shea Weber kahdeksalla jäähyminuutillaan.

Nashville Predators – Anaheim Ducks 4-5 ja. (1-2, 2-1, 1-1, 0-1)

Predatorsin maalit:
06.34 1-1 D. Legwand (K. Timonen, T. Vokoun)
11.37 2-2 S. Sullivan (T. Vokoun)
19.56 3-3 M. Erat (M. Zidlicky)
27.13 4-4 S. Sullivan (M. Zidlicky, K. Timonen)

Predatorsin jäähyt:
09.02 Charging J-P Dumont
14.52 Hooking S. Weber
17.12 Hooking M. Zidlicky